Ystävystytkö helposti?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Huomisen ystävän päivän hengessä: löydätkö helposti uusia ystäviä?

Itse en löydä. Pienenä vielä oli useampi leikkikaveri. Teininä olin tosi yksinäinen. Nykyisin on muutama ystävä. Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa vaikka töissä tai perhekahvilassa. Mutta todella harvoin se etenee siitä pientä jutustelua pidemmälle. Toisaalta joidenkin harvojen kanssa sitten jotenkin natsaa ja ystävyyssuhteesta tulee nopeasti todella läheinen.
 
Mulla on käynyt niin että iän myötä ystävien saamisesta tulee hankalampaa ja hankalampaa. Taitekohta oli lukiossa (en tiedä miksi) ja sen jälkeen on ollut tosi vaikea saada pitkäkestoisia ystävyyksiä. Jaksan kuitenkin olla positiivinen ja uskon, että tilanteeseen voi tulla muutos milloin vain. Ehkä tulevan äitiyden myötä myös löytää helpommin ystäviä jotka ovat samassa elämäntilanteessa.
 
Olen huono small talkissa sellaisten ihmisten kanssa joista en tiedä mitään. En myöskään tykkää tilanteista joissa on useita ihmisiä tai että minun pitää samalla keskittyä vahtimaan lasta ja yrittää luoda suhteita ihmisiin. Mutta jotenkin olen kyllä luonut paljon ihan ystävyyssuhteita sen isommin yrittämättä. Ne on hyvin eri tilanteista: lukiosta, miehen kanssa yhteisistä tutuista, yksi serkku on läheinen, yksi vanhasta työstä jäänyt ystävyys, paljon seurakuntien kautta etenkin pienryhmistä, ja lapsen kerhosta.

Tosi iso osa on ihmisiä joiden kanssa en pidä tällä hetkellä säännöllisesti yhteyttä lähinnä pitkän etäisyyden ja kiireisten elämäntilanteiden takia. Ovat olleet aikaisemmin aktiivisia suhteita ja sitten taas aina välillä jos nähdään tai jutellaan niin jatketaan siitä mihin jäätiin, sekin on ihan erityistä tässä elämänvaiheessa 🤩 Nyt on taas uusi paikka ja uusia suhteita syntymässä lähinnä miehen tiiviin työyhteisön vaimojen kanssa, käyn myös suomalaisessa kerhossa, mutta siellä tunnelma tuntuu jotenkin teennäiseltä niin saa nähdä miten ne suhteet muodostuvat 😬
 
Muokattu viimeksi:
Ei täälläkään turhan helposti tule ystävystyttyä. Ihan joskus pienenä varmaan ollut helppoa, mutta muistelisin, että olen jo yläasteella ollut jossain määrin varautunut.
En muista koskaan tykänneeni isoista ihmismassoista ja nuorena on varsin ujokin. Asiakaspalvelutyössä kummasti oppinut pääsemään pahimmasta ujoudesta, mutta silti koen, että pitää sitä omaa ylsityisyyttä vähän varjella. Etenkin tällä pienellä paikkakunnalla asia korostuu, kun täällä kaikki tietää kaiken paremmin kuin itsekään.

Lapsuudesta on vielä kavereita, joita näen etäisyyksien vuoksi ihan liian harvoin, mutta joita arvostan silti sitäkin enemmän. Vuosittain pyritäänkin treffaamaan edes sen viikonlopun ajan jossain päin eteläistä Suomea.

Onhan tuolla kerhoissa tullut muutamien äitien kanssa juteltua enempikin ja viihdynkin seurassa, mutta edelleen olen aika varautunut ja tietyistä asioista en henk.koht elämästä keskustele. 😅
 
Mitäs se ystävyys sitten edes on? 🤣 Lasken et mulla on tasan 2 ystävää lukiosta, muutamia kavereita matkan varrelta joita yhdistää jokin harrastus (tai lapset) ja sitten tuttuja on liuta. Ystävystyminen on minusa hankalaa, lähtökohtaisesti musta johtuvana, koska en vaan pidä suurimmasta osasta ihmisiä niin paljoa et suhde ois muuta kuin tuttavuutta. Yhteyden pitäminen ja tapaamisten järjestely on työlästä ja monen kanssa tuntuu et ite pitäis sitä koko ajan tehdä tai jää ne suhteet (jolloin musta siitä ei voi ystävyyttä syntyä, korkeintaan kaveruutta).

Aikuisena oon myös huomannut et tulee paljon lyhyitä suhteita, joista jopa osaa on pitänyt jonkin aikaa ystävyytenä mut sitten vaan yhteudenpito lakkaa tms ja sit taas löytyy joku seuraava jostain jonka kanssa on enemmän tekemisissä jne mut niistä ei pidemmän päälle tuu pitkiä ihmissuhteita.
 
En ystävysty helposti. 😂 Jossain vaiheessa nuorena parikymppisenä oli muutamia kavereita. Lapsena tai teini-iässä ei yhtään. Olin lapsena kyllä todella yksinäinen, samoin teini-iässä. Vähän yli pari kymppisenä oli hetken aikaa kavereita, mutta nekin sitten jossain vaiheessa hävisivät. 🤷‍♀️ Nyt on vaan pari ystävää netin kautta ja parempi niin kuin ei mitään kautta oon ajatellut.
 
En todellakaan. Lukioaikoina vielä löysin hyviä ystäviä, mutta sen jälkeen on mennyt vaikeammaksi, aikuisiällä ei enää oikein sellaisia hyviä ystäviä ole tullut. Muutama ystävä on lapsuudesta/lukiosta, eri paikkakunnalla nykyään joten harvoin nähdään. Ei yhtään pahitteeksi varmasti olisi uudet ystävät, etenkin tästä lähempää ja samassa elämäntilanteessa. Mutta enpä nykyisin juuri käy missään, missä edes mahdollisesti voisi kehenkään ystävystyä 😅 Myös olen melko varautunut tuntemattomien ihmisten seurassa, mikä ei ainakaan helpota tutustumista uusiin ihmisiin.
 
En ole hyvä ystävystymään tai jotenkin tuntuu että se on näin aikuisiällä melko työlästä kun kaikilla on omat menot. Olen tosin tietoisesti haastanut itseäni ja todennut että jos kerran haluaisin lisää ystäviä elämääni niin ei auta jäädä kotiin ruikuttamaan. Täällä siis myös ujo ilmoittautuu. 😅 Olen tosin ottanut realistisen otteen koko touhuun. Lasten myötä on tullut paljon ns. heippatuttuja, joiden kanssa voi vaihtaa kevyet kuulumiset mutta tiedän itsekin että näistä suhteista tuskin voi tulla ikinä mitään syvempää. Mutta nämäkin ovat olleet ihan kivoja tuttavuuksia. Voidaan arkiaamut höpistä perhetalolla lasten kommelluksista ja jatkaa siitä matkaa kukin minnekin. Yksi potentiaalinen lapsen kautta tullut tuttu on josta voisin kuvitella jotain kestävämpääkin kaveruutta, mutta sen saa aika näyttää. Yritän itse ainakin antaa oman panokseni. Hän saa sitten päättää omalta osaltaan haluaako enemmän vai nähdä vain lapsiin liittyen. 😊
 
Lapsen kautta on kyllä ollut helppo ystävystyä pienellä paikkakunnalla. Kun kerhoissa pyörii ne kaksi samaa aina + joskus joku satunnainen, niin niiden kahden kanssa tulee sitten tehtyä aina jotain jos kerhot on tauolla, ikäerolla ei niin väliä, äitien tai lapsien 😅 Ja sitten tulee enemmän juteltua kun on ne samat niin voi oikeasti jakaa asioita. Toinen alkoi järjestelemään aktiivisesti myös aktiviteetteja kotona joihin kutsui muita lapsiperheitä. Vaatii vähän viitseliäisyyttä saada sellaisia suhteita, mutta on kiva kun voi whatsappissa heittää rennosti että lähdettiin juuri leikkipuistoon/rannalle jos joku ehtii mukaan ja sieltä usein tulee sitten ulkoiluseuraa ilman isompien suunnitelmien tekemistä.

Tosin ymmärrän isompien paikkojen haasteen, vaikka nyt kun kerhossa on sellaset 6-8 vaihtuvaa äitiä niin en tiedä miten siinä oikein luodaan varsinaista suhdetta kehenkään. Viihdyn paremmin niiden lasten kanssa vaan 😅
 
Niikun monen muunkin mielestä, ystävystyminen vaikeutuu mitä vanhemmaks tulee. Esim omat työkaverit on pääsääntösesti omien vanhempien ikäisiä miehiä ja harrastuksetkin sen verran yksinäisiä, ettei niissä syvempiä suhteita synny. Oon kyllä siinä onnellisessa asemassa, että oon mun parhaat ystävät tuntenut lähes 30 vuotta ja myöhemmin opiskelujen varrelta tarttunut myös muutama tärkeä tyyppi mukaan. Ja näihin oon tosi tyytyväinen, en oo ikinä kaivannut isoa laumaa ympärille, vaan pääsääntöisesti viihdyn itsekseni. Laatu korvaa määrän tässä ehdottomasti.

En koe, että oisin luontaisesti mitenkään sosiaalisesti taitava, mutta oon opetellu (ja joutunut opettelemaan) sosiaalisia taitoja. Nuorempana olin tosi ujo ja kiusattu koko peruskoulun. Koen, että oonkin nykyään sellanen tyyppi, josta on helppo pitää ja joka tulee monen kanssa toimeen. Naurattaa, kun mua monesti kuvaillaan sosiaalisena, iloisena ja ekstroverttinä, vaikka oikeesti en erityisemmin nauti muiden ihmisten seurasta😅 Jos siis itse vähän näkisi vaivaa, varmasti pystyisi luomaan syvempiäkin suhteita. Toistaiseksi en oo kokenut tarvetta.
 
Ystävystyn helposti ja vaikutan sosiaaliselta ja reippaalta, mutta oikeasti ahdistun myös paljon sosiaalisesta kanssakäymisestä ja oon kotona ihan loppu jos oon esim töissä puhunut paljon ❤️
 
Kyllä töissä tulee ystävystyttyä. Kun on ollut samassa firmassa ja lukemattomissa yksiköissä töissä vuosia niin siellä bondaa yllättävän vahvasti erilaisten ihmisten kanssa. Muuten ei, vapaa-aikana haluan pysyä omissa oloissani.
 
Kyllä ja en. Tutustun helposti ihmisiin ja monet haluaisivat ystävystyä minun kanssani, mutta miulla on aika vähän vapaa-aikaa ja iso oman ajan tarve. Elämässä ei tällä hetkellä meinaa olla aikaa vanhoillekaan ystäville.

Olen myöskin vähän valikoiva sen suhteen, kenen kanssa haluan jakaa asioitani. Olen joutunut aika usein pettymään ihmisiin, joten saatan olla varauksellisempi miltä vaikutan.

En ole koskaan kokenut omakseni kovin tiiviitä ystävyyssuhteita. En koe, että on välttämätöntä olla kenenkään muun kuin perheeni kanssa tekemisissä päivittäin tai edes viikottain. Hyvienkin ystävieni kanssa saattaa olla kuukausienkin väli yhteydenpidossa. Oikeastaan pidän hyvän ystävyyden mittana sitä, että homma jatkuu siitä mihin on jäänyt, vaikka välissä olisi pitkiäkin aikoja ilman yhteydenpitoa. 🤗
 
Takaisin
Top