Ystävät ärsyttää

häyde91

häyde91

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ärsyttää vaan niin paljon kun itse olen opiskelija ja tällä hetkellä työharjottelussa käyvä ihminen ja kaverit ei tee mitään elämänsä eteen muuta kuin käy sossussa tai saavat äidiltä rahaa vuokraan. Ja sitten kun kerrankin pääsis heidän kanssa kahville niin kello on jo niin paljon ettei voi lähteä, koska kaverit ei ymmärrä että mulla on olemassa aikataulu ja nukkumaan menoaikakin enkä voi yötä myöten valvoa, kun aamulla pitää lähteä töihin. Ja yleensä mulle soitellaan just tällasiin aikoihin klo 20:00 kun iltatoimet oon tehnyt ja valmis nukkumaan. 
Siis ihan älyttömän ärsyttävää ja varsinkin kun nämä just jotka tähän aikaan valvoo on sellaset kaverit joitten seura mua eniten kiinnostais mutta kun toiset nukkuu päivät ja valvoo yöt niin ei niiden seurassa voi olla. Kyllä ottaa päähän toden teolla. Sitte ku oon alkanu aattelemaan että millastahan on sitten kun mulla on vauva? :( Ei varmaan ystävän ystävää, tai sitten on aika alkaa etsimään uusia kohtalon tovereita. 
 
Aatteles, kuinka onnellisessa asemassa oot nyt kun täällä iso kasa vauvaäitejä oottamassa sun juttuja...oikeet ystävät pysyy rinnalla tuli eteen asia kuin asia. Jos vauva karkoittaa nykyiset ystäväsi, niin täällä on meitä vauvaantuneita valvomassa kellonajasta riippumatta. Ei se ystäväpiirin vaihtaminen ole niin kamalaa kuin se voi kuulostaa
 
No onneksi on olemassa tuollaisia sielunsiskoja ! Kyllähän varmaan vähän ahdistavaa tulee kun ei samoja kavereita enää ole mut niihän se on ollut jo iät ja ajat ainakin täälläpäin että jos lapsen saat niin kaverit äkkiä häviääkin. :/
 
Kyllä se vaan on niin, että jokunen ainakin kaikkoaa kaveripiiristä viimeistään kun vauva syntyy. :/ Etenkin ne joilla ei ole lapsia!!
Itse olin vajaa 20v kun sain ekan lapsen.. ja yksi kaveri jäi - jonka kanssa olen edelleen tekemisissä! Tietty hänellä ei silloin vielä ollu omaa lasta vuosiin, mutta silti tuli kyläilee ja käytiin kaupoilla. 

Kun vauva syntyi, olihan ne kaverit kaikki innoissaan tulossa uutta tulokasta katsomaan mut siihen se sitten jäikin! Pari kertaa sain örvellyskänni puhelut öisin kavereilta ja kun pärähdin ettei mulle siihen aikaan soitella kun ollaan vauvan kanssa nukkumassa, niin meni aika nopeasti jakeluun :) 

Itse sain tosi nopeasti uusia kavereita mammakerhoista yms.
 
Mä olen myös sitä mieltä, että ne todelliset ystävät pysyvät mukana, vaikka elämäntilanteet olivatkin erilaiset. Mulla on ystäviä, joilla on lapsi/lapsia ja sitten myös yksi lapsuuden ajoilta oleva ystävä, joka opiskelee vielä eikä varmaan lähiaikoina ole hankkiutumassa raskaaksi. Mutta eipä se meidän ystävyyttä haittaa.

Jonkin verran on kavereita myös jäänyt pois kuvioista sen takia, että olen lapsen saanut. Ei siis mitään välit poikki -tyylistä, mutta ei vaan ole sitä aikaa enää yhtä paljon kuin ennen ja sitten kun oliskin, niin en mä jaksa mihinkään baariin lähteä istumaan. Mutta niinhän tämä elämä menee, ystävät vaihtuu välillä. Aikansa kutakin.
 
No kyllä mä ainakin toivosin että pysyis noi tän hetkiset ystävät vaikka ärsyttäviä ovatkin. Elämän tilanteet eivät vaan kolahda yksiin, just kun muilla ei ole lapsia. :/ Mut kyllähän niitä sitten löytyy muitakin mammoja ja on mulla itse asiassa kyllä pari ihmistä joilla on lapsia. :) Tosin ne on just henkilöitä joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosiin. 
 
Itse ainakin huomasin silloin ekan syntymän jälkeen että melkeinpä hakeuduin enemmän niitten ihmisten seuraan joilla oli lapsia!! :)
Tiedä vaikka sullekin käy näin. On enemmän jutun aihetta, pystyy vaihdella kuulumisia vaikka kyllästymiseen asti - kun ne 'lapsettomat' kaverit eivät välttämättä jaksa lukea facest tai kuulla puhelimessa kun sun pikkuinen just pulautti, kävi neuvolassa tai söi tosi hyvin ;)

Nyt kun odotan toista (olen 27v) niin loppujen lopuksi mulla ei ole taaskaan ketään jolla on pieniä lapsia. Asun sen verran pienellä paikkakunnalla, enkä tunne pahemmin täällä päin ketään ni enköhän taas viimeistään vauvan syntymän jälkeen mene johonkin mammakerhoon..
 
Taitaa olla että itekin siirryn johonkin mammakerhoon jos täällä sellaisia on. Tai sitten lyöttäydyn noitten tuttujen mammojen seuraan oman nyyttini kanssa. :D 
 
heips! ymmärrän hyvin huolesi. nimimerkistäsi päätellen ollaan saman ikäisiä, erona vaan että itse odotan jo toista lasta ja ikää vasta 20-vuotta :)
itse mietein paljon ensimmäistä odotellessa että mitä kaverit ajattelevat, itse kun olin 19 niin minulla oli myös 18-vuotiaita kavereita joiden menojalka vipatti joka viikonloppu ja itseäni sellainen ei kiinnostanut silloin enää ollenkaan. ja niinhän siinä kävi, muutama kaveri katosi kuin tuhka tuuleen, mutta jos totta puhutaan en edes kaivannut heidän seuraansa.
jotenkin jo odotusaikana muuttui itse tosi paljon ja kypsyi ja ei enää naurattanut semmoset typerät ja lapselliset baaritoilailut joita kavereilta sai kuulla.
mutta todelliset ystävät säilyivät ja yhä vieläkin olen kaikkien kanssa viikoittain tekemisessä, ei ketään pelottanut pois edes se että kohta saan toisen lapsen :)
ja mikä määrä uusia tuttavuuksia ja kavereita on tullut lapsen saamisen myötä! lähemmäs 10 uutta kaveria on varmaan tullut ja vanhat tutut kotipaikkakunnaltani ovat ottaneet yhteyttä kun on löytynyt yhteisiä puheenaiheita lapsen myötä.
kummasti äidit vaan pitävät yhtä! monesti tuntuu kuin oisi aina ollut jonkun kanssa kaveria jos on samanikäisiä lapsia, ymmärtää toista niin hyvin että tulee varmasti juttuun :)
 
Toi on kyllä kinkkinen juttu...

Todellisest ystävät pysyy rinnalla vaikka mitä tulis.
Ja näin kun asun 200km päässä parhaista ystävistäni, niin tiedän että
saa mennä useampikin kuukausi eikä se enää siinä vaiheessa tunnu kun
sen ystävän näkee <3

Mutta jos katson kuvaa toiselta puolelta, (odotan siis itse esikoista),
yksi näistä läheisistä ystävistä, sais lapsen kaksi vuotta sitten,
hän sai ensimmäisenä meistä kaikista.. joten olihan se "uus" juttu siinä
porukassa, mutta kaikki kuitenkin tuki häntä, muokattiin menoja niin
että päästiin kaikki yhdessä tekemään jotakin, sillon kun nähtiin..
Eli ei siis juostu baareissa joka vkl jne..

Tuo ystävän odotus aika menikin aivan hyvin, mutta sitten kun vauva syntyi
ja aivan täysin ymmärrän että monta ensimmäistä kuukautta menee niin että sen pienen kanssa haluaa vaan pysyä kotona ja tietyt prioriteetit muuttuu, ei enää huvita kulkea sillälailla  jne.. Ei itseänikään enää huvita vaikka vasta odotan! :D

Tiiviisti oltiin ystävään yhteydessä, käytiin kylässä,
vietettiin heidän luonaan iltoja jne.. Tuntu että aina kun ehdotti että mennään johonkin paikkaan, esim syömään/kahville ja aina paikat ja ajankohta oli sellainen että se sopi myös pienelle lapselle.. Mutta tämä ystävä teki elämästään niin pirun hankalan
(ja tekee yhä edelleen), sillä periaatteella ettei lapsen kanssa voi mennä mihinkään eikä voi tehdä mitään ja ettei lapsen edessä saa juoda edes yhtä viinilasia.. ?!!

Ihmisellä on auto, on vaunut, on kaikki mahdollisest kuljetusvälineet /apuvälineet millä selviäis maailmalla edes tunnin mutta ei niin ei..

Jotenkin pikkuhiljaa jokainen meistä kyllästyi hänen touhuunsa pikkuhiljaa, ei sen takia että hänellä on pieni lapsi, vaan sen takia koska hän itse tässä tilanteessa teki asiasta niin pirun vaikeaa.. Vaikka tänä päivänä lapsi on 2vuotias, kiltti ja rauhallinen, ei silti ystävä suostu lähtemään mihinkään jne..

Sitten meitä syyllistettiin että me ollaan huonoja ystäviä ja ollaan hänet hylätty
kun hän sai vauvan... o.O


Jotta ymmärrän häyde91 sun tuntemukset, eikä ole oikein sua kohtaa jos sun
ystävät ei yhtää ota huomioon sun nykyistä elämäntilannetta...
Mutta kaikille sanon sen että kannattaa joskus miettiä sitä kuinka
itsekkin käyttäytyy raskaana ollessaan/pienen lapsen vanhempana..




 
Miulle kävi pojan syntymän jälkeen juurikin niin, että kaverit aika tehokkaasti kaikkosivat. En ole koskaan ollut mikään seurapiiriperhonen, että ei se kaveripiiri ole kovin suuri ennenkään ollut, mutta olen pitänyt näitä ihmisiä ystävinä. Kaipa erehdyin. Se ainoa tosiystäväkin muutti kauas, niin nähdään nykyään todella harvoin. Pidetään kyllä muuten tiiviisti yhteyttä.
Raskausaikana toki kaikki olivat innoissaan taputtelemassa massua ja kuten Mir84 kirjoitti, myös meillä kaverit kävivät alussa "rotinoilla" ja siihenpä se sitten jäi. Ymmärrän toki ihmisten kiireet, on koulua ja töitä. Mutta eikö joskus vaikka vessassa istuessa olisi minuuttia aikaa laittaa tekstiviestiä ja kysellä kuulumisia?
Minäkin olen miettinyt, että teenkö jotain itse väärin, kun ei seurani enää maistu, mutta en tiedä. Olen kyllä huomannut, että itse olen aina panostanut hirveästi ystävyyssuhteisiini - ollut valmis kiireisimpinä aikoinanikin menemään kylään ja olemaan olkapäänä - ja nyt kun tarvitsisin heiltä hieman vastaantulemista ja joustamista, niin sepä ei näytä käyvän yhtä helposti. Lisäksi taloudellinen tilanteeni muuttui aika lailla lapsen syntymän myötä, eikä ole vara käydä jossain kaupungilla syömässä joka toinen viikonloppu. Sekin on joillekin vaikea sulattaa.
Uskon, että välien viilenemiset johtunee meidän erilaisista elämäntilanteista, kun muut elävät villiä nuoruuttaan minun keskittyessä tähän pikkumiehen hoitoon. Olo on vaan joskus niin hiton yksinäinen ja surettaa se, miten helposti sen ystävyyden jotkut heittävät hukkaan. Onneksi siskollani on tiukoista aikatauluistaan aikaa minulle, se lohduttaa jo paljon. :) Ja tietysti miehelläni. Tsemppiä kaikille kavereidensa "hylkäämiksi" joutuneille!
 
No samoin on mulle ystävät lupailleet, että rinnalla pysyvät koko ajan vaikka lapsi tuleekin mut en oikein usko että näin on. Harmi. Sama kun parhaalle ystävälleni sanoin että saa minut kutsua "ryyppäämään" vaikken joisikaan, niin hänen mielestään se on tyhmää minua kohtaan, vaikka sanon ettei mieleni tee juoda. Voihan hauskaa pitää ilman alkoholiakin, eikös niin sanota? Ei näköjään päde meidän kaveripiireissä ja aika hölmöä jos kaverit hylkää alkoholin takia. :( Miksei minulla muka hauskaa olisi heidän kanssaan, sama se onks ne kännissä ja minä selvinpäin. On kyllä tehty raskaudesta "piikki lihassa" ilmiö. Mitään et voi tehdä jos olet raskaana! :D
 
Tuo on kyllä tosi yleistä että ihmiset alkaa karttamaan raskaana olevia. itselläni kävi siinä mielessä tuuri että kaverini ja serkkuni alkoivat odottaa muutamia kuukausia minun jälkeeni joten vertaistukea löytyi. 
Itselläkin jossain vaiheessa raskautta viileni välit ystävien kanssa vaikka eivät välit koskaan poikki menneet. heidän oli vaikea ymmärtää etten aina jaksanut lähteä jonnekin ja aina ei ollut tosiaan rahaa lähteä joka paikkaan. lapsen syntymän myötä aloin taas jaksaa hieman paremmin ja olo ei ollut niin tukala niin jaksoin taas eri tavalla lähteä joka paikkaan. kun poikani oli pieni hän kulki mukanani lähes joka paikassa. liekö johtuu siitä että on niin sosiaalinen nykyäänkin. vieläkin hän käy mukanani kaupungilla ja kavereiden luona mutta parina iltana viikossa hän jää isin kanssa kotiin ja minä vietän aikaa ystävieni kanssa. kyllä kun ne ystävät huomaa että vaikka olet äiti, silti pohjimmiltasi olet se sama ihminen kuin ennenkin!
ehkä ne eivät ole niitä todellisia ystäviä jotka määrittelevät ystävyyden ryyppäämiseksi ja ainaiseksi bilettämiseksi. kyllä ystävyys on jotain ihan muuta :)
 
Tosi ikävää että niin monella on käynyt näin. Aika ihmeellistä käytöstä kavereilta!

Mulla itselläni oli se tilanne, että suurinosa kavereista piti mua ihan outona kun puhuin vauvahaaveista, opiskelijoita kun lähes kaikki ollaan. Silti, vaikka välillä kaikilla on erilaiset elämäntilanteet, niin ystävinä ollaan pysytty ja bileisiin mua on kutsuttu lapsen kanssa ja ilman :)

Ainoastaan yksi ystävä on etääntynyt eikä ottanut pitkään aikaan yhteyttä raskausuutisten jälkeen. Ei tainnut osata suhtautua koko asiaan. Eikä se mua edelleenkään baariin pyydä mukaan, vaikka samassa kaupungissa oltaiskin paikalla..

Äitiseura on kyllä silti parasta vertaistukea, siksi mä mammafoorumeille hakeuduinkin :D kun ei tuota mammaseuraa juuri täällä virtuaalimaailman ulkopuolella ole :)
 
Mua ärsyttää kun raskausaikana sellaset vähemmän hyvät ystävät ollu yhteyksissä ja kovin kiinnostuneita ihan uteliaisuuttaan, sellaiset jotka ei ole ollenkaan vauvaihmisiä joille ei paljon kiinnosta raskaudesta puhua mutta utelevat hirveesti voidakseen juoruta. Jos saatte kiinni mitä meinaan.Tyyppejä jotka elää ite villiä vapaata nuoruuttaan... Sitten taas ne kenen kanssa olisin kiinnostunut olemaan tekemisissä kovasti aina lähettää lämpimiä terveisiä ja siin se. Jepjep.
 
Argh näen punaista tuollaisista juoruilijoista mitä mainitsit Molly^! Tiedän minkä tyyppisiä ihmisiä tarkoitat, kun itseänikin pari tällaista on lähentynyt. En anna heille sitä tyydytystä, että kertoisi todellisesta voinnistani nyt, vaan vastaan yhdellä sanalla heidän uteluihinsa. Ei kuulu heille minun/vauvan asiat pätkän vertaa.

Häyde91: Jos vanhat ystäväsi jatkavat tuolla linjalla eivätkä ole valmiita joustamaan aikataulussa, niin sittenhän sinun täytyy löytää uusia ystäviä. Neuvolan perhevalmennuksissa tulet esim. tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa. Sitten jos alat vauvan kanssa harrastamaan jotain (esim. vauvauinti, muskari tms.), niin taas tapaat ja tutustut ihmisiin joilla lapsia ja jotka ymmärtävät tilanteesi. :)
 
Itse odotan tällä hetkellä toista lastani, ja esikoista odottaessa kävi juurikin niin "ikävästi", että kaverit karsiutuivat pois. Tosiystävät jäivät, ja olen lähentynyt monen sellaisen ihmisen kanssa, jotka elävät samanlaisessa elämäntilanteessa kanssani. Toki olen itsekin "karsinut" ihmisiä ympäriltäni, suuri osa ikätovereistani on kuitenkin kokeilunhaluisessa iässä, ja heidän elämäntapansa eivät hirveän lähellä omiani ole...

Tsemppiä näiden asioiden kanssa painiville, ottakaa posiviitisena tämä kaikki, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. Jyvät erotellaan akanoista!

-Äitimuori 20v.
 
Onpas huojentavaa kuulla etten ole ainoa joka tietosesti vähän karsii niitä kavereitaan, tuntuu että kaikkialla vaan toitotetaan kuinka ystävät jättää odottavat äidit ja meidän pitäisi viimeseen asti roikkua niissä nykysissä tuttavissa koska tulemme niitä vielä tarttemaan jne... :D Eiköhän laatu korvaa määrän!!
 
No mä itseasiassa vasta vähän aikaa sitten karsinkin tota ystävä piiriä vaan pienemmäksi kun tuntui, että kaikki "kyylää" ja ne "kaikki" oli jotain puoli tuttuja enää, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä moneen vuoteen. :D Kyllä laatu määrän korvaa, ehdottomasti! 
 
Kyllä eräs ystävä nyt ärsyttää. Ja paljon.

Hän on vuotta nuorempi, eikä aio hankkia lapsia. Nyt sitten kun puhuimme messengerissä (niinkuin meillä on usein tapana), siinä sitten kerroin kuulumisia, että mies kasasi pinnasängyn liian aikaisin, ja nyt se vie turhaa tilaa makkarissa, missä on muutakin roinaa. Sitten kerroin että olin siivoillut kaappeja.

Vähän ajan päästä tuli viesti, että hän ei nyt jaksa keskittyä, kun mä puhun vaan VAUVOISTA, eikä häntä kiinnosta, että moikka. Ja meni heti offlineen... Omasta mielestäni ainoa vauvoihin liittyvä aihe oli pinnasänky, enkä siinäkään puhunut vauvoista, vaan siitä että pinnasänky vie nyt turhana tilaa...

En kyllä hirveesti taida sille "ystävälle" enää puhua.
 
Takaisin
Top