Meillä on niin ikään molemmat yrittäjiä, eli sitä palkkatyön suomaa "turvaa" ja jatkumoa - jos nyt sellaisesta voi nykypäivänä enää puhua - ei ole kummallakaan. Mies toki pystyy paremmin jatkamaan yritystoimintaansa raskauden ja äitiysloma-ajan ylikin, mutta itsellä siihen tulee väkisinkin tauko.
Tosin eihän se ole monessakaan maailmankolkassa mitenkään selvää, että vastasynnyttäneellä on mahdollisuutta pitkään poissaoloon. Eli periaatteessa olisi mahdollista jatkaa hommia heti, kun oksitosiinitokkurastaan selviää. Käytännössä mm. lapsen hoitopaikan puuttuessa se lienee kuitenkin tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa aika vaikeaa. Tai niin oletan - siksi toivon kokeneempien mahdollisesti eriäviä mielipiteitä ja tietoa :) (Itselläni ei ole esim. isovanhempia tai muuta perhettä, jotka voisi pyytää apuun.)
Olen sitäkin miettinyt paljon, miten ihmiset tavallisesti hoitavat sen yhtälön, että äitiys-/vanhempainloma on alle vuoden, mutta alle vuoden ikäistä ei (kai) oteta kovin helposti tarhaan.
Toivon, että yrittäjyydestä, ja omassa tapauksessa kotitoimistolta käsin tehdyistä hommista, on aikanaan se etu, että lasta ehkä näkee vähän keskivertoa enemmän ja hoidon järjestämisessä pystytään miehen kanssa molemmat joustamaan. Mutta sitä ennen pitäisi saada tuo äitiysloma-asia/yrityksen uudelleen käynnistäminen toimimaan.
Eli jännittää pystynkö enää pitkähkön poissaolon (esim. se 6kk, jos se nyt on mahdollista) jälkeen käynnistämään vielä tuoreen yritystoimintani uudestaan niin, että samaan aikaan saamme vuokran maksettua. Ensimmäisellä kierroksella se otti puolisen vuotta säästöillä & lainalla, joita ei toki kumpiakaan enää ä-loman jälkeen ole käytettävissä.
