Yllätysvauvoja?

Minun esikoinen oli todellinen yllätysvauva, mutta nämä nuoremmat ovat tarkkaan harkittuja ja toinen pitkään ja hartaasti yritettykin.

Esikoisen kohdalla oltiin seurusteltu isänsä kanssa muutama kuukausi kun suunnattiin kesälomalla mun sedän mökille pitkäksi viikonlopuksi. (Jälkikäteen mun isovanhemmat vitsaili etteihän mulle voi enää antaa avainta sinne :wink ) Tuosta pari kuukautta myöhemmin ihmeteltiin useamman lääkärinkin toimesta mun jatkuvaa oksentelua (alkoi koko perheen sairastamasta vatsataudista). Eräänä päivänä luokkakaveri kertoi olevansa raskaana ja kotimatkalla ajattelin tehdä nyt kuitenkin varmuuden vuoksi raskaustestin vaikka enhän tietenkään voi raskaana olla kun olin kellon tarkkuudella syönyt e-pillereitä ja menkatkin oli tullut "normaalisti". No plussahan siihen testiin tuli sadasosasekunnissa. Kerroin äidille joka vei mut heti lapsen isän luo kertomaan tilanteesta. Tiesin heti, että abortti ei ole minulle vaihtoehto ja äiti lupasi tukea minua päätin mitä tahansa. Lapsen isä hyväksyi minun ratkaisun, mutta hänen vanhemmilleen meidän päätös ei ollut mieluisa (pari kuukautta myöhemmin kyllä toivat sovittelevasti vauvalle vaatteita ja ovat olleet pojalle tosi läheisiä). Seuraavana päivänä kävin omalääkärin luona puhumassa asiasta ja hän vei minut heti neuvolan puolelle ja teki varhaisultran viikkojen selvittämiseksi.

Hommattiin sitten mahdollisimman pikaisesti oma asunto ja ehdittiin asua yhdessä 5kk ennen pojan syntymää. Pojan sain omana 19v syntymäpäivänäni. Ja vaikka tosiaan oli erittäin suuri yllätys niin oli toivottu kuitenkin heti ensitiedosta lähtien. Vaikka elämä tuon pojan kanssa ei ole ollut helppoa missään vaiheessa (terveysongelmia jne) niin päivääkään en ole katunut ja poika on siis jo 15v.

Parisuhde pojan isän kanssa päättyi pojan ollessa n. 2v ja syynä oli oikeastaan se, että tajusimme meidän olevan hyviä kavereita joilla on yhteinen lapsi. Emme paljon aiemmin olleet ehtineet analysoimaan suhdettamme. Ystäviä ollaan oltu edelleen, joskin tuon toisen osapuolen ongelmien (ja pojalle niistä aiheutuvien ongelmien) vuoksi ystävyyssuhde on viimeisen vuoden aikana jäätynyt hyvin viileäksi ja asiapitoiseksi jos niin voi sanoa.

Tsemppiä jokaiselle yllärinä raskautuneelle! Toivottavasti saatte tukea edes joltakin taholta :)
 
Meillä on yllätysvauva. Söin pillereitä, jotka aiheutti mulle kamalia oireita ja ilmeisesti yhden pillerin oksensin vaikka luulin että aikaa oli kulunut tarpeeksi. Ja tadaa, tässä ollaan. :bag:
Me kyllä aluksi harkittiin erittäin pitkään aborttia, koska meidän elämäntilanteet ei vaan vielä olleet asettuneet mm samaan osoitteeseen eikä oltu esitelty toisiamme perheillemme (seurusteltu nyt vuosi). Pitkään puhuttiin ja pohdittiin ja päätettiin lapsi pitää. Nyt ollaan puhuttu paljon naimisiinmenosta, mies haluaisi, minä en vielä. Ollaan kuitenkin varmoja että olemme yhdessä hautaan asti, joten abortti olisi tuntunut erittäin väärältä vain siksi että ajankohta oli epäsopiva.
 
Takaisin
Top