Yli LA:n menneet

MorningSun

MorningSun

Satasella mukana keskusteluissa
Tänne voi kirjoitella fiiliksiä kun LA tuli ja meni ja ehkä jopa niksejä millä lähtis synnytys luonnollisesti käyntiin!

Mulla on 40+4 ja turhautuminen aivan huipussaan. En jaksa sekuntiakaan olla enää raskaana. On se jännä mitä pääkopassa tapahtui kun koitti LA eikä mitään tapahtunut. Vaikka tiedän ettei laskettua aikaa kannata kytätä mutta taas itse huomasin kuinka muutuin kireäksi kuin viulun kieli kun ei tunnu mitään tapahtuvan.

Eilen olin tunnin lenkillä koiran kanssa ja tein illalla vielä 3*10 syväkyykkyjä . Yöllä tuli 4 menkkajomotussupistusta jotka tuntui alaselässä asti mutta siihen taas loppui luin seinään. Murrrrrr.
 
No mulla tuli tänään 42+0 täyteen ja huomenna aletaan sit käynnistelee. Eli en ehtinyt tähän ketjuun kauheasti edes kirjottaa nyt. Mä jotenkin lopetin odottamisen siihen kun 41 tuli täyteen ja tota käynnistystä tässä nyt on odoteltu. Vaikka vähän nyt alkaa se pelottaa. Mutta kun ei kerran itsekseen lähe, ei sitte millään niin ei voi mitään. Esikoinen syntyi juuri 42+0, mutta lähti sentään itekseen käyntiin. Nyt ei oo oikeestaan mitään kovin kipeitä tuntemuksia ollut koko aikana.
 
Voih! No mutta nyt ainakin tiedät että jotain alkaa tapahtumaan! :) Mä olen yrittänyt jo vaikka mitä. Ässät on käyty läpi monta kertaa ja kaiken maailman jalka- ja nännihieronnat :smiley-bounce015Mut ei niin ei.. olen todennut et vaikka käyttäisi mitä konsteja tahansa, vauva syntyy sitten kun on siihen valmis. Ärsyttävää tässä on se , että mamma on ollut valmis jo pidemmän aikaa! Olin aivan varma et tämä syntyy aikaisemmin. Esikoinen kun syntyi laskettuna aikana!

Mieskin sanoo joka aamu ja ilta et jospa tänään alkaa tapahtumaan jotain, mä vaan tuhahtelen että tuskin. :shifty:
Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti.. eihän tässä ole kauan kun joka tapauksessa käynnistävät sitten. Mut en sitäkään haluaisi. Pelottaa sekin ja pelottaa myös se että kuinka isoa jytkyä tässä joutuu vielä pusertamaan ulos :wideyed:
 
Saahan sielä yliaikakontrollissa sitten tietää painoarvion :) . Itse kun en ois kummassakaan raskaudessa saanut mitään painoarviota muuten, niin tavallaan olikin ihan kiva että meni sinne ya-kontrolliin asti. Tosin olisin toivonut että se sisätutkimus ois saanut käynnistymään itekseen kuten viimeks, mutta tällä kertaa ei näköjään tehonnut.
 
40+6 ja tuntuu et ei tän mahan kanssa pysty olemaan sitten mitenkään päin.. Ja jos vauva liikkuu synnyttyäänkin yhtä paljon kun nyt niin ei se nuku ikinä, argh. Vatta nahka vaan pingottuu! Olis aika päksiin viikon päästä, käskivät ottaa kassin mukaan varmuuden vuoksi, kai se pitää sitte ukkokin herättää aamulla matkaan jos vaikka sitten käynnistävät.. Sais kyllä minun puolesta päättää tulla vaikka tänä yönä ni ei tarvis enää pyllertää ympäriinsä. En malta odottaa et tää käsien puuttuminen loppuu.. Huh..
 
Jännä miten pitkiltä nämä viimeset viikot tuntuu, vaikka 9kk on jo jaksanut odotella.. Pari viikkoa on tullut kaikkia synnytystä ennakoivia merkkejä ja iltaisin ennen nukahtamista miettinyt, että tänä yönä varmaan jotain tapahtuu..mut ei.. :rolleyes:
 
Sama täällä. En nyt merkeistä niinkään tiedä, mutta nyt on kuitenkin toukokuun lopusta ollut vähän sellaisessa "hetkenä minä hyvänsä" -moodissa, niin alkaa pää vähän hajota. Nyt alkaa mieskin jo odottaa kuin kuuta nousevaa, viikon kysellyt jokaisesta yöllisestä älähdyksestä...
Nyt siis 41+1.
 
Viime yönä tuli taas supistuksia 4min välein melkein 2 tuntia.. sitten ne taas lopahti..:sad001 Mies olis tän viikon lomalla niin sais pieni kyllä syntyä..
 
Mulla on tullu 15h keskimäärin 10min välein, pari kertaa hiipunu kokonaa tunniks ja jatkunu taas 20min välein kunnes taas 7-10min välein. Ei oo paljo tullu nukuttua, pikkusen alkaa turhauttaa. La ois huomenna, et en ihan vielä tänne kuulu, eikä toivottavasti tarvi joukkoon liittyäkkään, mut ei nyt oikein jaksa innostua kun ei tää edisty yhtään..
 
täällä meni reippaasti yli (LA oli 1.6.).. 41+5 yliaikaiskontrolliin, josta jäin osastolle käynnistelyihin. Neljä päivää käynnistettiin erikeinoin, lopulta viidentenä päivänä saatiin kalvot puhki ja synnytys käyntiin. Aika kului kyllä kotona kivasti, mutta sairaalassa iski ahdistus ja paniikki kun kaikki muut lähti vuorotellen synnyttämään ja meikäläinen vaan makas sängyssä ja odotteli edes jonkinlaisia supistuksia. Lopulta sitten 42+2, illalla 11 tunnin kärsimyksen jälkeen saatiin pieni syliin. Vähän tuntu lääkäreilläkin olevan uskonpuute välilä kun minkäänlaista edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Kovasti huolehtivat myös vauvan hyvinvoinnista ja ottivat muutamia testejäkin että on vielä hyvissä voimissaan. Onneks istukka oli vielä hyvin toimintakykynen eikä pahasti edes kalkkeutunut.

Yliaikasuus ei niinkään haitannut, mutta jatkuva sukulaisten ja kavereiden kysely kyllä raivostutti. Ja etenkin ne jotka kysy vaan että "miksei jo synny"!? Mistähä hitosta sellaseen osaa vastauksen antaa.
JOS joskus sattuu toinen lapsi haaveisiin tulemaan, niin laskettua aikaa en kyllä kerro kuin harvoille ja valituille. Sen verran pisti hermon kireelle :D
 
Voi Kauheeta! Jotenkin en edes ole tullut ajatelleeksi, että se käynnistäminenkin saattaa kestää noin monta päivää? Mulla on aika huomiselle jolloin kanssa vissiin pitää jäädä sairaalaan.. Täytyy toivoa et homma lähtee rullaamaan.. Mutta onneksi olkoon pienikaisesta, toivottavasti minäkin saan omani syliin pian :)
 
L.a. tänään... eikä tunnu missään :D ei tässä ainakaan tänään lähdetä... aamu alkoi kyllä siivoamisella, leipomalla leipää, auton pesulla ja sisätilojen hinkkaamisella ja illaksi 2v toivoi vielä muffinssien leipomista... Jos auttas :angelic: auttaskohan trampoliinilla hyppiminen....:smiley-bounce013
 
Mulla la huomenna enkä jaksa uskoa,että syntyy ihan heti..tää kun on kropalta ollut valmis jo viikkoja, no ehkä se joskus tulee.
 
Kyllähän ne aina lopulta saapuu ja hyvää kannattaa odottaa :D Mieluiten kuitenkin tulisi ilman käynnistystä...
 
Mulla jäi käynnistyksestä loppujen lopuksi ihan hyvä mieli. Kun sinne pääsin rv 42+1, olin parille sormelle auki ja kanava hävinnyt, joten voitiin suoraan puhkaista kalvot. Siinä sitten piti muutama tunti odotella säännöllisiä supistuksia ja kun mitään kovin säännöllistä ei alkanut tapahtua, pääsin saliin ja laitettiin oksitosiinitippa. Parissa tunnissa kaikki olikin sitten jo ohi :) . Lopulta synnytys eteni oksitosiinin avulla niin nopeasti että kivunlievitystä sain ihan liian myöhään eikä se ehtinyt kyllä yhtään vaikuttaa. Silti ihan hyvä mieli jäi koko tapahtumasta! Ja nyt kun vauva on sylissä, ei niitä raskausviikkoja enää muistakaan! Tsemppiä kaikille loppuun!
 
Kiitos Tupuna rohkasusta. Mulla ollut ensisynnyttäjälle epätyypillisesti jo kuukauden sormelle- parille auki, kanava hävinnyt, paikat pehmeät ja lapsi kiinnittynyt, joten jos kävisi vaikka tuuri? Mieluiten luonnostaan kuitenkin. Vällyt heilunut, kämppä kiiltää ja sauna tehokäytössä, eikä mitään, ne vähäisetkin oireet hävinneet joten luovutan ja lepään loppuajan.
 
Mullahan jumittu synnytys siihen että kolmen senttiä auki, eikä edennyt siitä mihinkään, mutta kivut oli kauheet.

Kätilö vaihtui vuoronvaihdon myötä ja onneksi vaihtu. Kysy vaan haluanko synnyttää sen päivän aikana ja sit puhkoi kalvot, valmisteli epin ja oksitosiinitipan laiton. Epi laitettii mulle täydellisesti, se vei kaiken kivun, myös ponnistusvaiheessa en tuntenut kipua ollenkaan ja yllätyin siitä. Ainoa, että oksitosiinitipan aloituksen jälkeen tunsin kohdunsuulla pientä kipua, mutta sen kesti ja se oli ihan olematon kipu verrattuna aiempiin. Oksitosiinitippa aloitettiin siinä neljän-viiden välillä ja neiti oli maailmassa kolmea minuuttis yli seitsemän.

Mulle jäi tosi positiivinen mieli synnytyksestä vaikka se ei itellään edennyt kuin siihen kolmeen senttiin ja tyssäs siihen. :)
 
Mulla tosiaan kanavaa oli vielä kalvojen puhkasuhetkellä aavistus jäljellä, ei meinannu hävitä millään.. Sisäsuu ei ollu kun sormelle hitusen auki siinä vaiheessa, mutta onneks avautumisvaihe eteni sitten kokoajan hiljalleen, ja epin sain just siinä vaiheessa kun tuntu että kipu on sietämätön. Sen jälkeen kyllä oli mielenkiintosta ja yht äkkiä olikin täysin auki.. Eikä oksitosiinitippaakaan laitettu muutakun välillä hetkeksi, supistukset tuli ihan omasta takaa. Ihme kyllä, luulin jo ettei mun kroppa osaa synnyttää ollenkaan. Pakko silti myöntää, että aika kultaa muistot. :rolleyes:
Ja joo, käynnistys ei kaikilla tarkota sitä että samantien saliin ja samanillan aikana vauvan kanssa osastolle. :D Mutta olipahan kokemus. Onneks oli mukava henkilökunta ja hieno uus sairaala. Viihty ihan kivasti. :)
 
Mä tykkäsin kauheesti niistä kätilöistä, ei yhenkään kanssa tuntunu että menis sukset ristiin :)
 
Arrgh...heinäkuisetkin synnyttää nopeammin, kuin minä. Niin täysin väsynyt ja kypsä. Turvotukset massiiviset...tuntuu, ettei tää tuu ikinä. Ei auta ässät, kävely saa supistukset esiin, mutta aina ne lopahtaa. Huomiseksi vielä appi kutsui itsensä kylään, muuten mukava mies, mutta täysin passattava ja viipyy varmaan monta yötä = en todellakaan jaksa passata nyt ketään, kun muutenkin hatuttaa..saa luvan keittää itse perunansa. Sosiaalisuus just nyt niin huipussaan näine kipuineen ja turvotuksineen, että voi morjens. Lisäksi itkuhormoonit huipussaan, eilen viimeksi tulvat avautui, kun mies tölväsi tyhmästi...lisäksi viikolle luvatut helteet...aaaarrrrrgggggghhhhh..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top