Raskausaikana olin ehdottomasti sitä mieltä, etten enää yli 1-vuotiasta imetä, joten siihen katsoen kyllä poljin ennakko-odotukseni ja silloin asettamani rajat maan rakoon :D 1-vuotisneuvolassa lääkäri alkoi puhua, että voisi sitä imetystä jo ruveta pikku hiljaa lopettelemaan, mutta enpä ruvennut.
Pitkään, ehkä ainakin vuoden päivät (en ole varma), on meilläkin mennyt jo niin, etten itse tarjoa rintaa pojalle muulloin kuin silloin jos haluan pojan nukahtavan päivällä hetkeksi, nyt sekään ei enää onnistu kuin satunnaisesti, eikä enää tarvitsekaan, ettei illat veny. Pojalla on niin vahva uniassosiaatio tissiin, että monesti torkahtaa siihen. On kyllä ollut aikoja, jolloin imetys on itsellekin ollut vähän pakkopullaa, mutta se on mennyt ohi ainakin vielä. Varmasti imetysasioihin minulla vaikuttaa se, kun tämä on ainutlaatuinen kokemus elämässä, toista mahdollisuutta ei ole.