Terapian tarpeessa!
Mulla meni raskauden aikaiset masentelut niin rankoiksi, että neuvolasta opastivat psykologin puheille. Olinkin siellä viime viikolla, nyt ollaan miehen kanssa menossa yhdessa uudestaan. Yhtään ei tarvinnut suostutella! Ymmärsi varmaan, että nyt ollaan aikamoisessa umpikujassa, eikä sieltä ilman työtä päästä.
Helpotti jo se yksikin kerta! Sai selvitettyä solmuun menneitä ajatuksia ja itkettyä pahaa oloa pois. (mulla oikeastaan ainoa oire raskaudesta on helvetinmoinen kiukkuisuus, edes itkua ei ole tullut ja en ole pystynyt iloitsemaan raskaudesta yhtään)
Nyt tuntuu siltä, ettei kaikki paska olekkaan mun syytä ja aiheuttamaa, vaan olen myös olosuhteiden uhri, mikä helpottaa tosi paljon.
Raskautta se psykologi tosin ei tuntunut pitävän oikein minkäänlaisena selityksenä, tuntui hakevan muualta ne syyt kiukulle. Mutta toisaalta, ihan hyviä huomioita teki.
Esimerkiksi sen, että kiukku usein lähtee turhautumisesta, ja sen kiukun saa pois kun miettii, mistä on alunperin turhautunut ja selvittää sen asian. Tuntui vaan kyllä paljon helpommalta etsiä niitä asioita ja syitä ammattilaisen avustuksella.
Huh, suosittelen kyllä kaikille (ilmaista kun on!), nyt ollaan saatu miehenkin kanssa puhuttua ja purettua tunteita.
Kiitos ja ylistys Suomen terveydenhuollolle, pelasti (luultavasti) meidän uppoavan laivan!
Mutta mutta, mitäs teille muille kuuluu? Onko muilla mennyt kuuppa sekasin vai onko raskaus ollut sitä "elämänne parasta aikaa"?
(myönnetään, hiukan katkerana nuo vikat sanat tuli :D)
Mulla meni raskauden aikaiset masentelut niin rankoiksi, että neuvolasta opastivat psykologin puheille. Olinkin siellä viime viikolla, nyt ollaan miehen kanssa menossa yhdessa uudestaan. Yhtään ei tarvinnut suostutella! Ymmärsi varmaan, että nyt ollaan aikamoisessa umpikujassa, eikä sieltä ilman työtä päästä.
Helpotti jo se yksikin kerta! Sai selvitettyä solmuun menneitä ajatuksia ja itkettyä pahaa oloa pois. (mulla oikeastaan ainoa oire raskaudesta on helvetinmoinen kiukkuisuus, edes itkua ei ole tullut ja en ole pystynyt iloitsemaan raskaudesta yhtään)
Nyt tuntuu siltä, ettei kaikki paska olekkaan mun syytä ja aiheuttamaa, vaan olen myös olosuhteiden uhri, mikä helpottaa tosi paljon.
Raskautta se psykologi tosin ei tuntunut pitävän oikein minkäänlaisena selityksenä, tuntui hakevan muualta ne syyt kiukulle. Mutta toisaalta, ihan hyviä huomioita teki.
Esimerkiksi sen, että kiukku usein lähtee turhautumisesta, ja sen kiukun saa pois kun miettii, mistä on alunperin turhautunut ja selvittää sen asian. Tuntui vaan kyllä paljon helpommalta etsiä niitä asioita ja syitä ammattilaisen avustuksella.
Huh, suosittelen kyllä kaikille (ilmaista kun on!), nyt ollaan saatu miehenkin kanssa puhuttua ja purettua tunteita.
Kiitos ja ylistys Suomen terveydenhuollolle, pelasti (luultavasti) meidän uppoavan laivan!
Mutta mutta, mitäs teille muille kuuluu? Onko muilla mennyt kuuppa sekasin vai onko raskaus ollut sitä "elämänne parasta aikaa"?
(myönnetään, hiukan katkerana nuo vikat sanat tuli :D)