Yleinen keskustelu

Kiitos kaikille tsempeistä. Ainakin neuvolassa sanottiin että pääsisin psykologillekin juttelemaan mutta kyllä tässä pelottaa että jää yksin. Vaikka siis on mulla mies joka tosissaan haluaa tätä mutta silti hyvin yksinäinen olo. Ja jotenkin kun tää on ollut rankka prosessi myös miehelleni katsoa kun en suunnilleen kasassa pysy niin tuntuu sille että nyt vaan pitää haudata kaikki omat tunteet jonnekin syvälle...🥺 Uuvuttavaa...
Monenlaiset tunteet kuuluu raskauteen ❤️ varsinkin kun sinä olet se joka on raskaana niin hormonitkin jo aiheuttaa aikamoista myllerrystä niin mielessä kuin kehossa, ja varmasti tämä yllättävä tilanne lisää sitä myllerrystä. Toivottavasti et sysää omia tunteita syrjään, vaan voisitte yhdessä sun kumppanin kanssa avoimesti puhumalla käsitellä niitä ja tätä tilannetta. Te kuitenkin koette tämän tilanteen eri tavoin, ja teillä on eri lähtökohdat käsitellä tätä elämänmuutosta. Mahtavaa myös jos pääset puhumaan myös psykologille! Mihin päätökseen nyt päädyttekään niin ootte sun kumppanin kanssa tiimi ja toivon että tuette toinen toisianne ❤️ Päivittele ihmeessä sun tilannetta tänne jos/kun jaksat ☺️
 
Tänään on vain vahvistunut se olo että en mä keskeytystä pysty tekemään...ja sen myötä olo että mun elämä on ohi. Onneksi mies jatkaa haluaa ja tiedän että omat vanhemmat teen onnellisiksi... silti sellainen olo että joku osa minusta on menetetty lopullisesti...😭
Mulla on osittain samanlaisia ajatuksia vaikka oon toivonu tätä vauvaa jo vuosia. Itkin yks päivä ku luin jostain että sama nainen joka menee sairaalaan synnyttämään ei tuu sieltä enää takas. Toivottavasti sulla helpottais juttelun myötä, en osaa muuten sanoo mitään ku ootan ensimmäistä nii nää on mulleki ihan uusia juttuja. Voimia ❤️
 
Tää on kyllä kiva, että tänne uusia aktivoitunut kirjotteleen, meitä on kuitenkin vain pieni osa tänne listatuista tuolla salaisella puolella. Tulkaa kaikki vaan tänne porisemaan ja sitten salaiselle puolelle vielä paremmin tutustumaan 😄
 
täällä yritetään kirjoitella viestejä täyteen että pääsee salaiselle puolelle :)

Meillä ainakin edellisen raskauden aikaisesta salaisesta ryhmästä tuli tosi tärkeä! edelleen päivittäin yhteydessä ja lauantaina nähtiin livenäkin <3
Ihanaa että täältä löytyy yhteisöä, just tänään mietin mistä vois saada livenä äitikavereita 😊

Minäki oon muuten tuleva cheeräiti, odotan ensimmäistä mutta siis harrastan ja kilpailen ite, toki nyt oon tauolla 🤭 katoin vaan listalta että oot kaukana, minä pohjosessa mutta kiva kuitenki täällä tutustua ❤️
 
Ihanaa että täältä löytyy yhteisöä, just tänään mietin mistä vois saada livenä äitikavereita 😊

Minäki oon muuten tuleva cheeräiti, odotan ensimmäistä mutta siis harrastan ja kilpailen ite, toki nyt oon tauolla 🤭 katoin vaan listalta että oot kaukana, minä pohjosessa mutta kiva kuitenki täällä tutustua ❤️
Ooo ihanaa! lasten kaa on ihan parasta kun voi temppuilla vauvasta asti ja on ihan eri tavalla varmat otteet heitellä heitä kun tottunut heittelemään aikuisia :rolling:
 
Kiitos kaikille tsempeistä. Ainakin neuvolassa sanottiin että pääsisin psykologillekin juttelemaan mutta kyllä tässä pelottaa että jää yksin. Vaikka siis on mulla mies joka tosissaan haluaa tätä mutta silti hyvin yksinäinen olo. Ja jotenkin kun tää on ollut rankka prosessi myös miehelleni katsoa kun en suunnilleen kasassa pysy niin tuntuu sille että nyt vaan pitää haudata kaikki omat tunteet jonnekin syvälle...🥺 Uuvuttavaa...
Moi!

Kovasti haluan vielä lämpimiä tsemppejä lähettää <3

Ihanaa, että teillä on jo rakennettu ihana elämä ennen lasta ja tiedätte ketä te ootte ja mitä tykkäätte tehdä! Se kantaa hedelmää oikeasti niin paljon enemmän kuin se että olisi vaan koko elämän valmistautunut äidiksi tulemiseen. Eli se että nyt on oman lainen elämä rakennettu ja tähän asti tyytyväisiä on todella hyvä pohja perheen kasvulle <3

Tottahan se on, että elämän prioriteetit muuttuu kun lapsi syntyy, mutta te määritätte että miten.

Äitiyteen ei tarvitse hukkua, varsinkin jos puoliso on tasaveroinen vanhempi!

Oon itsekin voinut käydä kaikkialla ja jatkaa harrastuksia juuri kuten haluan (alkushokin jälkeen) ja lapsetkin voi paremmin kun äiti saa käydä treenaamassa ja harrastamassa ja ladata akkuja :Flexed Biceps:

hyvä että pääset juttelemaan ammattilaisten kanssa ja nyt on onneksi vielä paljon aikaa ennen vauvaa <3 täällä me ollaan sun tukena myös !
 
Moi!

Kovasti haluan vielä lämpimiä tsemppejä lähettää <3

Ihanaa, että teillä on jo rakennettu ihana elämä ennen lasta ja tiedätte ketä te ootte ja mitä tykkäätte tehdä! Se kantaa hedelmää oikeasti niin paljon enemmän kuin se että olisi vaan koko elämän valmistautunut äidiksi tulemiseen. Eli se että nyt on oman lainen elämä rakennettu ja tähän asti tyytyväisiä on todella hyvä pohja perheen kasvulle <3

Tottahan se on, että elämän prioriteetit muuttuu kun lapsi syntyy, mutta te määritätte että miten.

Äitiyteen ei tarvitse hukkua, varsinkin jos puoliso on tasaveroinen vanhempi!

Oon itsekin voinut käydä kaikkialla ja jatkaa harrastuksia juuri kuten haluan (alkushokin jälkeen) ja lapsetkin voi paremmin kun äiti saa käydä treenaamassa ja harrastamassa ja ladata akkuja :Flexed Biceps:

hyvä että pääset juttelemaan ammattilaisten kanssa ja nyt on onneksi vielä paljon aikaa ennen vauvaa <3 täällä me ollaan sun tukena myös !
Kiitokset kaikille tsempeistä... kovastihan sieltä neuvolasta kaikkea luvattiin mutta yksin jäin kaiken kanssa. Pyysin apua rankkaan pahoinvointiin ja että tarvetta olisi jollekin helpottamaan tätä mielialaa niin annettiin numero neuvolapsykologille, josta ei ole kuulunut mitään takaisin eikä tätä tavoita ja muidenkin oireiden kanssa ohjattiin terveyskeskuksen puolelle...

Olo on kyllä sellainen että eipä tässä ketään minun hyvinvointi kiinnosta millään tavalla ja luottamusta ei neuvolaan enää kyllä ole... :loudlycrying: Mä luulen että en tuonne salattuun ryhmään tuu kyllä pääsemään kun ei mulla oikeen oo mitään kirjoiteltavaa tänne ja tuntuu että en uskalla asioita oikeen enempää tänne avata niin voi olla parempi vaan pysytellä hiljaa...
 
Kiitokset kaikille tsempeistä... kovastihan sieltä neuvolasta kaikkea luvattiin mutta yksin jäin kaiken kanssa. Pyysin apua rankkaan pahoinvointiin ja että tarvetta olisi jollekin helpottamaan tätä mielialaa niin annettiin numero neuvolapsykologille, josta ei ole kuulunut mitään takaisin eikä tätä tavoita ja muidenkin oireiden kanssa ohjattiin terveyskeskuksen puolelle...

Olo on kyllä sellainen että eipä tässä ketään minun hyvinvointi kiinnosta millään tavalla ja luottamusta ei neuvolaan enää kyllä ole... :loudlycrying: Mä luulen että en tuonne salattuun ryhmään tuu kyllä pääsemään kun ei mulla oikeen oo mitään kirjoiteltavaa tänne ja tuntuu että en uskalla asioita oikeen enempää tänne avata niin voi olla parempi vaan pysytellä hiljaa...
Kuulostaa tutulta tuo pettymys neuvolaan ja se ettei apua saa. Mulla kuopuksen odotus oli ihan kammottavaa. Oli erittäin paha pahoinvointi koko raskauden ajan eikä apua oikein saanut mistään. Neuvolasta laittoivat myös lähetettä neuvolapsykologille mutta mitäpä se psykologi pahoinvoinnille voi. Toki sairastuin samalla vaikeaan masennukseen pahoinvoinnin seurauksena, siihen olisi voinut auttaa mutta ei mulla ollut voimia käydä siellä. Jäin siis yksin kaiken kanssa. Jälkikäteen liityin hyperemeesin tukiryhmään ja nyt tässä raskaudessa osasin vaatia apua tähän pahoinvointiin ja sain haluamani lääkkeet. Jos neuvolapsykologille et jostain syystä pääse niin koita ihan julkista, kyllä jonnekin pääsee. Jos itsellä ei ole voimia hoitaa asioita ja vaatia niin laita mies hoitamaan asiat. Mäkin olen laittanut miehen tekemään suurimman osan silloin kun pahoinvointi oli pahimmillaan.
Jos haluat salaiseen ryhmään niin kirjoittele ihan vaikka raskausviikkoja, nimiehdotuksia jne kaikkea tuonne leikkinurkkaan. Äkkiä se viestimäärä tulee täyteen.
 
@Murehtija toivottavasti jostain suunnasta alkaisin vähän apua löytymään ❤️

Tuolla ”maaliskuusten leikkinurkka” saa nopeasti viestejä kasaan, tänne ketjuihin voi myös kirjoittaa lyhyitä kommentteja tms., niin pääsee sitten paremmin salaiselle keskustelemaan 😊✨
 
Kiitokset kaikille tsempeistä... kovastihan sieltä neuvolasta kaikkea luvattiin mutta yksin jäin kaiken kanssa. Pyysin apua rankkaan pahoinvointiin ja että tarvetta olisi jollekin helpottamaan tätä mielialaa niin annettiin numero neuvolapsykologille, josta ei ole kuulunut mitään takaisin eikä tätä tavoita ja muidenkin oireiden kanssa ohjattiin terveyskeskuksen puolelle...

Olo on kyllä sellainen että eipä tässä ketään minun hyvinvointi kiinnosta millään tavalla ja luottamusta ei neuvolaan enää kyllä ole... :loudlycrying: Mä luulen että en tuonne salattuun ryhmään tuu kyllä pääsemään kun ei mulla oikeen oo mitään kirjoiteltavaa tänne ja tuntuu että en uskalla asioita oikeen enempää tänne avata niin voi olla parempi vaan pysytellä hiljaa...
Tule ihmeessä, tykität vaan tuonne liekkinurkkaan viestejä. Niin mäkin tein ☺️
 
Kuulostaa tutulta tuo pettymys neuvolaan ja se ettei apua saa. Mulla kuopuksen odotus oli ihan kammottavaa. Oli erittäin paha pahoinvointi koko raskauden ajan eikä apua oikein saanut mistään. Neuvolasta laittoivat myös lähetettä neuvolapsykologille mutta mitäpä se psykologi pahoinvoinnille voi. Toki sairastuin samalla vaikeaan masennukseen pahoinvoinnin seurauksena, siihen olisi voinut auttaa mutta ei mulla ollut voimia käydä siellä. Jäin siis yksin kaiken kanssa. Jälkikäteen liityin hyperemeesin tukiryhmään ja nyt tässä raskaudessa osasin vaatia apua tähän pahoinvointiin ja sain haluamani lääkkeet. Jos neuvolapsykologille et jostain syystä pääse niin koita ihan julkista, kyllä jonnekin pääsee. Jos itsellä ei ole voimia hoitaa asioita ja vaatia niin laita mies hoitamaan asiat. Mäkin olen laittanut miehen tekemään suurimman osan silloin kun pahoinvointi oli pahimmillaan.
Jos haluat salaiseen ryhmään niin kirjoittele ihan vaikka raskausviikkoja, nimiehdotuksia jne kaikkea tuonne leikkinurkkaan. Äkkiä se viestimäärä tulee täyteen.
Tänään ois yrittettävä saada neuvolapsykologia kiinni...jos en sitä saa nii sit soitan terveyskeskuksen puolelle...lisäksi taidan laittaa neuvolaan äkäistä viestiä siitä että mun pahoinvointiin ei vieläkään kirjoitettu reseptiä lääkkeeseen vaikka niin luvattiin...oon kyllä niin loppu tähän koko raskauteen jo nyt. Toivoisin vaan että voisin olla normaali ja iloita tästä kaikesta niinku muut..
 
Takaisin
Top