Yleinen keskustelu

Löysin tänään dopplerilla pienen sykkeet ja niitä miehen kanssa ihasteltiin :loudlycrying::Two-hearts: Tulikin paljon todempi olo vauvasta, kun nyt on ollut niin oireetonta. Mulla viikkoja nyt 10+, vieläkin epäselvää kun ultra vasta parin viikon päästä.. Joko olette muut saaneet sykkeitä nyt kotona kuuluviin?
 
Pehmiz sanoi:
Löysin tänään dopplerilla pienen sykkeet ja niitä miehen kanssa ihasteltiin :loudlycrying::Two-hearts: Tulikin paljon todempi olo vauvasta, kun nyt on ollut niin oireetonta. Mulla viikkoja nyt 10+, vieläkin epäselvää kun ultra vasta parin viikon päästä.. Joko olette muut saaneet sykkeitä nyt kotona kuuluviin?
Click to expand...
Mä ajattelin ehkä hetkellisesti löytäneeni silloin olikohan 8+2, sen jälkeen lähdin mökille enkä siellä kuunnellut, eilen 9+1 yritin mutta ei tullut mitään. Alkaa epäilys herätä että kuuluiko edes viime viikolla oikeasti vai kuvittelinko kaiken. Tänään lisäksi ollut jotenkin jomottelevan tuntuinen tuo alavatsa, ei kyllä kramppimaista eikä mitään vuotoja, mutta mietityttää. Oireet jatkuu samanlaisina eli melko olemattomina, mökillä en rehellisesti joinain päivinä muistanut koko raskautta. Rinnat on arat. Mutta josko sitä vaikka ensi viikolla... Tai ehkä vielä tällä viikolla jossain kohtaa kokeilen.
 
En ottaisi hirveää stressiä, jos ei dopplerilla kuulu sykkeitä, ainakaan vielä tässä vaiheessa 😊. Minulla ei esikoisen raskaudessa neuvola terkkakaan meinannut joka kerta löytää, ja kerran joutuo hakemaan toisen terkan etsimään myös. Onneksi sitten löytyi, vähän jo itseä kuumotti.
Nythän vauva on vielä todella alhaalla, ja ylipäätään asento vaikuttaa paljon. Itse testasin myös viimeksi kaverin doppleria, silloin oli jo yli puolivälin, ja en löytänyt sykkeitä 😅 Kaikki kuitenkin oli hyvin!
 
Tänään 9+4 löytyi varmuudella dopplerilla sykkeet😭😱😍 tein niin et heti aamulla ekana täpötäydellä rakolla (skippasin yöpissan tarkotuksella ja oli kyl vähän tuskaa) ja melko nopee löytyi vaikka toissapäivänä ei millään! Mutta oli kyllä siis ihan millistä kiinni. Vähänkin jos liikahti niin heti hävis ja välillä kesti pitkään ennen kuin löysin uudelleen. Mieskin kuuli ja sain myös nauhoitettua. 170-180 oli syke. Löytyi mulla aika lailla tismalleen siitä missä mahassa on se "taitos" eli mistä alkaa makkara istuma-asennossa, ja sit ehkä 3 cm vasemmalle. Tosin mun laite on iso mötikkä jossa pohjassa anturi eikä sellanen sauvamainen niin vähän epävarmaa on sen kaa arvioida mis kohtaa menee😄 sai myös jnkv painaa anturia syvemmälle ja kallistella ehkä sinne emättimen suuntaan ennen kuin löytyi
 
Kenelläkään minun ystävistäni ei ole tainnut olla tuollaista laitetta. Enkä taida kyllä minäkään hankkia, menisi varmaan aika hysteeriseksi kuuntelemiseksi. 😀
 
Siis miten voi bonjesta maksaa toisessa apteekissa 32,67 ja toises paikassa 54,87?! Ihan älytön ero!

Ihan kun nyt ois vähän ollu apua kun pari viikkoo ollut käytössä, voiko vaikutus tulla näin viiveellä..
 
Ruusupuu sanoi:
Siis miten voi bonjesta maksaa toisessa apteekissa 32,67 ja toises paikassa 54,87?! Ihan älytön ero!

Ihan kun nyt ois vähän ollu apua kun pari viikkoo ollut käytössä, voiko vaikutus tulla näin viiveellä..
Click to expand...
Noi on mielestäni 10 kpl ja 20 kpl paketin hinnat. Hieman halvemmaksi tulee ostaa enemmän kerralla.
 
No niinpä onkin!! On vaan täysin sama paketti muuten.. Äly hoi älä jätä... :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Katselin, että tuolla listauksessa on aika paljon meitä maaliskuisten odottajia, mutta salaisella puolella varmaan yli puolet vähemmän. Tulkaa loputkin salaiselle puolelle höpisemään! ☺️
 
Hyvin ujo hei kaikille...
Mietin pitkään uskallanko ees tulla tänne kirjoittelee mitään mutta ajattelin että tästä voisi olla mulle apua.

Taustatietoa, oon jo 35v. en oo ikinä elämässäni halunnut lapsia koska pelkään synnytystä sekä vauva aikaa... Mulla todettiin PCOS muutama vuosi sitten ja lääkäriltä suoraan tuomio - et tuu raskaaksi luonnollisesti. Ylipainoakin kun on. Ekaks tämä ehkä vähän suretti kun se mahdollisuus hävisi mutta sittemmin hyväksyin asian.

Elokuun alussa tein sitten outojen oireiden vuoksi testin joka näytti että raskaana ollaan ehkäisystä huolimatta. Olen nyt kuukauden ollut paniikissa koko asiasta ja edelleen epävarma mitä tehdä 😭 Keskiviikkona neuvolan lääkärillä ekaa kertaa kuulin itseni sanovan ääneen että ehkä haluaisin jatkaa mutta kaikki pelottaa niin kovasti..

Miten mun pitäis pystyy tän viikon aikana tekee tää päätös mun loppu elämästä 😭 Ehkä tää ei oo vielä mulle oikee paikka keskustella ja pahoittelut jos änkesi tänne turhaan murhehtimaan asiaa...
 
Moi @Murehtija , hyvä kun tulit ajatuksiasi purkamaan 😊 Tä on ihan oikea paikka keskustella, kaikenlaiset ajatukset ja tunteet kuuluu tähän hommaan! Ylläriraskauden kohdalla noita ajatuksia tulee varmasti vielä enemmän.
Meillä raskaus on ihan suunniteltu, mutta silti oon vähän kauhuissani ja mietin miten tullaan pärjäämään. Kuuluu asiaan. Anna niiden tunteiden tulla ja makustele niitä negatiivisiakin tunteita rauhassa. Anna myös niiden äitiyden haavekuvien tulla, on ok että nä tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ootko saanut neuvolasta keskusteluapua?

Tsemppiä päätöksen tekoon, tule tänne ihmeessä juttelemaan meidän joukkoon! Foorumilta varmaan löytyy myös ketjuja muilta jotka on kokenut yllätysraskauksia tai vaikeita tunteita raskauden suhteen. Niistäkin voisi olla apua, päästä lukemaan sellaisten kokemuksia joilla on joskus ollut sama tilanne ja päätös edessä 😊❤️
 
@Murehtija tänne vaan kirjoittelemaan, ihan mistä vaan.
Kukaanhan ei koskaan voi tietää mitä raskaus tai äitiys tuo mukanaan, kaikki kokemukset on erilaisia ja voi tulla vastaan millaisia ylläreitä vaan, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Mullakin nyt tulossa jo 4.lapsi, mutta silti kaikki on tavallaan uutta ja erilaidta ja sitä pohtii mitenköhän sitä pärjää ja jaksaa.
Nää on isoja asioita, tsemppiä pohdintaan!
 
Kiitos 🩷😭 Tiedän että synnytyspelkoon on saatavilla apua, mutta näihin muihin pelkoihin ei oikeen löydy vastauksia...

Olen hyvin tyytyväinen elämään jota olemme mieheni kanssa rakentaneet. Tiedän kuitenkin että hänellä lapsi haave on ja vaikka hän on koko ajan ollut sitä mieltä että vain mikäli minäkin haluan niin pelottaa evätä sitä häneltä. Pelkään myös yhteisenaikamme menettämistä kovasti. Arkemme on yhdessä harrastamista töiden ohella ja pelkään sitä ettei yhteistä aikaa enää löydy.

Osittainhan olen aina pelännyt myös sitä että lopulta itse alan katua sitä jos en ikinä lapsia hankkinut...ja nyt kun tälleen yllättäen raskauduin niin pelko siitä ettei tällaista mahdollisuutta enää tule on valtava...
 
Hei Murehtija ja tervetuloa joukkoon! Täältä löytyy varmasti sellaista positiivista tukea ja yhdessä iloitsemista raskaudesta, ja toisaalta etenkin salaisella puolella monesti jaetaan myös niitä epävarmuuden hetkiä ja pelkoja. Jos haluaisit erityisesti samassa tilanteessa olevilta/olleilta lukea keskustelua niin tuolla Raskaana-osiossa on ainakin viime aikoina aihetta käsitelty Alkushokista selviytyminen- ja Oletko katunut raskautta -keskusteluissa.
Raskauteen liittyy paljon epävarmuutta silloinkin kun se on toivottu ja yritetty asia, eivätkä hormonit tee sitä yhtään helpommaksi. Saisitkohan neuvolan tai työterveyden tai terveyskeskuksen/kriisikeskuksen tms kautta keskusteluapua tilanteeseesi? Usein sekin auttaa kun pääsee vähän purkamaan tuntoja. Myös puolison, läheisten ja ystävien kanssa kannattaa keskustella, etenkin jos löytyy joitain lapsiarjen kokeneita, heiltä voisi saada perspektiiviä (toki muistaen että kokemukset on hyvin yksilöllisiä). Ja toki jos haluat niin voi aloittaa uutta keskusteluakin esim tuonne Raskaana-osioon, jos haluat että kommentoimaan löytäisi enemmänkin ihmisiä ja esim sellaisia jotka ovat aiemmin olleet samassa tilanteessa ja siitä päässeet eteenpäin.
Tosi paljon tsemppiä pohdintoihin! Nämä ei ole helppoja asioita ja vaikea varmaan löytää täydellistä varmuutta päätöksestä kun molempiin liittyy epävarmuutta ja "riskejä". Itse ehkä yrittäisin juurikin miettiä molempia tilanteita, miltä sinusta saattaisi tuntua jos se pelätty skenaario toteutuisi (eli esim katuisi lapsesta luopumista tai vaikka vauvavuotena parisuhteen yhteinen aika olisi vähissä) ja miten siitä voisi mennä eteenpäin silloin, mitä voisit/haluaisit silloin tehdä siinä hetkessä.
Olen itse vakaasti sitä mieltä että toki asioita pitää pohtia ja arvioida omia valintojaan, mutta ensisijaisesti yritän toimia sen hetken mukaan, en mahdollisten pahojen uhkakuvien, sillä jos ne toteutuvat niin niitä murehditaan sitten siinä hetkessä ja etsitään sitten ratkaisuja. Aina voi käydä niin että kaikki meneekin just hyvin ja sitten on vaan turhaan käyttänyt paljon energiaa stressaamiseen. Toki omia tunteitaan ja ajatuksia ei aina voi niin helposti säädellä.
 
Kiitos vinkeistä ja pahoitteluni. Ei ollut tarkoitus sysätä ahdistustani teidän onnea varjostamaan enkä oikein tiedä mistä vertaistukea hakea. Noita keskusteluita kävin lukemassa mutta ne alkoi enemmän vain ahdistamaan niin en viitsinyt sinne mitään laittaa.

Olen tässä keskustellut asiasta neuvolassa jo useampaan otteeseen sekä työpsykologilla että muutamalle luotetulle ystävälle... olo ei vain oikein helpotu vaikka 4 viikkoa melkeen asiaa pyöritellyt.

Aika keskeytykseen on nyt varattuna ensi viikolle ja koitan jotenkin sitä ennen keksiä mitä teen.. Kaikkea hyvää teille kaikille odotukseen 🩷
 
Moikka @Murehtija! Minulla ei ole hirveästi hienoja sanoja, mutta luin hiljattain tutkimusta, jossa todettiin: huomattavasti isompi osa katuu, että ei hankkinkut lapsia kuin että hankki niitä. Ja tässä puhuttiin nimenomaan ihmisistä, joilla olo vaikeus päättää, hankkiiko lapsia vai ei. Tässä vähän ajateltavaa, jos olet ihan kahden vaiheilla 🤍
 
Tänään on vain vahvistunut se olo että en mä keskeytystä pysty tekemään...ja sen myötä olo että mun elämä on ohi. Onneksi mies jatkaa haluaa ja tiedän että omat vanhemmat teen onnellisiksi... silti sellainen olo että joku osa minusta on menetetty lopullisesti...😭
 
Murehtija sanoi:
Tänään on vain vahvistunut se olo että en mä keskeytystä pysty tekemään...ja sen myötä olo että mun elämä on ohi. Onneksi mies jatkaa haluaa ja tiedän että omat vanhemmat teen onnellisiksi... silti sellainen olo että joku osa minusta on menetetty lopullisesti...😭
Click to expand...
Usko, että elämä kantaa ja muokkaa meitä koko ajan. Tietyllä tavalla osa susta voi olla menetetty, mutta myöskin saat tilalle sellaisen osan itseäsi, jota et olisi koskaan saanut ilman lasta. Ja itse olen täysin sitä mieltä, että vanhemmuus antaa enemmän kuin ottaa. Toivottavasti saat käsiteltyä näitä asioita riittävästi esimerkiksi ammattilaisen kanssa jo raskausaikana ja pääset luomaan mielikuvaharjotteilla jo suhdetta vauvaan ja tulevaan uuteen elämäntilanteeseen.
 
Kiitos kaikille tsempeistä. Ainakin neuvolassa sanottiin että pääsisin psykologillekin juttelemaan mutta kyllä tässä pelottaa että jää yksin. Vaikka siis on mulla mies joka tosissaan haluaa tätä mutta silti hyvin yksinäinen olo. Ja jotenkin kun tää on ollut rankka prosessi myös miehelleni katsoa kun en suunnilleen kasassa pysy niin tuntuu sille että nyt vaan pitää haudata kaikki omat tunteet jonnekin syvälle...🥺 Uuvuttavaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top