Yksinodottajat

Kolibri

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tammikuunmammat 2015
Löytyykö muita jotka odottavat ja tulevat olemaan vauvan kanssa yksin? Itsellä siis vahinko ja yllätysraskaus, mutta koska ededmenneen mieheni kanssa yritimmi lasta useamman vuoden tuloksetta, tuntuu tämä yllätys oikein toivotulta! Toki tuleva kuitenkin pelottaa, vaikka ystävät ja läheiset ovatkin luvanneet olla tukena ja apuna.

Lapsen isä on kind_of_exä, joka ei ollut asiasta kuullessaan kovin innoissaan ja edelleen kehtaa kysellä meinaanko todella pitää lapsen? Siis oikeesti?! Mies on +40v ja vaihtaa suhdetta muutaman vuoden välein. Hänellä on jo 11v lapsi jota näkee muutaman kerran vuodessa. Minulla on ollut pari lyhyehköä suhteentynkää hänen kanssa ja molemmat päättyneet kun on selvinnyt että onkin taas parisuhteessa, jonka naista pettää kanssani.. en siis voi luottaa häneen missään määrin. Olenkin tehnyt selväksi, etten halua häntä millään muotoa elämäämme, uskon lapselle olevan parasta kasvaa ilman isää, kuin isän kanssa, jolla ei ole koskaan aikaa ja joka ei pääse tapaamisiin vaikka kuinka lupailisi.

Nyt mietityttää neuvolan järjestämät perhevalmennukset, onko siellä kaikki muut puolisonsa kanssa?!

Onko täällä muita yksinäisiä, joiden kanssa voisi jakaa ajatuksia!
 
Eiköhän valmennuksissa olla totuttu siihen, että osa äideistä tulee yksin tai ystävän kanssa. Itsekin menen valmennuksiin näillä näkymin yksin, kun tuleva isä on kaukana enkä taida jaksaa ystäviä raahata mukaan. Näytti täällä Vantaan puolella olevan 3 tapaamista +sairaalakäynti ennen synnytystä ja pari tapaamista synnytyksen jälkeen, sekä vielä yhdet fysioterapiaohjauksetkin molemmin puolin.

Toki siellä varmaan osa on sellaista missä omasta parista olisi hyötyä, kuten hieronnat yms. rentoutusharjoitukset, mutta eiköhän niihinkin keinot löydy. Jos vaikka tuurilla sattuu toinen yksinäinen samaan ryhmään, niin eiköhän siitä saa sen toisen puoliskon noita harjoituksia varten. Ainakin näin ajattelen toisena ensisynnyttäjänä, joku aiemmin valmennuksessa käynyt osaa varmaan kertoa jos on omaan ryhmään sattunut joku yksin odottava mukaan.
 
Esikoista odottaessa kävin itse sairaalatutustumiset yms yksin, eikä kukaan katsellut kieroon. Myös jossain näissä valmennuksissa mitä oli (muutama muistaakseni) joku oli siellä aina yksin. Syytä ei kukaan varmasti kysellyt. Eiköhän se ole nykypäivänä ihan normaalia :) Ja jos joku nyt ottaa asiakseen ihmetellä yksin olevaa naista niin veikkaan hänellä olevan elämässään muitakin murheita, joten niille tyypeille kannattaa viitata kintaalla :)
 
Oliko sulla Kolibri jotain muutakin sydämellä, kuin nämä valmennukset? Itsellä ainakin on käynyt mielessä että menenkö synnyttämään ihan yksin, otanko jonkun tueksi vai hankkisko vaikka ihan ulkopuolisen doulan. Uskoisin että perussynnytyksen nyt saattaisi pusertaa läpi vaikka ihan itsekseen, mutta entä jos kestää sen 2 päivää, tai tulee jotain että on itse ihan taju kankaalla. Onhan sitä läheinen kontakti merkitty merkitty papereihin, jolle voivat soittaa, vaan kestäähän se ennenkuin sitten sairaalaan asti ehtii.

Koira menee hoitoon ainakin ekaksi viikoksi, ja riippuen pakkaslukemista tulee sitten takaisin mahdollisimman nopsaan. Sitten sitä alkaakin se normaaliarjen opettelu, että kuinka selviän koiran ja vauvan kanssa kolmistaan.
 
Luulen että sisko tulee mukaan ainakin osaan valmennuksista ja varmaan myös synnytykseen, kissa todennäköisesti vanhempieni luo tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan. Eniten ehkä pelottaa ihan arkinen jaksaminen ja selviytyminen, kun ei ole ketään muuta joka valvoisi jos itse on kuolemanväsynyt/kipeä tai muuten vaan hädissään/yksinäinen vauvan kanssa.. :/

Ehkä huolta vahvistaa ihmisten asenteet kun kuulevat raskaudestani; "siis meinaatko selvitä ihan yksin?" "Kai tiedät että voi tulla aika rankkaa?" jne.. Tiedän kyllä joo ja pelkään ja stressaan ihan riittävästi jo ilman muiden lietsontaakin.

Lisäksi äitini lietsoo pelkoa ja kauhua siitä kestääkö kropoani ehjänä ja elossa edes synnytykseen saakka. Uskon äidin olevan onnellinen mummi kunhan vauva on syntynyt, mutta nyt hän keskittyy liikaa vain mun terveyteen (mulla on sius paha osteoporoosi ja äiti pelkää luustoni hajoavan, itsekin toki toivon leikkausta ja seurantaa, sillä lonkathan löystyy ja liikkuu jo raskausaikana. ?) ja jaksamiseen (olen lähes koko ikäni kärsinyt syömishäiriöstä ja ollut alipainoinen sekä siihen liittyen ahdistunut ja masentunut, joten toki mahdollinen synnytyksen jälkeinen masennuskin arveluttaa)

Onneksi tarjolla on kuitenkin tarvittaessa ulkopuolista apua ja voihan olla että elämä muuttuu kertaheitolla paremmaksi kun ei ole enään aikaa murehtia omia mitättömiä asioita vaan keskittyy 100% siihen huolehdittavaan nyyttiin :)
 
Huolissaanhan se äiti vaan on, ja purkaa sitten pelkoaan sulle suoraan. Kannattaa varmaan kertoa että tiedät itsekin, omaa terveyttä pitää seurata ja toivoisit että äiti lakkaa siitä äänen murehtimasta ainakaan sinulle. Mulla ainakin auttoi kun avauduin kerran äitille, että ei ala kuvittelemaan peikkoja sinne missä niitä ei ole, niin sen jälkeen on kai nukkunut jo yönsäkin paremmin ja asenne mun kaukomieheen ja lapseen muuttui kerralla. Mulla ei toki ole terveydestä kyse, mutta varmaan koko tilanne, yksinodotuksineen kaikkineen saa läheiset huolestumaan.

Eiköhän äiti ja sisko auta, jos sulla alkaa unen puutteessa voimat loppua. Menet sinne yökylään nukkumaan, tai pyydät kyläilemään, jotta saisit levätä. Mullakin on pari pakopaikkaa tiedossa, jos alkaa seinät kaatua. Yksin ei todellakaan tartte ihan kaikkea hoitaa. Rohkeutta siis, kyllä kaikki aikanaan ihan hyvin menee. Kun asennoituu jo valmiiksi siihen, että voi kaivata välillä apua, niin sitä on sitten paljon helpompi pyytää, eikä toivottavasti väsymys ja masennus iske. Ja se pieni nyytti todellakin on kaiken vaivan arvoinen :Heartred
 
Mun äiti on ollut doulana neljässä synnytyksessä (itse on lääkäri ja kolmen leikaten syntyneen melkein aikuisen (nuorin 17v) äiti), ja mä oon ainakin aina ihaillut miten tunnollinen se on noissa jutuissa ollut. Meidän äidillä on töitä siellä ja täällä, asuntoa kaupungissa ja maalla, mutta aina doulattavansa lasketun ajan lähestyessä pysytellyt max puolen tunnin ajomatkan päässä sairaalasta, ja johonkin mennessään miettinyt tarkkaan onko juna vai bussi vai oma auto paras vaihtoehto liikkumiseen johonkin mennessään. Enkä usko että kukaan muu vapaaehtoisdoula olis yhtään vähemmän tunnollinen, eli suosittelen lämpimästi jos joku sellaista vaihtoehtoa harkitsee. Oon ymmärtäny että äiti myös on edelleen lämpimissä väleissä näiden doulattaviensa kanssa.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Minulla kans serkkulikka on doula ja ilmeisesti se on sellainen kutsumushomma. Hän rakastuu tehtäväänsä joka kerta enemmän ja enemmän ja se onnen määrä mikä välittyy meihin muihinkin, kun joku yksin tai kaksin synnyttävä perhe on saanut vauvansa maailmaan. Se on aika mieletöntä työtä mitä doulat tekee ja nykyisin niitä löytyy melkein kaikkialta suomesta.
Juuri oli viikko sitten serkkulikka ollut jossain yli 24h kestäneessä synnytyksessä mukana eikä ollut nukkunut kahteen yöhön kun oli tukenut yksinodottajan rinnalla.
 
Saako doula palkkiota työtehtävästään? Itse en ainakaan pystyisi omaan vakityöpaikkaan vaan
ilmoittaa, et nyt tarttee pitää vapaata, synnytystä pukkaa..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Eikös doulat ole nimenomaan vapaaehtoisia.. ja tuskin siihen hommaan kuka tahansa lähtee, elämäntilanne on doulalla ilman muuta oltava sellainen että pystyy olemaan doulattavansa tukena. Meidän äippä sijoitti vissiin ainaski joku kerta (osa-aikais)palkkatyönsä loman sopivasti lasketun ajan tienoille.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Anteeksi, huutelen ihan muualta, mutta on myös ammattidoulia, jotka perivät maksun doulauksestaan. Maksu vaihtelee jonkin verran doulan mukaan, enkä osaa nyt tähän hätään hintaa sanoa yhdellekään ammattidoulalle, vaikka olen heitä useammankin tavannut.

Vapaaehtoisdoulat saavat yleensä kulukorvauksen (esim. matkoihin jne) siltä järjestöltä, jonka kautta doulatyötä tekevät.
 
Mun sisko on myös paras ystäväni ja läheisin ihminen -ja on ilmoittanut haluavansa mukaan perhevalmennuksiin sekä synnytykseen. Toki tulee muutenkin olemaan paljon lapsen elämässä. En voi olla kuin kiitollinen :Heartred Eli en siis onneksi mitenkään täysin yksin ole :)
 
"Jos rahasta ei ole pulaa, on olemassa myös yksityisiä doulupalveluita, jotka velottavat tuntitaksan mukaan. Yksityiselle doulalle hurahtaa helposti useampi satanen. Ensi- ja turvakotienliiton kautta hankittu doula maksaa äidille 42 euroa." (Vau.fi)

"Tukihenkilön saaminen maksaa perheelle 42 euroa. Raha maksetaan Ensi- ja turvakoti ry:n tilille ja siitä kustannetaan tukihenkilön matka- ja ruokailukulut." (http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/doula.php)

http://www.doula.fi/index.php/doulapalvelut-2/synnytysdoulapalvelut-perheille
http://www.doula.fi/index.php/hinnasto-2


Mulle riittäisi ihan tuollainen halvempi doula =). Toki kalliimpi on sitten varmaan ammattitaitoisempi. Muistaakseni jostain luin, että vapaaehtoisdoulalle maksetaan ruoka- ja taksikulut, joita ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla tolla neljällä kympillä saa. Yhteyttä piti kait ottaa ensikodin yhteyshenkilöön, ja sitten siellä mietitään, että kuka heidän doulistaan voisi sopia parhaiten ja riittääkö resursseja: en tiedä sitten että voiko käydä niin, että sanovat ettei doulia ole vapaana.
 
Takaisin
Top