Yksinhuoltajuus

Mies on lääkityksellä. Käy terapiassa kerran kuussa tällä hetkellä. Masennus on kyllä helvetillinen sairaus.
En tiedä mihin tämä elämä johtaa. Nyt lupasi olla juomatta, koska juominen pahentaa masennuksen oireita. Jos ratkeaa juomaan ennenkuin on saanut masennuksen kuriin, en jaksa kyllä enää. Aion ottaa selvää yksinhuoltajuuteen liittyvistä asioista valmiiksi. Jos tilanne jatkuu entisellään niin sitten on erottava jo lastenkin vuoksi. Todella harmillinen tilanne. Se kun toinen on synkkä eikä näe missään mitään hyvää kuin hetkittäin. Se on niin raskasta. Kuormittaa koko perhettä. Kiitos kommenteista teille. On helpottavaa kuulla, että elämä voi tosiaan hymyillä eron jälkeen. Se lähtemisen päättäminen on vain jotenkin niin vaikeaa.
 
Erosin lasteni isästä pienimmän ollessa 1v ja isomi olin7v. Muutimme takaisin kotipaikkakunnalleni. Lasten isä oli alkoholisti ja elämä oli maanpäällistä helvettiä. Muuton jälkeen oli hankalaa, olimme olleet yhdessä 10vuotta ja totuttelu yksin oloon vei aikansa. Kuitenkin helpotti ettei tarvinnut huolehtia hänestä enää vain lapsista. Mies olisi halunnut takaisin vaan alkoholi ei ollut jäänyt eli en ottanut. Erosta nyt 6vuotta ja se oli elmäni paras päätös. Sillä ex on edelleen alkoholisti eikä välitä lapsistaan. Nyt minulla uusi mies ja kaksoset tulossa :) varmasti yh aika raskasta, mutta vielä raskaampaa vaikessa suhteessa.
 
Yksinhuoltajuus kannattaa ehottomasti ottaa varsinkin kun isä on masentunut ja juo,miten hän kykenisi sitten hoitamaan lasten asioita kun ei saa itseään kuntoon? Ikävää kyllä tommonen että toinen masentunut ja juo! [emoji21]
 
Joo se just että eihän se pärjäisi lasten kanssa mitenkään. Voi olla, että ryhdistäytyisi kun tajuaisi tilanteen. Juominen ei ole onneksi vielä riistäytynyt käsistä niin pahasti, mutta on kyllä ongelma. Nyt tietää tilanteen, että harkitsen vakavasti eroa. Katsotaan saako pidettyä korkin kiinni. On hyvä isä silloin kun masennus ei niin pahasti päällä.
Varmasti tämä tuleva talvi näyttää mihin tää elämä kuljettaa. Mun pitäis varmaan lähteä hakemaan vertaistukiryhmää masentuneiden puolisoille. Se kun kaadetaan paskaa niskaan päivästä toiseen on kuin syöpä. Siinä alkaa omakin fiilis olla aika synkkä. Itse kun on aina ollut iloinen ja positiivinen niin huomaa kuinka omakin ajattelutapa on välillä pessimistinen ja synkkä. Sitä ei halua omiin lapsiin tartuttavan.
 
Ei todellakaan, muista pitää huoli itsestäsi ja lapsista! Ja tup vertaistuki ryhmä on hyvä idea! Kannatan! Se on hyvä että pääsis puhumaan asiasta ihmisille jotka kokenut samaa!
 
Minulla myös lapsen isä on alkoholisti. Ei kauhean helposti voi olla selvinpäin enkä halua sekaisin olevan ihmisen olevan lapseni kanssa. Isä on nähnyt lasta pari kertaa, mutta voi olla että jäävät näkemiset jos toinen aina kännissä tai ei vastaa puhelimeen selvinpäin... on sanonut suoraan että ei ole rakastunut minuun, mutta samalla ei halua minulla olevan uutta miestä (toki vielä ei ole sen aika!), jotenkin tosi luotaan poistyöntävää ja ärsyttävää. En minäkään hänen kanssaan haluaisi olla, mutta toivoisin että lapsen vuoksi saataisiin jotenkin toimivaksi asiat. Taitaa miehellä olla vaan enemmän omia ongelmia ensin ratkaistavana. Mutta vauvan parasta ajatellen, on parempi että epäluotettava isä ei ole kuvioissa mukana vaikka kuinka toivoisin että lapsella isä olisi :( onneksi on tukiverkkoa ja luotettavaa sellaista! Muuten olisin kyllä varmasti aivan hätää kärsimässä...

Voimia Herttarouva ja muut! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :) vaikeita päätöksia ja vaikeita aikoja itse kullakin mutta onneksi on pieni huutava ilopilleri lämmittämässä pimeinäkin hetkinä <3
 
Mä tuun kans jakamaan oman tarinan. Kahden vanhemman lapsen isä on alkoholisti, käytti myös aineita ja on narsisti ja sairastaa masennusta ja kaksisuuntaista.

Tehtiin lapsia vaikka suhde oli ollut vuosia paskaa. Kakkonen tuki vahingossa ja päätin jo kakkosen raskausaikana et lähden heti kun mahdollista. Narsistin luota se on vaan vaikeaa. Hän petti mua vuosia ja vuosia monien naisten kanssa. Mä annoin kaikki anteeks. Ja löi kaks kertaa. Annoin anteeks. Uhkasi tappaa meät, annoin anteeks. Sit vaan kun päätös oli tehty, sain ystävältä apua joka oli töissä sossussa, auttoi saamaan takuuvuokran ja löytyi kämppä. Muutettiin pois. Oli rankkaa. Pojat oli 2v 8kk ja 1v 1kk. Olin alkanut opiskeleen ja pojat oli vuorohoidossa. Ei muuta tukiverkkoa muuta kuin pikkusisko ja yksi ystävä. Mä nousin sieltä paskasta. Kun istuin yksin uudessa kodissa kun olin saanut avaimet sinne, oli tunne hirveä. Itkin sitä että vihdoin pääsin eroon siitä ja itkin sitä et oon yksin. Koko ajan ajatus oli vaan että oon ikuisesti yh ja yksin. Ettei mua kukaan rakastaisi mun taustasta. Mulla oli mennyt exän takia luottotiedot, perheen kans sukset ristiin ja itsekin olin sairastunut paniikkihäiriöön. Mut perhana soikoon, oli aika paskaa ja rämpimistä mutta selvisin pahimman yli. Ja sitten tuli myös se oikea mies mun luo.

Herttarouva, tiedän mitä käyt läpi, alkoholi pilaa kaiken. Pelkkä masennus, olisi helppoa auttaa ihmistä joka olisi vain masentunut, mutta alkoholi pahentaa asioita tuhat kertaa.

Mun neuvo on, varsinkin jos puoliso on narsisti että pysykää päätöksessä. Se on helvetin vaikeaa, mutta silloin asiat muuttuu. Yksin pärjää, onneks Suomessa saa tukea jos tukiverkkoa ei oo. Kertokaa avoimesti omille perheille, oli yllättävää kuinka ihmiset ei sittenkään haukkunut mua kun kerroin rehellisesti mitä meän perhe-elämä oli ollut ja kuinka helvettiä olin elänyt. Luulin et kaikki hylkää mutta toisin kävi :)

Kaikille tsemppiä ja voimia! Kukaan ei oikeasti ole täysin yksin. Lapset <3 niiden vuoksi!

Kun äiti on onnellinen, lapset on onnellisia :)
 
Ihan itkettää lukea millaisia elämäntarinoita teillä on. Miehellä on narsistisia piirteitä. Ihan psykiatrilla todettu. Silti vuosikausia haukkunut mua narsistiksi ja vaikka miksi. Jopa itse aloin miettimään, että olenkohan mä narsisti, että miksi se mua haukkuu siksi. Kun se sitten kertoi saaneensa kuulla omaavansa näitä piirteitä, ymmärsin että kaikki mun haukkumiset ja lyttäämiset johtuu tästä. Eilen illalla tulin vauvan kanssa illalla kotiin sairaalasta. Vauva on huutanut kaksi päivää kaiken hereilläoloaikansa. Sillä oli vesirokko ja kävin näyttämässä häntä sen takia sairaalassa ettei ole mitään jälkitauteja. Tulen väsyneenä kotiin ja annan vauvan miehen syliin. Menen suihkuun paniikissa että käytävä nopeasti kun vauva huutaa. Mies ei kestä vauvan itkua. Pääsen itseäni kuivaamaan kun jo kuuluu et missä sä olet. Vauva huutaa suoraa huutoa. Mies laittaa vauvan vain kehtoon huutamaan yksikseen. Mä en uskalla lähteä täältä kämpästä mihinkään varmaan enää ilman vauvaa jos itkun sietäminen on niin huonoa. Ottaa niin paljon päähän taas tuo eilinen. En jaksa tuota aikuisen ihmisen kiukuttelua. Enkä jaksa enää ymmärtää koko sairautta nimeltä masennus. Sitten sitä tuntee itsensä paskaksi puolisoksi kun ei ymmärrä sairautta. Ja miksi?! Kun toinen vielä alkoholilla pahentaa itse tilaansa niin ei tarvitse kyllä ymmärtää enää.
 
Herttarouva sanoi:
Ihan itkettää lukea millaisia elämäntarinoita teillä on. Miehellä on narsistisia piirteitä. Ihan psykiatrilla todettu. Silti vuosikausia haukkunut mua narsistiksi ja vaikka miksi. Jopa itse aloin miettimään, että olenkohan mä narsisti, että miksi se mua haukkuu siksi. Kun se sitten kertoi saaneensa kuulla omaavansa näitä piirteitä, ymmärsin että kaikki mun haukkumiset ja lyttäämiset johtuu tästä. Eilen illalla tulin vauvan kanssa illalla kotiin sairaalasta. Vauva on huutanut kaksi päivää kaiken hereilläoloaikansa. Sillä oli vesirokko ja kävin näyttämässä häntä sen takia sairaalassa ettei ole mitään jälkitauteja. Tulen väsyneenä kotiin ja annan vauvan miehen syliin. Menen suihkuun paniikissa että käytävä nopeasti kun vauva huutaa. Mies ei kestä vauvan itkua. Pääsen itseäni kuivaamaan kun jo kuuluu et missä sä olet. Vauva huutaa suoraa huutoa. Mies laittaa vauvan vain kehtoon huutamaan yksikseen. Mä en uskalla lähteä täältä kämpästä mihinkään varmaan enää ilman vauvaa jos itkun sietäminen on niin huonoa. Ottaa niin paljon päähän taas tuo eilinen. En jaksa tuota aikuisen ihmisen kiukuttelua. Enkä jaksa enää ymmärtää koko sairautta nimeltä masennus. Sitten sitä tuntee itsensä paskaksi puolisoksi kun ei ymmärrä sairautta. Ja miksi?! Kun toinen vielä alkoholilla pahentaa itse tilaansa niin ei tarvitse kyllä ymmärtää enää.
Click to expand...

Pystytkö menee sun vanhemmille tai onko sulla paikkaa mihin mennä vauvan kans muutamaksi päiväksi tai viikoksi? Kun olin pahimmassa suossa ja paniikkihäiriö oli aluillaan, olin just aloittanut ssri-lääkkeet, niin mä lähdin mun vanhemmille Lappiin pariksi viikoksi lasten kans, mies jäi kotiin. Sillä reissulla valkeni että mä en enää voi palata kotiin. No siis palasin fyysisesti mut se ei ollut enää koti ja siitä hetkestä kun palasin niin aloin etsiä omaa kotia mulle ja lapsille.

Narsisti väittää muita narsisteiksi koska sen on pakko puolustella itseään, ja ne on niin hyviä manipuloimaan ihmisiä et muut ihmiset uskoo mitä vaan narsistin suusta. Tutun kuuloista. Sain aina kuulla sitä että "susta on tullut ilkeä ja narsisti viime aikoina" vaikka mä vaan lopetin välittämästä toisesta kun en enää jaksanut.

Mä tiiän et pyörit vaikean asian kanssa. On hankalaa kun toinen on masentunut ja kannat nyt taakkaa kun mietit et voitko lähteä kun toinen on masentunut. Voit lähteä. Jokainen on vastuussa itsestään. Sun tehtävä ei ole olla miehes kantaja jos hän ei viitsi ees jaloilla ponnistaa vauhtia. Mulla ei varsinkaan vauvan kanssa riittänyt energia enää hoitaa aikuista miestä. Hommasin sille aikoinaan ainakin kymmenen kertaa lääkäriajan sen oman masennuksen takia ja alkoholin käytön takia mut se aina jätti menemättä. Sit loppui. En enää jaksanut. On aivan okei sanoa että nyt loppuu voimavarat.

Jos kävisit yksin jonkun luona jolta saisit ite vähän tukea niin suosittelen. Jos sitä mahdollisuutta ei ole, voitko pyytää miehes lähtemään joksikin aikaa pois? Niin ja varaa ehdottomasti neuvolapsykologille aika, oman kaupungin sivuilta löytyy numero, et tarvitse lähetettä! Kävin ite kolme vuotta oman kaupungin ja ilman sitä, en olisi varmaan enää elossa.

Jos tuntuu et haluat jutella ihan yksityisviestillä niin laita mulle viestiä, autan parhaani mukaan, tiedän mitä käyt läpi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top