Yksinäisyys riesana

Keskustelun 'Raskaana' aloitti Helmimami2014, 26 heinä 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Helmimami2014 Uusi käyttäjä

    Tästä aiheesta löysin vain jo päätettyjä ketjuja, joten ajattelin avata keskustelua itse...

    Odotan ensimmäistä lastani (rv 11) ja lapsi on toivottu ja olemme mieheni kanssa asiasta onnellisia, etuoikeutettuja. Mutta elämänmuutos tuntuu olevan nyt vaikeaa. Olen varsin menevä tapaus ja ennen raskautta viikonloput kuluivat melkolailla juhlien, vaikken enää ihan teini olekaan, 27 vee. :) Ystäväpiirini on hyvin tiivis ja sama (noin 10 hengen) porukka on vauhdikasta, iloista ja rempseää seuraa. Yli puolet porukastamme viettää railakasta sinkkuelämää, osa suhteessa. Olen ensimmäinen joka odottaa vauvaa.

    Nyt kun olen raskaana, olo tuntuu kovin yksinäiseltä. Ystävät toki jatkavat entiseen tapaan juhlien ja itse saatan pyörähtää juhlissa, mutta etenkin viime viikkoina ei juhlissa (joskus varsin kosteissa) oikein jaksa enää olla. Selvinpäinkin on oikein kivaa, ei siinä mitään, mutta olo on aina enemmän tai vähemmän ulkopuolinen. Ystävät vielä toistaiseksi muistavat minuakin pyydellä mukaan, mutta olen havainnut senkin vähenevän. Enkä nyt tietenkään ole mitään bileseuraakaan. Arkisinkin menoa tuntuu näin kesälomilla riittävän ja minun roolini on lähinnä katsoa Facebookin päivityksistä että kivaahan kaikilla muilla on taas ollut. Arkisin tosin on paljon helpompaa, kun on toki mahdollista nähdä ystäviä selvin päin. Mutta aistin, että hiljalleen jään tämän porukan meiningeistä pihalle.

    Tilanne vielä hankaloitui, kun 2 ystävääni juuri erosi ja ovat nyt sinkkuja, aivan eri elämäntilanteessa kuin minä. Tämä tiivis kaveriporukka on laaja, mutta kotipaikkakunnallani kaikki ystäväni ovat samassa porukassa. Ja jos jo nyt tuntuu yksinäiseltä niin vaikka vauva on maailman ihanin asia niin tiedän etten tule jaksamaan ilman ystäviä. Mies on toki läsnä, mutta viikonloppupainotteisesti vuorotyössä, niin siksi viikonloput ahdistavat eniten.

    Eilen paikkakuntani suurimmissa kesäfestareissa tilanne kärjistyi, kun ensimmäistä kertaa alkoi koko ystäväporukan vauhti olemaan liikaa. Ja ensimmäistä kertaa itkin asiasta muille. Selvinpäinkin voi olla tosi hauskaa, ja onkin. Jotenkin vaan tuntuu, että olen niin eri tilanteessa kuin muut. Ärsyttää myös, etten oikein pysy jutuissa mukana enkä ole enää osana tapahtumia joita naureskellen muistellaan viikkoja eteenpäin.

    Voi johtua hormoneista, mutta tämä asia itkettää usein iltaisin ja öisin.

    Onko muita yksinäisyydestä kärsiviä?
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  2. Larissa Naimisissa foorumin kanssa

    Itse en ole vielä raskaana ja en nyt sanoisi olevani yksinäinen, mutta en näe ystäviä niin usein enää. Olen myös 27 ja valmistuin juuri keväällä. Suurin osa opiskelukavereista muutti muualle. Itse sain saman tien oman alan töitä, joten jäin opiskelupaikkakunnalle. Miehelläkin on työ ja meillä on talo täällä. Nuoruusajan ystävät ja oma perhe asuu useamman sadan kilometrin päässä.

    Toki mulla on töiden kautta sosiaalisia kontakteja, mutta vapaa-ajalle ei löydy seuraa. Välillä tanssijalkaakin vipattaisi, mutta mies ei baareissa jaksa olla. Ja ihan perus shoppailu/kirppis/ tai kahviseuraa olisi joskus kiva olla. FB:n kautta pidän paljon yhteyttä ihmisiin, mutta olisihan se kiva kasvotustenkin nähdä.

    Jotenkin en oikein edes tiedä mistä niitä uusia kavereita lähtisi edes etsimään.

    Sori, tämä teksti ei varmaan auttanut sua yhtään. Mutta pointtini on siis, että et ole yksinäisyytesi kanssa yksin :)

    Sent from my GT-S5360 using Vau Foorumi mobile app
  3. summersun Peruskäyttäjä Maaliskuunmammat 2015

    Mä olen muuttanut miehen perässä uudelle paikkakunnalle ja siten omat ystävät ovat jääneet muualle. Toki miehen kautta olen tutustunut ja ystävystytnytkin uusiin ihmisiin, mutta eihän se kuitenkaan ihan sama asia ole kuin omatvanhat ystävät. Meillä on nyt ihana 1v poika ja vauva-aikana olen löytänyt uusia tuttavuuksia, joista voi kehittyä ihan ystävyyssuhteitakin. Itse osallistuin mll järjestämään toimintaan ja siellä löytyi useita samassa tilanteessa olevia. En osaa sanoa onko jo raskaana oleville mitään toimintaa, en osannut sitä itse silloin etsiä, mutta ainakin vauvan synnyttyä löytyy varmaan vertaistukea ja uusia tuttavuuksia.


    Sent from my iPad using Vau Foorumi
  4. orvokki 81 Ihastunut foorumiin

    Helmimami: Sattuuko paikkakunnallasi olemaan jotain kerhoja? Niissä on mukava käydä ja saada juttuseuraa samassa elämäntilanteessa olevilta. Eihän ne tietenkään omien sydänystävien seuraa korvaa, mutta mukavaa vertaistukea sieltä saa ja juttuseuraa :) Mulla ainakin muutama ystävyyssuhde jäi kun sain ensimmäisen lapseni mutta toisaalta lasten kautta olen saanut myös paljon uusia ystävyyssuhteita itsellenikin.
  5. Riipitii Naimisissa foorumin kanssa Helmikuunmammat 2015

    Helmimami2014: mä niiiin ymmärrän, olen periaatteessa samassa tilantessa. Erona on, että mun piirini ei ole niin läheinen, että tietäisivät vielä mun raskaudestani (13+3). Kauheeta ollut keksiä miksi ei nyt tällä kertaa sovi ja kuinka olen aamulla lähdössä ajamaan jne.

    Kohta voin jo varmaan asian paljastaakin ja palata seuraan, mutta tuskin se on silti sama, kuten sanoitkin.
  6. Jenni Peruskäyttäjä

    Sama ongelma täälläkin. Miestäkään ei ole, niin ei moisestakaan seuraksi. Melko hyvin kaveripiiri on jättäytynyt pois. Minäkin kaveripiiristä ensimmäinen joka lapsen saa. Huokaus, eiköhän tää tästä. Kahvitteluseuraa olen saanut tämänkin sivun kautta :)
    • Tykkää Tykkää x 1

Jaa tämä sivu