Yksinäisyys painaa

Joo, kylläpä tuo ystävä saa nyt jäädä omaan arvoonsa.. Kamalaa vain, että olen häntä pyytänyt kummiksi ja nyt on sitten puukottanut minua selkään. Noloa perua kummihommaakaan vaikka tekikin minulle ikävästi.. :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Ehkä voisit häneltä suoraan kysyä, että mikä ajatus hänellä oli tässä taustalla? Ja mielestäni ei ole noloa perua kummiutta, jos kaveri ei osaa tekoansa pahoitella mitenkään. Tai selittää, mitä hän ajatteli kun noin törkeästi teki.
 
Niin olen ajatellutkin kysyä kun hän saapuu takaisin Suomeen, täytyy katsoa mitä saan vastaukseksi.

Mutta, se minusta! Mites muilla? Onko yksinäisyyden tunteet teillä jatkuvia vai saatteko niitä vain ollessanne yksin?
Itse saan jopa mieheni seurassa "ahdistuskohtauksia" (eli tuntuu vaan niin perkuleen pahalta) ja yleensä juuri näiden "ystävien" tehdessä jotain ikävää tai jos ajattelen ylipäätänsä heitä. Kyllä se tunne oikeastaan seuraa minua joka paikkaan..
 
Välillä on päiviä kun olo on ihan epätoivoinen. Mies ei ymmärrä mitään, eikä kuuntele ja tekee kaiken ''väärin''. Ystävät eivät vastaa puhelimeen ja kaikki ovat jossain muualla tekemässä jotain kivaa ja minä vain kökötän kotona tai töissä tai missä satunkin olemaan. Työkin on ihan pepusta eikä kyllä yhtään huvita mikään tai mitenkään päin. Kissakaan ei huomaa minua tai halua olla sylissä siliteltävänä!
Sitten taas on päiviä kun kaikki on todella mahtavasti! Onhan minulla vauva matkalla maailmaan, ihana mies ja katto pään päällä. Hyvinä päivinä ajattelen hankkivani ystäviä lisää eikä se tunnu niin suurelta ja pahalta möröltä.
Näitä fiiliksiä voi tulla ihan yllättäen ilman mitään syytä ja sitten joko itketään tai nauretaan sen mukaan. Hormoonit!:Heartred
 
Mäkin kaipailen noita mahtavia päiviä! Toivotaan, että mullekkin niitä vielä tulee ennen synnytystä :)
 
Täälläkin tuota yksinäisyyttä ilmassa. Mies on ihan, mutta hän tekee kaiken "väärin" eikä ymmärrä. Onneksi minulla on muutama ystävä joilla on jo lapsia, vaikka suurimmalla osalla kaveripiirissäni ei niitä ei ole ja aivan eri intressit kuin minulla. Olen saanut ymmärrystä ja tukea heiltä, mutta toivoisin saavani enemmän tukea mieheltäni. Olen monena iltana itkenyt itseni uneen sillä mies on joko tehnyt tai sanonut jotain mistä olen mielenipahoittanut. Viime aikoina olen alkanut pelkäämään sitä, että mies ei olekaan valmis isäksi. Hän on harvoin viikonloput kotona ja kun haluaisin viettää kahden keskeisen illan, niin hän pyytää kavereitaan meille saunomaan ja ryyppäämään. Lisäksi olen yrittänyt puhua hänelle tuntemuksia ja pelkoja mutta hän ohittaa ne hartioiden kohauttamisella. Välillä on taas niitä päivä kun hän on ihana; tuo ruusuja, tekee ruokaa ja hieroo jalkoja. En tiedä johtuuko kaikki tämä oma mielipahani ja osittainen ahdistus näistä hormooneista vai omasta epävarmuudesta vauvan kanssa pärjäämiseen.
 
Itse uskon, että hormoonit ruokkivat pelkoja. Voin olla aidosti huolissani jostain asiasta, mutta hormoonit saavat minut aivan vauhkoontumaan siitä. Nykyään näen vaaroja melkein joka puolella. Olen monet kerrat huutanut miehelle, kun hän puhuu ajaessa puhelimessa, ''onko kiva sitten kun ajat kolarin ja minä ja vauva kuollaan!'' Mies ei tunnu aina ottavan minua tosissani kun kiivastun ja saattaa naureskella peloilleni. Siitäkös sitten riita saadaan aikaan kun pahoitan mieleni. Onneksi osaamme myös sopia riitamme ja pyytää anteeksi:)
 
Minun mieheni on kotona usein viikonloput, mutta kutsuu kavereita myös saunomaan vähän väliä. Ja vaikka ei olisi kavereita kylässä, hän juo sitten yksikseen olutta.. Murrr, ei ole kiva vierestä katsoa kun toinen ottaa olutta. Ei kyllä itseni tee mieli siis juoda, mutta harmittaa ettei mies voi olla selvinpäin.. Täällä ei onneksi pahemmin riidellä, tosin olen todella kiivas ja saatan sanoa asiani äreästi, mutta mieheni ymmärtää sen ja välillä nauraa jutuilleni ja välillä saattaa hieman kimpaantua, mutta rauhottuu lopulta. Meilläkin tuntuu, että mies ei tee mitään oikein, vaikka hänhän käy töissä ja tienaa taloon rahaa, kun itse joudun olemaan sairaslomalla. On se silti jotenkin ikävää, että itse joudun kaikki kotityöt yleensä tekemään.. Ja kun sairaslomanikin syy on todella kova väsymys, henkisesti sekä fyysisesti..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top