Meillä lapset 5v, 3v ja 6kk.
Esikoispoika välillä aika levoton ja vauhdikas, mut kun saa riittävän aikuisen tuen ja ohjauksen niin toimii hyvin. 3v tytsy on kuin unelma :) ja tää 6kk poju on pieni enkeli itsessään.
Esikoinen tulee helposti väärin ymmärretyks ja helposti hakee huomionsa negatiivisen kautta vaikka yritetään huomioida häntäkin lähes joka hetki. Itselle tämä asia on ok ja rakastan jokaista lastani juuri sellaisina kuin ovat. Mutta välillä äidin sydänkin tuntee tuskaa. Esikoisen puolesta.
Erään kerran anoppilassa käydessä meidän kaikkien pöydässä ollessa anoppi möläytti että mitenkä tuosta pojasta on noin tuhma tullut kun hänen isänsäkkin oli lapsena aina niin kiltti..?
Tuntu jopa itsenikin puolesta varsin pahalle. Omien vanhempieni mukaan olen ollut todella rauhallinen lapsi. Ja tuo meidän poika ei varsinaisesti tuhma ole, vaan tarvitsee sen oman ohjauksensa että pääsee paremmin näyttämään minkälainen helmi onkaan. Ahkera ja yritteliäs pieni mies.
Meidänkin perheestä olisi siis helppo löytää lellikit, mutta sitä en halua itse tehdä lapsilleni.
