Yökötys ja liikaa syöminen

[Juicyfruit]

Nyt tarttis viisaampien vinkkejä.

Ongelma on tämmöinen: Nyt on kaksi viikkoa yököttänyt ihan koko ajan ja kellon ympäri. (nyt rv8)
Jonkinlaisen toimintakyvyn oon saanut syömällä, mutta jo kohta tunnin päästä olen taas ihan yök-yök ja voimaton.
Arvaatte varmaan, ettei ihan kalorit ole pysyneet kurissa. Herkut kuvottaa kaikki, ihan vaan kinkkuruisleipää menee, ja piimää.
Kahdessa viikossa oon lihonut jo kilon. No, ei se vielä ole paljon mutta jos samaa rataa menee loppuun asti niin neuvolan täti hermostuu.
Ohjeissa luki, että alkukolmanneksella paino ei juurikaan nouse. Just joo.

Liikuntaa olen yrittänyt, mutta kaikki mitätönkin alkaa oksettaa niin että on lopetettava.

Oisko vinkkejä miten olette selvinneet elämästä ilman jatkuvaa syömistä? Voisinko huijata itseäni jotenkin?
Sehän olis lapsenkin kannalta tärkeää syödä järkevästi, olla lihomatta ja urheilla. Minä vaan syön ja makaan.

Olen ihan ihmeissäni, en arvannut tätä raskaanaoloa tämmöiseksi. Olen tottunut syömään tosi terveellisesti - nyt salaatti nousee ylös jos nyt edes menee alas... Ja normaalisti urheilen 4-5 kertaa viikossa ihan kunnolla ja raskaita lajeja, olisin luullut että pystyn edes johonkin. Vaan ei nää hommat vissiin mene niinkuin kuvittelee.

 

[viimeinen]

Mulla auttoi tosi paljon alkuraskauden huonovointisuuteen kun söin mehujäitä. Jatkuvasti. Meinasin ostaa kotiin myyntierissä kun tuli syötyä niitä monta päivässä. Jos kiloja pelkäät niin sit kannattaa tehdä niitä itse jostain FunLight-mehusta.

Vaikka oon nyt pitkällä jo (34+1) niin edelleen jos syön liikaa tulee huono olo, joten syön usein mutta vähän kerrallaan.

 

[Cecilia]

Juicyfruit, kuulostaa osittain tosi tutulta [:)]

plussatessa ajattelin että ainakin ekan kolmanneksen voi vielä elää "vanhaan malliin" eli liikkua paljon ja syödä tervellisesti kuten olen aiemminkin tehnyt.
No toisin meni. Mua kuvotti melkein kaikki ruoka aina viikolle 17 asti. Ainoa mitä meni alas oli kaurapuuro ja porkkanaraaste. Ja välillä oli päiviä että teki vaan sipsejä mieli. Söin sitten niitä. Salaatista tykkäsin paljon ennen raskautta, mutta nyt ei sitä tee mieli vieläkään. Tosin nyt olen vähän harjoitellut jäävuorisalaatilla... [:)]

Samalla iski ihan järjetön uupumus. Ja nämä kaksi yhdessä aiheutti sen, että olin ihan kuollut. Olin saikulla useita viikkoja ja vaan makasin kotona. Yritin kyllä joka päivä käydä vähän ulkona (1km raahustamista lähistöllä), mutta sekään ei aina onnistunut. Onneksi tilanne muuttui siinä viikon 17 maissa ja aika nopeastikin. Nyt on parempi olla, ruoka maistuu, ei kuvota ja olen jo jaksanut liikkuakin (siis enemmän kuin sen kilsan).

Eli tarinan pointti: raskauden aikaista vointia on mahdotonta ennustaa etukäteen, ainakin mulla oli näin. Opin tuon ekan kolmanneksen aikana, että pitää ottaa päivä kerrallaan ja luopua suorittamisesta (ainakin siis liikunnassa), ja tehdä juttuja oman voinnin mukaan. Kyllä se lapsi hyvin pärjää vaiket lenkkeilisikään päivittäin tms. Tärkeintä on huolehtia levosta ja syödä niin terveellisesti kuin voi (siis mikä menee alas).
Toiset voi urheilla paljonkin, itselleni se ei ollut mahdollista.

Nyky-yhteiskunnan huono puoli on se, että lehdet on täynnä artikkeleita kuten "lenkkeilijän lapsesta tulee fiksumpi" jne. Ja jos ei yksinkertaisesti pysty lenkkeilemään raskauden aikana tulee huono omatunto. Täysin turhaan, sillä uskon että lapsen kehityksen eteneminen on aina monen asian summa.

Painonnoususta en osaa sanoa, koska itselläni paino putosi alussa. Mutta jos kurkkaat siihen Paino-keskusteluketjuun täällä jossain, huomaat että monelle on tullut alussa juuri pari kiloa lisää, koska on ollut pakko syödä että ei yököttäis. Ja osa painosta voi mennä hyvin turvotuksen piikkiinkin.

Tulipa pitkä sepustus. Lähinnä halusin sanoa että unohda noi "pitää sitä ja pitää tätä" ja keskity kuuntelemaan itseäsi. Kun alusta selviää, luultavasti sunkin olo paranee.

Mukavaa odotusta!

 

[starletti]

Minulla huonovointisuuteen ei auttanut mikään. Söin mitä pystyin ja useinkin makasin päivät pitkät, kun en pystyssä jaksanut olla. Alkoi tuossa viikolla 6 ja jatkui ainaskin viikolla 16. Liikunta jäi eikä ole suuressa määrin tullut takaisin vieläkään, nyt rv 24. Jos vaiks antaisit itsellesi luvan olla hieman laiska etkä hermoilis syömisen takia. Syöt just sitä mikä pysyy sisällä ja eritoten maittaa. Minulle maittoi kovasti keitetty peruna ja voi alussa, ja lihapalat uunissa, välillä himosin kala- tai lihapullia. Normaalis elämäs (ennen raskautta) söin kovasti nakkei ja salaattia ja porkkanoita ja jäätelöö ja marjoja mut huonon olon aikaan kaikki jäi pois. Kummasti sitä sit kuitenkin löyti jotain syötävää kun oli pakko. Hedelmät on hyviä, mut jätä omena pois heti jos siitä tulee kipuja rintaan ja selkään. Salaattia ja nakkeja olen pystynyt syömään vasta noin kuukauden, tosin se himo tuli takaisin kerralla. Tuo kinkkuruisleipä ja piimä kuulostavat hyviltä, jatka samaan malliin. Siitähän tulee jo hyvin kalsiumia ja B-vitamiinia ja rasvaa ja proteiinia ja kuitua. 

 

[sipster]

Mulla oksettava olo jatkuu edelleen, käytän tosi paljon mehujäitä, jääpaloja ja fun lightista tehtyjä jääpaloja. Porkkanaraaste on ollu oiva ruoka niille päiville ku ei pysty muuta syömää. Muutenki on porkkanat jääkaappikylminä ollu suosittuja, niitä menee n. 2kg per viikko. Aluksi ku oksensi kaiken ni mietitytti vauvan ravinteiden saanti, mut neuvola täti sano et sikiö ottaa tarvitsemansa ja äiti kärsii... Oon opetellu etten ota stressiä syömisestä. Huomasin, et ku teen jotai samal ku syön pysty syömää hiukan enemmän, eli kattoin tv:tä ja olin koneella. Toisena päivänä syön jopa lämmintä ruokaa ja toisina (eilen viimeeks) söin vaa kylmiä tuotteita.

Tsemppiä sulle!!!

 

[undulaatti]

Kiitos sipster vinkistä!! [:D] Rouskuttelen joka päivä jäänpaloja, kun ne muka ovat niin hyviä ja tekee mieli! Pitääkin vissiin tehdä mehusta jäänpaloja [:)]

 

[Juicyfruit]

Hyvä vinkki nuo porkkanat! Ne menikin alas oivallisesti ja ovat terveellisiä. Pussi jo meni tyhjiin, eikus takasin kauppaan.

Eilen muka yritin syödä fiksusti ja kohtuullisesti, huonoin seurauksin. Kiduin sängyssä valveilla, kunnes luovutin ja menin syömään kinkkuruisleipää. Ja sitten vielä heräsin neljältä juomaan piimää. Vähän suppea tää mun ruokavalio!

Kiitos Cecilialle kommenteista... oon tosiaan ottanut paineita kaikesta "mitä pitää ehdottomasti tehdä että vauvalla olis kaikki parhain päin". Ja missään ei käsketä makaamaan sohvassa kuola valuen, sitä kuitenkin teen enkä muuta voi.