Vuosia vauvaa yrittäneet, nytkö tärppäsi?

[Palllokala]

Olen 34vuotias kolmen lapsen äiti. Olemme aikalailla 10v olleet mieheni kanssa ilman ehkäisyä, ajatuksella lapsi tulee jos on tullakseen. Aijemmat raskaudet ovat alkaneet ekasta yrityksestä. Nyt liikakiloni on varmasti olleet syynä, kun lasta ei tule. Emme siis vuosiin ole "yrittäneet yrittäneet" lasta, vaan eletty normaalisti.

Nyt kuitenkin outo olo sai havahtumaan, voisiko meillä ollut tärpännyt.
Todella tuskaiset ovulaatio kivut oli joskus 12-13.10 aikoihin, en tikutellut kun emme enää yritä. Mutta kivut oli kovat, vatsa aivan pinkeänä ja liikkuminenkin sattui. Tämä jäi mieleen kun vasta seuraavana päivänä kykenin hommiin.
13-14.10 yöllä tallettelimme...

Nyt viitisen päivää olen kärsinyt kuumeisesta olosta, ilman että kuumetta on ollut. Lämmöt on kyllä korkeammat 36,6 kun normaalisti (35,8), tänään itseasiassa jopa yli 37 asteen nousi. Aamupäivät menee pahoinvoinnin takia lepäillen, poskia kuumottaa... Ja testi on nega. Siis eihän tässä vaiheessa kuuluisi olla oireita, vaikka olisi tärpännyt. Mitä ihmettä tämä voi olla, toiveajattelua en usko näin 10v odotuksen jälkeen yhtäkkiä olevan


Muiden pitkään lasta toivovien kokemuksia ja fiiliksiä olisi ihanaa kuulla.

 

[Pullllahiiri]

Olen 30+. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa spontaanisti noin vuoden yrittämisen jälkeen, kymmenen vuotta sitten. Yritimme toista lasta, ensimmäisen lapsen ollessa noin kolmisen vuotta. Yritimme ainakin 7 vuotta eikä mitään, edes alkavia raskauksia, ei yhtäkään. Hakeuduimme hämmentyneinä ja murtuneina yksityiselle (halusimme yksityiselle) hoitoihin viimeisenä keinona johon upposi rahaa ja aikaa PALJON, emme siis ole rikkaita todellakaan ja kuljemme vain julkisilla. Matkaa hoitoihin oli noin tunti suuntaan.
Pidimme tämän tiedon hoidoista ihan keskenään. Kunnes ensimmäisellä IVF hoidon avulla tärppäsi heti! Emme voineet millään uskoa asiaa todeksi kuukausiin, tärisin positiivisen plussatikun kanssa vessassa: oli outoa olla raskaana niin pitkän ajan jälkeen että en tahtonut uskoa sitä. Loppuraskaus viimeiseen kolmannekseen asti oli asenne ''pessimisti ei pety''. Ja se viimeinen kolmannes: yritin hillitä iloani ja onneani pelko perseessä. Loppuhyvin kaikkihyvin onneksi ja saimme uuden perheenjäsenen turvallisesti tähän maailmaan