Vuosi yritystä..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Odottavan aika on pitkä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
O

Odottavan aika on pitkä

Vieras
Moikka!
Täällä tuli juuri vuosi täyteen kun yhdessä miehen kanssa päätettiin alkaa yrittämään lasta. Tuloksetta on tähän päivään asti tultu ja nyt haluaisinkin kysellä kokemuksia että kuinka äkkiä hakeuduitte lääkäriin? Varasitteko ajan terveyskeskuslääkärille vai gynekologille? Tai kenties neuvolan kautta? Itse olen muuttanut kaupungista maalle ja meiltä terveyskeskuksesta ei taida edes löytyä gynekologia.. eikä muutenkaan ole hirveästi kokemusta oman kunnan terveyspalveluista, ehkäisyneuvolassa tuli käytyä silloin kun asuttiin vielä kaupungissa.
Kiinnostaisi myös tietää minkälaista apua sieltä lääkäriltä olette saaneet?

Kiitos jo näin etukäteen! :)
 
Jos ei omalla paikkakunnalla ole gyneä, niin ihan tavallinenki tk-lääkäri voi esitutkimuksen tehdä ja laittaa lähetteen eteenpäin tutkimuksiin. Gyne/tk-lääkäri tekee sisätutkimuksen, ottaa tarvittaessa papan ja lähettää veri-ja pissakokeisiin. Niistä katotaan paastosokeri, tippuri, kuppa ja klamydia, ja pissatulehdus (jos oikein muistan). Eli yleisimmät lapsettomuustekijät lähinnä. Muuta se ei sit oikee voi tehäkään kuin lähettää jatkoon sit lapsettomuuspolille.

Meillä molempien lasten teko kesti 2 vuotta ennen tärppiä ja tän nuoremman kohalla oltii jo hakeuduttu tutkimuksiin, ja odotettii kutsua polille, eli se tk-lääkärin tutkimus oli jo tehty ja siitä meniki sit 3 viikkoa ku plussa tuli testiin :)
 
Nyt on vihdoinkin soitettu neuvolaan ja varattu aika tk lääkärille. Lääkäri kuulemma ensin haastattelee meitä ja sitten ottaa papa-kokeen ja lähettää verikokeisiin ja gynekologille. Sieltä sitten gyne laittaa lähetteen naistentautien polille jne. Ennen polille menoa pitäisi mies saada suostuteltua siemennestekokeeseen, millä ihmeellä se onnistuu? Vaikka molemmat ollaan ihan yhtä mukana tässä projektissa, mutta kun herra on sellainen perus suomalainen mies joka ei mene muutenkaan lääkäriin kirveelläkään, saati sitten esittelemään vehkeitään tai antamaan näytteitä.. Toivon hartaasti ettei niin pitkälle tarvitsisi mennä vaan tärppäisi ennen sitä.. :(
 
Kyllä sä saat miehesi varmasti lääkäriin. Ja mä pidän peukkuja teille, että kaikki on kunnossa ja plussaat pian! Ja jos näin ei käy, niin toivottavasti saatte apua sitten. Oma lapsi on harras ja rakas toive näemmä selkeästi. Me teimme esikoistamme miehemme kanssa puolitoista vuotta. Aloin olla valmis soittamaan itsekin lääkäriin kun vauvaa ei näy eikä kuulu. Aloin tikuttamaan ovulaatiota ja aina viikko ennen, ovulaation päällä ollessa ja vielä sen jälkeen kyllä pupuiltiin niin urakalla, et kolmas tikutettu kierto tuotti toivotun tuloksen ja raskauduin luomuna. Nyt kova toive, että saataisiin pikku kakkonen alulle... esikko vaan pyörii nyt ympyröissä, niin sitä aikaa pupuiluun on hankala löytää.

Isosti tsemppiä ja käy toki kertoilemassa miten sujuu. :Heartred
 
Tsemppiä yritykseen ja hyvä että pääsette lääkärin tutkimuksiin. Vuoden yrittämisen jälkeen on jo hyvä tarkistaa tilannetta vaikka monet sitten raskautuukin sen toisen yritysvuoden aikana. Miehelle noi sperma-analyysit voi olla rankka juttu, varmasti tulokset pelottaa miestäkin vaikka hän ei sitä myöntäisi. Aika herkkiksiä ne loppujen lopuksi on ton miehuutensa kanssa. Jos mieskin haluaa yhteistä lasta niin uskoisin sen olevan hänellekin iso motivaattori. Toivottavasti saatte pian positiivisen tuloksen. :)
 
Sen siemennestenäytteen voi ottaa kotonakin, kuhan noudattaa tarkasti annettuja ohjeita :) Mut sitte se pitää kuljettaa ripeästi sairaalaan. Ja se ei välttämättä ole se hoitava sairaala mihin se näyte pitää kiikuttaa. Esim. Phks:ssä ei näytteitä tutkita vaan se näyte pitää viedä Helsinkii.
 
Puoli vuotta ennen ku hakeuduttiin puheille, kävin yks gynellä jolta sain terolutit kierron tasaamiseksi mutta kun hakeuduttiin oikein tutkimuksiin niin mentiin myös neuvolan kautta, kornisti ehkäisyneuvolan pakeille -.- kun yritystä oli 1,5v. Siellä meillä oli ensin terveydenh aika, jossa juteltiin ja purattiin tilannetta ja parin kk päästä menin neuvolalääkärille. Lääkäri teki tutkimuksen ja haastatteli samat mitä hoitaja.. Sain lähetteet verikokeisiin missä otettiin myös hormoonit ja papakokeeseen. Miehen piti viedä simppanäyte. Siitä sitten lähete polille. Noh, tuosta on nyt aikaa se 1,5v ja täällä ollaan edelleen :(

En kyllä ymmärrä miksi ei miehesi.siihen simppatestiin suostuisi..? Yhteistä hyvää tämä kaikki on :) Meilläki hommat hoidetaan kotona ja valmis soppa viedään paperipussissa polin luukulle. :)

Sent from my GT-I9000 using Vau Foorumi mobile app
 
Muokattu viimeksi:
Sinulla ei vielä suurta huolta lapsettomuuden suhteen. minulla tärppäsi mieheni kanssa vasta puolentoista vuoden jälkeen eikä mitään lapsettomuushoitoja tarvinnut. stressasin vähemmän ja urheilin enemmän niin silläkin saattoi olla vaikutusta asiaan
 
Me kans avopuolison kanssa yritettiin lähes kaksi vuotta vauvaa..
Välillä oli tosi turhautunu olo, kun ei millään sitä plussaa koskaan testeissä näkynyt... :( En terveydenhuoltoon asian kanssa koskaan hakeutunut. Lopulta, kun meidän vauva puheet loppui ja ei jaksettu enään yrittää niin plussat pamahti :') Nyt rv.14 tänään maanantaina lähti käyntiin!
Tsemppiä teille ja toivottavasti kaikki ok! :)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Me yritimme 2,5 vuotta, josta noin vuoden ehdimme olla hitaasti etenevissä hoidoissa. Pääsimme hoitoihin käytyäni gynekologilla n. vuoden yrittämisen jälkeen. Miehen spermanäyte oli aika helppo toimenpide, hoidimme myös homman aamulla kotona ja veimme näytteen purkissa labraan. Puhukaa lapsettomuudesta ja sen syistä ja hoitojen vaatimuksista teille molemmille, niin mieskin varmaan sitoutuu entistä paremmin.

Lopulta minä tulin raskaaksi yllättäen luomuna. Mikään ei elämässämme ollut muuttunut, ja olenkin sitä mieltä, että on turha ajatella, että lapseton voisi toisin toimimalla onnistua. Joskus käy hyvä tuuri, mutta aina ei.

Sent from my ME301T using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä men 3v.kun saimme esikon hengissä syllimme. 1,5v. yritettiin tuloksetta ja si napsahti eka no 3kk päästä todettiin kylmästi,et on tuulimuna ja tuli meille ihan puun takaa men 8kk yrityksen parissa ja tuli toinen tärppi mut sama kaava taas tosin tälkertaa oli alkio mutta lopettanut kasvunsa olin kantanna sitä 5vko tietämättömänä.10kk sitten tuli 3 tärppi ja sitä ei juhlittu kunnes vasta rv 11 ja rv 13 jälkeen kun tuli eka virstapylväs saavutettua. Meinas päättyä katastrooffiin kun iski agressiivinen raskausmyrkytys mut onneksi tälllä kertaa oli enkelit matkassa ja terve 34rv keskonen syntyi.
Kaikkille meille oli ihme kun tulin luomuna 3,5kk sectiosta raskaaksi,mikä ei pitäny olla mahollista ku esikkoo ootettiin 3v. et saatiin syliin ja suvussamme me ei tulla helposti raskaaksi mun sisarusten ikäero on tasan 3v.

Lääkäri mainitsi silloin ekan keskenmenon hoidon yhteydessä,et meillä saattoi olla tressin aiheuttama lapsettomuus.
 
No nyt on lääkärissä käyty. Ja voi herranjestas tätä tk lääkäriä.. Se oli vähän sillä asenteella että "ei vois vähempää kiinnostaa, ai vuoden ootte nyt yrittäneet." Otti verenpaineet ja pisti vaa'alle. Ai jos teillä ei oo mitään kysyttävää ni tää on sit tässä. Ei ottanut mitään papa-koetta mistä terveydenhoitaja taas puhui kun soitin sinne.. Sanoi vaan että laittaa lähetteen eteenpäin ja sieltä tulee sitten aika gynelle.
Siellä sitten istuttiin miehen kanssa suut auki et aijaa tää oli sit tosiaan tässä. Vielä viimiseks ennen kuin tuolista noustiin ylös niin tokas vielä että niin te ootte vuoden yrittäneet.. :D

No kaipa sieltä joskus sitten tulee aika sinne gynelle niin saa ehkä jotakin selvyyttä asiaan. Tän päivän reissu ei ainakaan yhtään helpottanut mieltä. :(
 
No höh, olipas tyhmä lääkäri. Kuitenkin niin isosta asiasta kyse kun lasten saamisesta niin luulis olevan edes vähän empatiakykyä mutta ei näköjään. Toivottavasti siellä gynellä suhtaudutaan vähän eri asenteella.
 
Juu toi on tota tk:n touhua. Kyllä mekin saatiin vähättelyjä silloin alussa: olette vielä nuoria, on teillä aikaa, vuosikin on verrattain lyhyt aika jne.. Vielä jopa polilla silloin alussa pidettiin tätä lippua ylhäällä kun ollaan niin nuoria ja se kyllä tuntuu pahalta ja harmittaa :/ Mutta siihen mä yritin uskoa itsekin! ja toivon kovasti että te onnistuisitte ennen kuin gyneaikaakaan edes saatte! :)
 
Omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta ei ole ( vaikka yksi keskenmeno on itsellänikin takana ), mutta yksi parhaista ystävistäni on saanut samanlaista vähättelevää kommenttia yrittämisestään, kun yritystä on vasta 1,5 vuotta... Nyt ovat onneksi päässeet naistenklinikalle tutkimuksiin, joten toivoa on vielä. :)
 
Mun tarina on sellanen että oon AINA tienny haluavani lapsia, ja ehkäsypillerien säännöllisen käytön lopetin 12 vuotta sitten, eli 17-vuotiaana. Silloin tällöin söin laatan tai pari, lähinnä menkkojen takia tai sit jos oli joku "vakavampi" suhde, jossa miehen kanssa sovittiin ehkäisy näin. (Nii en mä tietenkää miehille sanonu etten suostuis ehkäsyyn kun haluan vauvan.. :D) Aina jos aloin tapaileen jotain uutta miestä, ajattelin että tästäkö nyt sit tulis mun lapsen isä... Kolme kertaa tärppäs (välissä oli aina pari vuotta) ja aika alulla meni kesken, yks vkolla 14 mutta muut kaks ihan alussa.

Nykyisen mieheni kanssa oltiin oltu läheisiä jo pari vuotta ennen seurustelun alkua, ja tiesin että hän ei omien sanojensa mukaan voi saada lapsia kun on tappanut kaikki siittiöt hormoneilla ja aikanaan muilla aineilla. Olin kuitenkin korviani myöten rakastunu tähän mieheen (ollut ensitapaamisesta lähtien) joten aloin pikkuhiljaa hyväksyä tosiasiaa, etten saiskaan omia lapsia (miehellä ennestään nyt 10v tytär), mutta sain kuitenkin miehen jota olin niin kauan halunnut ja rakastanut. Näin ollen vastasin myöntävästi kun hän mua kosi, mutta yllätyksenä tasan viikko kihlauksesta eteenpäin mulle tuli olo että pitäis tehdä testi, ja supervahva plussahan sieltä tärähti! Niinpä musta tumi kuin tuliki äiti lokakuussa 2012! ♥♥

Vauvan syntymän jälkeen söin minipillereitä pari viikkoa mutta ne jäi sitten pois. En olis koskaan voinu kuvitellakaan että meitä potkii onni vielä toista kertaa, mutta nyt 1v9kk esikoisen syntymän jälkeen mä oon jälleen raskaana, viikkoja kasassa tänään 12, eli riskiraja ylitetty!

Toivottavasti nää meidän muiden onnelliset tarinat ei lannista sua, vaan saisit niistä toivoa! Koska sitä toivoa piruvieköön aina on! Ja sellanen klisee että kun lakkaa yrittämästä niin alkaa tapahtua, on osoittautunut faktaksi aika monta kertaa... Onhan niitäkin tarinoita aivan hirveesti että adoption jälkeen tuleekin luomusti raskaaks.

Mä toivon sulle (ja muille lapsettomuudesta kärsiville) roimasti lykkyä pyttyyn ja kärsivällisyyttä tässä arkaluontoisessa ja kipeässä asiassa! Tsemppiä! ♥♥
 
Me jätettiin ehkäisypillerit pois 2012 helmikuussa. Heinäkuussa 2013 tilasin ajan äitiysneuvolaan
Minusta otettiin heti hormonikokeita, sain terolutit epäsäännöllistä kiertoa tasaamaan. Otettiin uudet laajemmat kokeet lokakuussa ja kun heittoa oli edelleen arvoissa (suhteellisen pientä) varasi lääkäri ajat gynelle ja sisätaudeille.

Tässä kohtaa tulikin sitten luovuttajafiilis, että tuskinpa sitä koskaan tulee raskaaksi. Yllätys oli melkoinen, kun joulukuussa tuli tikkuun plussa. Kävin silti siellä gynellä ja sisätaudeilla. Gyne itseasiassa varmisti raskauden ultralla. Jos toista yritetään, niin hakeudun kyllä nopeammin hoitoon, kun tiedän mikä minussa on vikana: oma kroppa tuottaa liikaa jotakin testosteronijohdannaista.

Vahvasti epäilen, että osavaikutusta hormonivikaan on sillä, että monta vuotta olen syönyt erimerkkisiä pillereitä, ensin vain tasaamaan kipuja, myöhemmin myös ehkäisyyn. En tiedä onko koskaan tieteellisesti tukittu mmitä pillerit tekee naisen kropalle, mutta minusta tuntuu, että pakosti vaikuttaa.
 
Takaisin
Top