TurhautunutKuumeilija, uskoisin että miä nyt vastaan sinun kohderyhmää melko hyvin :)
Yritystä meillä on takana, piiitkään! aloitettiin 01/14 eli pian kolme vuotta täyttyy, ilman yhtään plussaa. Eikä lapsia ennestään.
Kun meillä oli 9 kk yritystä täynnä, opettelin neulomaan. Olen neulonut PALJON tänä aikana
Mun mies aina sanoo että miksi annan vauvanpeittoja ja pikkusukia mun kavereiden vauvoille, mutta en todellakaan tee mitään itselleni, saati sit osta!
Välillä olen kirjoittanut täällä foorumilla ja välillä kun on alkanut tuntua liian pahalta niin oon jättänyt kirjoittelun. Se on jotenkin tosi paljon vaikeampaa, kun tuntematon, joka on yrittänyt kauan, tulee raskaaksi, koska itse tiedän että niin tulee käymään. Mutta minun plussa vain tuntuu odotuttavan itseään. Toisaalta lähipiirissäni on paljon lapsettomuutta, enkä voi ole mitään muuta kuin vilpittömän onnellinen heidän puolestaan kun tärppi käy. Mutta ei ikinä minulle..
Kuukausi sitten otimme koiranpennun, jo ennestään olevan koiran kaveriksi. Yritän järjestää aina muutamien kuukausien välein itselleni jotan "odottamista", reissuja kavereiden kanssa tms.
Lyhyen aikaa yrittärineitä, tyyliin muutaman kuukauden, jotka valittavat odottamisen ajan pituudesta mun tekis mieli vähän käsitellä saunan takana, mitä nekin mistään tietää
Raskausoireista valittavia mun kans tekis mieli vetää pitkin korvia, mä antaisin mitä vaan jos saisin viettää päivät pää pöntössä tai turvonneena, mikäli palkinto siitä olisi vauva. Ja se olis mulle oikeesti tosi hankalaa, mikäli mulle tulee paha pahoinvointi, koska oon yksityisyrittäjä kauneudenhoitoalalla.
Joskus asiakkaat kyselee, et eikö ole lapsia ja kun sanon että ei ole, niin ne on et "no onhan se ymmärrettävää, kun sulla on tätä firma et oishan se tosi hankalaa" "...öö ****n idiootti, mä luopuisin tästä puljusta heti, jos se takaisi mulle vauvan"
Joku aika sitten mulla oli kulmien laitossa tyttö, jolla oli ennestää pari vuotias lapsi ja 3 vk päästä LA, tää tyttö löyhkäsi röökiltä ihosta, hiuksista ja vaatteista. Ja mä vaan yritin hillitä itseäni että en vahaa sen koko kulmakarvoja pois.
Joskus kun menen kaupan lastenvaateosaston ohi tulee kyyneleitä silmiin. Välillä on mulle vaikeaa harrastaa seksiä, koska oon kyllästynyt siihen että sitä PITÄÄ harrastaa. Haluan seksiä silloin kuhn haluan enkä silloin kun on pakko. Musta tuntuu tosi pahalta keskustella raskaana olevien asiakkaiden kanssa, ja kysellä kysymyksiä aiheesta.
Tosi asia mun kohdalla on ainakin se, että en pysty asiaa unohtamaan, enkä usko että enää tässä vaiheessa sillä on merkitystäkään. Ollaan ivf-jonossa heti ensi vuoden alkuun jos ei luomusti nyt tärppää tän parin kuukauden aikana. Tämä alaston totuus on se että ei ole olemassa mitään näin raastavaa, kuluttavaa, sisintä hajottavaa, omaa minuutta kasvattavaa kuin lapsettomuus.
En halua väheksyä heitä kenellä on sekundäärilapsettomuutta, koska kun vauvakuume iskee, ei ole väliä onko lapsiluku nolla vai 5. muta toki, jos se on se 0, ei ole kokenut vielä mitään ja ne toiset taas on, että ehkä se kuitenkin on eri juttu.
Välillä kierrot on helpompia välillä vaikeampia, ne kierrot kun sallin itselleni luvan katsoa pinnasänkyjä, käydä "ostamassa kummilapsille vaatteita lastenvaateliikkeestä" tai muut vastaavat, ei itkusta meinaa tulla loppua. Mutta sitten taas kun välttelen tälläisiä ansoja, on helpompaa. joskus on jopa helpottavaa pitää väli kierto. Se tietenkään ei ole järkevää, mutta kerran esim mun kaverin polttarit sattui ovulaatio viikonlopulle, niin se oli tosi vapauttavaa.
On ihan pelleilyä kun sanotaan että älä ajattele, älä stressaa, rentoudu, anna mennä. Jos siihen kykenet, hyvä, jos et niin älä stressaa siitä. Mä en ainakaan kykene mutta yritän olla stressamatta siitä että stressaan.
Mutta missään vaiheessa en ole luopunut toivosta, ja uskon että se on tärkeintä. Mutta, on vähätelyä sano että tämä olisi vaikeaa. Minusta se on sietämätöntä. En tiedä onko tästä sinulle mitään hyötyä, mutta tältä minusta tuntuu.
Ja senkin vielä sanon, että tunnen myös sen, kuten monesti ennenkin, että tulet olemaan raskaana ennen minua