Vuosi häämöttää ja katkeruus kasvaa

  • Ketjun aloittaja TurhautunutKuumeilija
  • Aloituspäivämäärä
T

TurhautunutKuumeilija

Vieras
Ihan alkuun totean, etten halua vastauksia raskaana olevilta/niiltä joilla on lapsi(a).

Kaikki puhuvat maagisesta vuoden rajasta, jonka jälkeen voi todeta lapsen yrittämisen vaikeaksi. Tämä alkaa jo meillä häämöttää ja esiin on alkanut tulla todellista katkeruutta ja kateellisuutta. Tiedän että joillakin menee useita vuosia tai eivät voi tulla raskaaksi. Stressi voi pahentaa ym. järkevää. Mutta miten oikeasti olette saaneet rentouduttua? Olen koittanut hankkia muuta tekemistä, mutta kaikki raskausuutiset osuvat silmään... Vertaistukea tarvitsisin.
 
Ihan alkuun totean, etten halua vastauksia raskaana olevilta/niiltä joilla on lapsi(a).

.

Näissäkin ryhmissä jotka ovat raskaana taikka joilla on jo lapsi, löytyy älyttömiä määriä niitä,jotka ovat yrittäneet VUOSITOLKULLA. Heidän kokemuksensa voisivat olla arvokkaita.Näitä ryhmiä löytyy vauvakuume- osiosta!!!!

Sinun päänsisäistä myrskyä ja tunnetta ei auta kukaan, eikä mikään sana toisen suusta. Itse tästäkin myrskystä on selvittävä.Vertaistukea on tarjolla tälläkin foorumilla. Tunteesi jakaa älyttömän moni muukin, näilläkin sivustoilla.

Rentoutukseen ei ole taikatemppuja.
Nämä tunteet joita käyt, on sinun kamppailusi,ja vain sinä ja miehesi, voitte asennoitumisellanne vaikuttaa siihen henkiseen puoleen, kuinka tuskallista se tulee olemaan jatkossa, jos raskautta ei kuulu.

Jos mä nyt antaisin vain 1 neuvon, joka on sitten kirjoitettu pilke silmäkulmassa niin se olisi :

"**neskelkaa paljon ja intohimoisesti,ilman ajatuksia raskautumisesta.Rakastakaa toisianne tajuttomasti joka kerrall,yhdistäkää energianne ja luokaa rakkaudella lapsi, joka teille haluaa tulla. "
Kiitos.
 
Ehkä ne vuosia yrittäneet ja lapsen lopulta saaneet osaisivat juuri parhaiten tähän asiaan vinkkinsä kertoa.
Eipä mulla muuta, en kommentoi ko. asiaan mitään, koska minulla on yksi lapsi :D
 
Ehkä ne vuosia yrittäneet ja lapsen lopulta saaneet osaisivat juuri parhaiten tähän asiaan vinkkinsä kertoa.
Eipä mulla muuta, en kommentoi ko. asiaan mitään, koska minulla on yksi lapsi :D

Siis tarkentavana, että haluaisin kuulla tällä hetkellä asian kanssa painivia. :) Lopulta saaneita kyllä riittää, mutta tällä hetkellä tuntuu etten vaan kestä sellaisia ihmisiä. Olisi mukava kuulla, että muitakin hajoajia löytyy ja vähän velloa tyhjässä pesässä... Olen miettinyt liittymistä että pääsisin kommentoimaan pidempään yrittäneisiin, mutta tällä hetkellä en salasana/tunnusta halua tehdä. Ahdistaa ajatus että jäisin tänne vakituisesti valittamaan kun iloa ei nyt löydy.
 
TurhautunutKuumeilija, uskoisin että miä nyt vastaan sinun kohderyhmää melko hyvin :)
Yritystä meillä on takana, piiitkään! aloitettiin 01/14 eli pian kolme vuotta täyttyy, ilman yhtään plussaa. Eikä lapsia ennestään.
Kun meillä oli 9 kk yritystä täynnä, opettelin neulomaan. Olen neulonut PALJON tänä aikana :p Mun mies aina sanoo että miksi annan vauvanpeittoja ja pikkusukia mun kavereiden vauvoille, mutta en todellakaan tee mitään itselleni, saati sit osta!
Välillä olen kirjoittanut täällä foorumilla ja välillä kun on alkanut tuntua liian pahalta niin oon jättänyt kirjoittelun. Se on jotenkin tosi paljon vaikeampaa, kun tuntematon, joka on yrittänyt kauan, tulee raskaaksi, koska itse tiedän että niin tulee käymään. Mutta minun plussa vain tuntuu odotuttavan itseään. Toisaalta lähipiirissäni on paljon lapsettomuutta, enkä voi ole mitään muuta kuin vilpittömän onnellinen heidän puolestaan kun tärppi käy. Mutta ei ikinä minulle..
Kuukausi sitten otimme koiranpennun, jo ennestään olevan koiran kaveriksi. Yritän järjestää aina muutamien kuukausien välein itselleni jotan "odottamista", reissuja kavereiden kanssa tms.

Lyhyen aikaa yrittärineitä, tyyliin muutaman kuukauden, jotka valittavat odottamisen ajan pituudesta mun tekis mieli vähän käsitellä saunan takana, mitä nekin mistään tietää :grin
Raskausoireista valittavia mun kans tekis mieli vetää pitkin korvia, mä antaisin mitä vaan jos saisin viettää päivät pää pöntössä tai turvonneena, mikäli palkinto siitä olisi vauva. Ja se olis mulle oikeesti tosi hankalaa, mikäli mulle tulee paha pahoinvointi, koska oon yksityisyrittäjä kauneudenhoitoalalla.
Joskus asiakkaat kyselee, et eikö ole lapsia ja kun sanon että ei ole, niin ne on et "no onhan se ymmärrettävää, kun sulla on tätä firma et oishan se tosi hankalaa" "...öö ****n idiootti, mä luopuisin tästä puljusta heti, jos se takaisi mulle vauvan"
Joku aika sitten mulla oli kulmien laitossa tyttö, jolla oli ennestää pari vuotias lapsi ja 3 vk päästä LA, tää tyttö löyhkäsi röökiltä ihosta, hiuksista ja vaatteista. Ja mä vaan yritin hillitä itseäni että en vahaa sen koko kulmakarvoja pois.
Joskus kun menen kaupan lastenvaateosaston ohi tulee kyyneleitä silmiin. Välillä on mulle vaikeaa harrastaa seksiä, koska oon kyllästynyt siihen että sitä PITÄÄ harrastaa. Haluan seksiä silloin kuhn haluan enkä silloin kun on pakko. Musta tuntuu tosi pahalta keskustella raskaana olevien asiakkaiden kanssa, ja kysellä kysymyksiä aiheesta.

Tosi asia mun kohdalla on ainakin se, että en pysty asiaa unohtamaan, enkä usko että enää tässä vaiheessa sillä on merkitystäkään. Ollaan ivf-jonossa heti ensi vuoden alkuun jos ei luomusti nyt tärppää tän parin kuukauden aikana. Tämä alaston totuus on se että ei ole olemassa mitään näin raastavaa, kuluttavaa, sisintä hajottavaa, omaa minuutta kasvattavaa kuin lapsettomuus.
En halua väheksyä heitä kenellä on sekundäärilapsettomuutta, koska kun vauvakuume iskee, ei ole väliä onko lapsiluku nolla vai 5. muta toki, jos se on se 0, ei ole kokenut vielä mitään ja ne toiset taas on, että ehkä se kuitenkin on eri juttu.
Välillä kierrot on helpompia välillä vaikeampia, ne kierrot kun sallin itselleni luvan katsoa pinnasänkyjä, käydä "ostamassa kummilapsille vaatteita lastenvaateliikkeestä" tai muut vastaavat, ei itkusta meinaa tulla loppua. Mutta sitten taas kun välttelen tälläisiä ansoja, on helpompaa. joskus on jopa helpottavaa pitää väli kierto. Se tietenkään ei ole järkevää, mutta kerran esim mun kaverin polttarit sattui ovulaatio viikonlopulle, niin se oli tosi vapauttavaa.

On ihan pelleilyä kun sanotaan että älä ajattele, älä stressaa, rentoudu, anna mennä. Jos siihen kykenet, hyvä, jos et niin älä stressaa siitä. Mä en ainakaan kykene mutta yritän olla stressamatta siitä että stressaan.

Mutta missään vaiheessa en ole luopunut toivosta, ja uskon että se on tärkeintä. Mutta, on vähätelyä sano että tämä olisi vaikeaa. Minusta se on sietämätöntä. En tiedä onko tästä sinulle mitään hyötyä, mutta tältä minusta tuntuu.
Ja senkin vielä sanon, että tunnen myös sen, kuten monesti ennenkin, että tulet olemaan raskaana ennen minua :joyful:
 
QUOTE="Ilpuri, post: 2115729, ember 90468"]TurhautunutKuumeilija, uskoisin että miä nyt vastaan sinun kohderyhmää melko hyvin :)
Yritystä meillä on takana, piiitkään!
Kuukausi sitten otimme koiranpennun, jo ennestään olevan koiran kaveriksi. Yritän järjestää aina muutamien kuukausien välein itselleni jotan "odottamista", reissuja kavereiden kanssa tms.
....

[/QUOTE]

Kiitos vastauksestasi. Se auttoi todella paljon ja toivottavasti muitakin avautujia löytyisi. Itselläni on alkanut kyllä muotoutumaan samanlaisia ajatelmia vaikka odotusta onkin vähemmän... Tunnetta ei voi oikein kuvailla muille, koska en oikeasti ole katkera vaikka olenkin. Iloitsen muiden plussista, vaikka en iloitse. On helpottavaa kuulla, että en ole ainoa ja tunteet ovat normaaleja. Itse stressaan nykyään asioista ja tuntuu että stressi vetää kehon sekaisin. Toisaalta tuleehan jotkut raskaaksi vaikka missä kaaoksessa? Ja sängynpuolella ajoituksien metsästys on kamalaa. Vauvan tekeminen tekemällä saa kyllä aikaa painostuksen kautta morkkiksen. Saisipa aiheen jotenkin blokattua mielestä. Toisaalta jos parisuhde oikeasti toimii ja vauva on todella haluttu ei 1-5 vuottakaan odotusta lopulta ole pitkä aika kun ajattelee, että lapsi on siinä sit loppuelämän. Vaikka se odotus tuntuukin nyt kamalalta.
 
Tossa tunnemylläkässä mua auttoi kirja Ihmeet tapahtuvat muille- lapsettomuus päiväkirja. Jotenkin silloin ymmärsi että kaikki ne fiilikset mikä koki oli normaaleja ja hyväksyttäviä!

Tsemppiä kaikille yrityksessä!!!
 
Reilun vuoden verran koin katkeruutta ja jonkinlaista mustasukkaisuutta/stressiä raskautumisesta. Läheisen kaverini plussatessa olin ihan kamala. Pohdin paljon päässäni tunteita ja ovatko ne normaaleita. Vasta kun kaverini sai huonoja uutisia raskaudestaan heräsin. Eihän ne yrittämisvuodet todellakaan merkitse mitään kunhan tuleva vauva on terve ja voi hyvin. Koin olevani liian hätäinen asian suhteen. Vaikka vieläkään plussaa ei ole tullut koen oloni hyväksi. Sitten kun aika koittaa toivon raskauden menevän hyvin.:Heartred Saa nähdä minkälaiset tunteet tulevat pintaan jos joudunkin kokemaan keskenmenon... Tai jos ilmeneekin että mahdollisuus raskautua on 0%.
 
Takaisin
Top