Voisitko ryhtyä sijaissynnyttäjäksi?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tämä kysymys herätti enemmänkin mielenkiintoa Lähtisitkö tai tekisitkö -ketjussa (Pelejä ja ajanvietettä -osiossa), joten aloitetaas ihan keskustelu tästä. Eli voisitko sinä ajatella sijaissynnyttäjäksi ryhtymistä? Kysymys toki varsin teoreettinen, kun se ei ole Suomessa laillista.

Itse en voisi. Vauva on ainoa "palkka" jonka eteen suostun kärsimään raskauden ja synnytyksen. Ei ole mikään rahasumma sen arvoista varsinkaan kun ottaa huomioon kaikki vaikutukset fyysiseen terveyteen ja psyykkeeseen. Ja entä jos kiintyisin vauvaan raskausaikana ja sitten vauva vain vietäisi pois, koska näin on sovittu. Se olisi psyykkeelle liian raskasta.
 
Joskus tätä huvikseni pyörittelin mielessäni että voisinko esim. ystävän puolesta tehdä tämän jos tämä olisi jostain syystä kykenemätön kantamaan lasta. Nyt kaksi raskautta, synnytystä ja nimenomaan siitä toipumista kokeneena sanon että en usko. Sen verran kovan mankelin läpi siinä joutuu menemään että en oikein usko voivani tehdä tätä edes hyvän ystävän vuoksi.😬 Jokainen kerta on kuitenkin myös riski omalle terveydelle vaikka asiat pääosin menevätkin yleensä hyvin. 🤷‍♀️
Mutta ihan vain rahan vuoksi niin en todellakaan. Aika iso korvaus saisi ylipäätään olla että pidän ylipäätään hyvänä että nainen laittaa kehonsa ja mielensä likoon tämän asian vuoksi. Tämä on vain oma mielipide. Ensin 9 kk raskautta ja sitten synnytys ja siitä toipuminen ja sitten ainakin vuosi, jopa pidempään jotta keho taas tuntuu omalta plus mahdolliset terveysriskit päälle.
 
Jos joku siskoistani ei pystyisi kantamaan niin voisin sen puolesta tehdä, mutta en kenellekään muulle.
 
Uskoisin, että omalle siskolle voisin kantaa, ja miksei myös veljelle (jos sillä olisi vakava suhde ja puolisolla ei olisi siskoa joka suostuisi. Nyt kumpikaan lapsettomista sisaruksista ei edes seurustele, että ei tarvitsisi miettiä vaikka olisi laillistakin 😆). Ystävien välisen sijaissynnytyksen näen eettisesti riskialttiina, ja sisältävän liian monta "mitä jos" tilannetta.
 
Jos kyse olisi esim siskostani en edes joutuisi miettiä asiaa. Hänen vuokseen mitä vaan. Maksua vastaan mielessäkkään en kyllä pystyisi muille toimimaan vaikka tarjottaisiin 100 000. Niin herkkä ja henkilökohtainen asia kyseessä.
 
Tätä olen miettinyt. Teoriassa jollekin läheiselle Joo mutta todellisuudessa en oletettavasti pystyisi. Itsellä raskaudet ja synnytykset olleet normaaleja mutta en välttämättä pystyisi toisten puolesta riskiä ottamaan jos raskaudessa tai synnytyksessä tulisikin jotain eteen. Mutta kaikista suurin asia olisi se että vaikka tietoisesti tietäisin että vauva ei ole minun mutta kun se 9kk kasvaisi minun sisällä ja synnyttäisin sen olisiko se henkisesti liian raskasta erota vauvasta🤷‍♀️
 
Yksinkertaisesti en. Minusta vähän eettisesti harmaalla alueella olevaa touhua. Enkä olisi valmis riskeeraamaan terveyttäni edes läheisteni vuoksi. Ainoa syy kärsiä se prässi läpi uudelleen, olisi oman vauvan saaminen.
 
Samoilla linjoilla kuin @O.O. Teoriassa kyllä, käytännössä varmaankin jättäisi elinikäiset arvet. Vaikka olisi kumppanuusvanhemmuutta lähenevö järjestely, että on tiiviisti mukana lapsen elämässä koko ajan, silti olisi varmaan liian vaikeaa. (Asenteeni tässä asiassa on yllätys yllätys muuttunut aika paljon sen jälkeen kun synnytin.)

Ja myös @Pilkki24 kanssa samaa mieltä että eettisesti kyseenalaista myös ei-kaupallisissa järjestelyissä. Mitään pätevää sopimusta syntyvän lapsen huoltajuudesta ei tietenkään ole mahdollista nykylainsäädännössä tehdä, enkä näe miten lainsäädäntöä olisi mahdollisuutta muuttaakaan ilman että avattaisiin ties mitä sudenkuoppia. Pelkkä sana ”ei-kaupallinen” ei tarkoita, ettei järjestelyihin voisi liittyä monenlaista painostamista ja kyseenalaista houkuttelua (myös rahalla) - kuka näitä valvoisi? - enkä jaksa uskoa, että yksikään nainen siihen mankeliin lähtisi puhtaasta hyvästä tahdosta.

Kaupallinen sijaissynnyttäminen sitten onkin yksi vastenmielisimpiä asioita mitä tässä maailmassa tiedän. Hesarissa oli viime joulukuussa (julkaistu samana päivänö kun kävin varhaisultrassa 🙃) pitkä ja perusteellinen juttu suomalaisen miesparin sijaissynnytyskokemuksesta, jossa myös lapsen äiti (”synnyttäjä”) pääsi hyvin ääneen. Todella paha mieli kuitenkin jäi hänen puolestaan. Ja sitten on vähän myöhemmin julkaistu tämä toinen juttu, jossa valikoidaan munasolu katalogista ja valmis vauva käydään hakemassa toiselta puolen maapalloa ikään kuin hän olisi ilmestynyt tyhjästä. Ja voivotellaan kuinka rankkaa isillä oli kun vauva syntyi ennenaikaisesti. Pariskunta ei edes kehtaa esiintyä omilla nimillään, koska tietävät varmasti, miltä tämä juttu saa heidät näyttämään.

Vaikka kenenkään, myöskään miesparien, lapsettomuuden kokemusta ei pidä vähätellä, sijaissynnytyskeskustelussa tuntuu mielestäni välillä unohtuvan, ettei lapsen saaminen kuitenkaan ole mikään subjektiivinen oikeus.
 
Tuo vauvan "hakeminen" ulkomailta tuntuu minustakin eettisesti erittäin arveluttavalta. Varsinkaan kehittyvissä maissa tuskin huolehditaan synnyttäjän oikeuksista kovinkaan hyvin. Voisin kuvitella jonkinlaisen kumppanuusvanhemmuusmallin ehkä toimivan. Ja siinäkin monta muttaa ja entä jossia.
 
Olen myös joskus pyöritellyt asiaa ja missä tilanteessa suostuisin. Näin hyvinvointivaltiossa keskituloisena, on hirveän vaikea ajatella, että laittaisi itsensä sen läpi. Vaikka minusta se olisi suht helppoa rahaa (hyvästä hyvyydestöni en lähtisi). Raskaus ei ollut mitenkään hankala mulle ja luulen, että jos sisälläni kasvava lapsi ei olisi geneettisesti minun, voisin ajatella itseäni hautomona. Mutta, koska synnytykseen voi kuolla ja itselläkin oli hengenvaarallisia komplikaatioita, niin ei varsinkin nyt äitinä, en voisi riskeerata henkeäni edes siskon puolesta jos semmoinen olisi. Ennen lasta olisin voinut. Silloin ei ollut vieöä konkretisoitunut se kuoleman riski ja toisaalta, en jättäisi ketään äidittämäksi.

Mutta jos en asuisikaan Suomessa ja olisi keskituloinen. Vaan olisin esimerkiksi Amerikassa asuva köyhyysrajan alla elävä äiti tai ei. Niin jos saisin 70t$ +kaikki kulut ja ylimääräistä sälää (perustuu täysin sarjojen kuvaukseen sijaisaynnyttäjistä)niin varmaan lähtisin.
 
Rakastin olla raskaana ja tuntea lapsen liikkeet ja se mieletön feminiininen energia kehossani, että sen puolesta kyllä.. mutta vaan jos olisi 100 % että ei päätyisi sektioon. Toista sektiota en haluaisi ellei sitten ole oma lapsi kyseessä. Enkä ehkä ihan hyvää hyvyyttääni, eli jotain pitäisi siitä netota 🤔 Ehkä oon vähä huonompi ihminen tai jotain, mutta jos jenkkityyliin maksetaan kymmeniä tai satojatuhansia ja terveydenhoito jne niin sehän olisi jo kiinnostavaa, ja saisi turvattua oman talouden, voisi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin omien lapsien kanssa.
 
Rakastin olla raskaana ja tuntea lapsen liikkeet ja se mieletön feminiininen energia kehossani, että sen puolesta kyllä.. mutta vaan jos olisi 100 % että ei päätyisi sektioon. Toista sektiota en haluaisi ellei sitten ole oma lapsi kyseessä. Enkä ehkä ihan hyvää hyvyyttääni, eli jotain pitäisi siitä netota 🤔 Ehkä oon vähä huonompi ihminen tai jotain, mutta jos jenkkityyliin maksetaan kymmeniä tai satojatuhansia ja terveydenhoito jne niin sehän olisi jo kiinnostavaa, ja saisi turvattua oman talouden, voisi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin omien lapsien kanssa.

En minä ainakaan pitäisi tuosta syystä huonona ihmisenä. Minusta olisi pikemminkin todella törkeää edes ehdottaa kenellekään sijaissynnytystä ilman mitään korvausta. On se sen verran rankkaa, ettei siihen ihan vain hyvää hyvyyttään tarvitse lähteä. Ja toisaalta jos kokee ettei se olisi liikaa, niin ei siihen rahasta lähteminen väärin mielestäni ole. (Kunhan sen siis tekee omasta vapaasta tahdosta eikä painostettuna.)
 
En. Raskausaikana pari vuotta sitten tosin olin eri mieltä. Oma lapsi on lahjasolualkuinen, ja olen toivonut, että saisin itsekin auttaa jotakuta toista/toisia myös saamaan lapsen. Raskausaika oli mulle helppo, ja iso plussa oli, että hiukset ei rasvoittuneet. Synnytyksessä sain kuitenkin vaikean repeämän, sen aiheuttama kipu ja pelko pysyvistä toiminnallisista haitoista monen kuukauden ajan oli todella kamalaa aikaa. Ihan tuon takia (kuten myös muiden synnytysvaurioiden/komplikaatioiden vuoksi) en voi enää ajatella haluavani sijaissynnyttää. Munasolujen luovuttajaa minusta tuskin myöskään tulee, ikä tulee kohta vastaan, ja mulla on myös endometrioosi, en taida olla senkään vuoksi soveltuva. En siis pysty antamaan kenellekään samaa lahjaa minkä itse sain, se kyllä harmittaa 🙁
 
Takaisin
Top