KevättäOdotellessa
Oman äänensä löytänyt
Siis kesän piti odottaa ennen yrityksen alkamista, mutta kun asiasta oltiin jo niin varmoja niin ei olla oltu mitenkään varovaisia. Seksiä oli viime lauantaina ja kumi vasta viimehetkillä (ja ehkä myös rikki, tuntui kuulemma oudolta jotenkin). Laskeskelin tässä nyt että mulla saattoi olla tuolloin ovis, vaikka järjen ja kalenterin mukaan ollut jo aiemmin. Siis kun mulla vasta normalisoituneet menkat prolaktiinin laskun ja menkkojen poissaolon jälkeen niin vaikea sanoa.
Menkkojen pitäisi siis tulla ensi viikon alussa ja tänään on ollut ihan kummallisia ajatuksia pää täynnä. Oksettaa kuin olisi ryypiskellyt eilen (ja oon täystipattomalla), maha ihan turvonnut ja janottaa kokoajan. Selkä ja rinnat vähän arat ja menkkamaisia vatsa"kipuja". Ihmeellistä valkovuotoa, ihan pikkuhousunsuojan tarvii vaikka ei yleensä. Nokka tukossa ja palelee. Lämpö on pikkuisen koholla, siis noin puoli astetta. Itketti kun näin kuvan karitsasta jota syötettiin tuttipullolla, tosin olen aina ollut herkkä. Suutuin kun sain ärsyttävän kommentin blogiin, siis raivostuin tosi paljon vaikka yleensä tosi rauhallinen luonne olenkin.
Nämä ei ole mulle normaaleja menkkaoireita, eikä niitä pitäisi vielä edes tulla. Voi olla että mielikuvitus taas temppuilee kun toivo on niin kova. Ei pitäisi toivoa näin kovasti mutta ei pysty ajattelemaan mitään muuta, siis yhtään. :) Ei kukaan voi mulle sanoa juuta eikä jaata vielä tässä vaiheessa, mut kunhan jollekin saan paasattua. Kommentoikaa ihmeessä!
Menkkojen pitäisi siis tulla ensi viikon alussa ja tänään on ollut ihan kummallisia ajatuksia pää täynnä. Oksettaa kuin olisi ryypiskellyt eilen (ja oon täystipattomalla), maha ihan turvonnut ja janottaa kokoajan. Selkä ja rinnat vähän arat ja menkkamaisia vatsa"kipuja". Ihmeellistä valkovuotoa, ihan pikkuhousunsuojan tarvii vaikka ei yleensä. Nokka tukossa ja palelee. Lämpö on pikkuisen koholla, siis noin puoli astetta. Itketti kun näin kuvan karitsasta jota syötettiin tuttipullolla, tosin olen aina ollut herkkä. Suutuin kun sain ärsyttävän kommentin blogiin, siis raivostuin tosi paljon vaikka yleensä tosi rauhallinen luonne olenkin.
Nämä ei ole mulle normaaleja menkkaoireita, eikä niitä pitäisi vielä edes tulla. Voi olla että mielikuvitus taas temppuilee kun toivo on niin kova. Ei pitäisi toivoa näin kovasti mutta ei pysty ajattelemaan mitään muuta, siis yhtään. :) Ei kukaan voi mulle sanoa juuta eikä jaata vielä tässä vaiheessa, mut kunhan jollekin saan paasattua. Kommentoikaa ihmeessä!