Voinko oppia pitämään koirastani, vaikka luonne ei miellytä?

[Rit]

Monen mielestä varmaan älytön kysymys. Tai älytöntä ylipäätään, että miksi minulla on koira jos en siitä pidä. No sanokaapa se! Nuorempana minulla oli yksi koira, pidin siitä tosi paljon, se oli minulle rakas ystävä. Surin todella kauan kun se nukkui pois. Nyt vuosia myöhemmin otin sitten uuden koiran, joka on nyt kaksivuotias. Ikäväkseni en juurikaan pidä tästä koirasta Koira on kova pomottamaan ja elämä on jatkuvaa johtajuuspeliä, vähän väliä joutuu osoittamaan koiralle sitä omaa johtajuutta (ei tietenkään väkivalloin!) ja mikä pahinta, minusta ei yhtään tunnu, että koira olisi ystäväni. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisikö antaa koiran pois, mutta ahdistaa mitä kasvattaja siihen sanoisi. Sen takia ja tietysti koirankin vuoksi olen yrittänyt sopeutua tähän koiraan. Sekin vaikuttaa, että pidän koiramaisesta elämästä, noin yleensä siis. Ja tuntuisi melkoisen väärältä antaa tämä koira pois ja ottaa uusi tilalle! Tuskin edes saisin keneltäkään koiraa jos edellisen antanut pois, kun koirassa ei sinänsä mitään vikaa edes ole. Luonne vaan ei sovi omistajan luonteen kanssa yhteen.

Ja kyllä, en todellakaan tiennyt mihin ryhdyin, sillä pentua ostaessa en tiennyt sen olevan näin dominoiva! Ei ole mikään vallitseva piirre tässä rodussa.

Periaatteessa minulla aika riittäisi hyvin, sillä lapset ovat jo isompia, mutta harmittaa käyttää paljon aikaa koiraan jonka kanssa tekemisestä en juurikaan saa iloa. Pelkkää suorittamista. Joten, voinko oppia pitämään koirastani, tästä dominoivasta luonteesta huolimatta, vai pitäisikö etsiä uusi omistaja? Voinko parantaa suhdetta koiraan?

 

[Aarre]

Onko koira uros vai narttu? Kastrointi/sterilointi saattaisi viedä dominointia pois. Oletko miettinyt että menisitte johonkin toko koulutukseen/muuhun vastaavaan koirakouluun missä voisitte löytää yhteisen sävelen ja lauman arvojärjestyksen?

Noin heikoilla taustatiedoilla vähän vaikea antaa mitään vinkkejä.. voisiko koiran dominointi johtua esimerkiksi siitä ettei koiralla ole riittävästi aktiviteettejä? Hyppiikö koira siis silmille/koittaa pomottaa sen jälkeen kun energiatasot on tyhjennetty minimiin vai onko "tyytyväinen"?

 

[Rit]

Onko koira uros vai narttu? Kastrointi/sterilointi saattaisi viedä dominointia pois. Oletko miettinyt että menisitte johonkin toko koulutukseen/muuhun vastaavaan koirakouluun missä voisitte löytää yhteisen sävelen ja lauman arvojärjestyksen?

Noin heikoilla taustatiedoilla vähän vaikea antaa mitään vinkkejä.. voisiko koiran dominointi johtua esimerkiksi siitä ettei koiralla ole riittävästi aktiviteettejä? Hyppiikö koira siis silmille/koittaa pomottaa sen jälkeen kun energiatasot on tyhjennetty minimiin vai onko "tyytyväinen"?

Kiitos vastauksestasi. Tämä koira on ihan luonteeltaan sellainen, että pyrkii johtajaksi. En ole ainakaan huomannut että tekemisen määrällä olisi vaikutusta asiaan. Varmaan minusta ei ole tarpeeksi vahvaksi johtajaksi tälle, kun vähän väliä haluaa tarkistella asemaansa. Edellisen koiran kanssa ei samanlaisia ongelmia ollut.

Kastraatio ei näyttelyissä käymisen vuoksi ole mahdollista, muuten voisi harkita.

Harrastuksissakaan emme oikein ole yhteistä säveltä löytäneet, koira kyllä useimmiten tekee mitä pyydän, mutta selkeästi vain palkkion vuoksi. Ei tunnu kunnioittavan minua, olen enemmänkin ruoka-automaatti.

Tahtoisin niin tykätä tuosta koirasta, tuntuu vain kovin vaikealta. Voisikohan suhde parantua jos selkeämmin saisin sen johtajuuden itselleni (ärsyttää jo koko johtajuus-käsite!).

Onko kenelläkään kokemusta? Että olisi alkanut pitämään koirasta vaikka alkuun ei tuntunut omalta.

 

[SuperTaateli]

Kyllä on itseasiassa kokemusta, meidän toinen koira on pennusta asti ollut luonteeltaan "en kunnioita ihmistä". Sanoisinko että hieman ylimielinen :D ei kuunnellut käskyjä vaikka on opetettu ja nämä perus istu , anna tassu, maahan, tapahtui vain herkun avulla.

Oiskohan koira ollu 2v kun luonne ihan yhtäkkiä muuttui. Hän rupes seuraamaan omistajaansa (minua) lenkillä, tuli luokse kutsusta, istui ilman herkkua.. jne :D en tiedä ottiko oppia uudesta tulokkaasta (otettiin kolmas koira, tämä ongelmatapaus on siis keskimmäinen) vai mitä tapahtui. Mutta pääasia on, että TAPAHTUI! :D nykyään niin ihana kaveri tää "ongelmatapaus" etten raaskisi millään luopua siitä (siis hypoteettinen ajatus, aiemmin olin juurikin miettinyt siitä luopumista kun oli niin 'sopimaton' meille) :)

Sanoisin että pidä kiinni koulutuksesta ja touhuilusta, voi olla että kun koirasi aikuistuu niin hommat alkaa luistaa :) toki jos tuntuu ettei itellä pää/hermo kestä, ni parempi etsiä uusi hyvä koti. Koira aistii kyllä asenteesi jos se on negatiivinen ja se vain pahentaa tilannetta.. :)

 

[Aiarana]

.

 

[Aiarana]

.

 

[Rit]

Kyllä on itseasiassa kokemusta, meidän toinen koira on pennusta asti ollut luonteeltaan "en kunnioita ihmistä". Sanoisinko että hieman ylimielinen :D ei kuunnellut käskyjä vaikka on opetettu ja nämä perus istu , anna tassu, maahan, tapahtui vain herkun avulla.

Oiskohan koira ollu 2v kun luonne ihan yhtäkkiä muuttui. Hän rupes seuraamaan omistajaansa (minua) lenkillä, tuli luokse kutsusta, istui ilman herkkua.. jne :D en tiedä ottiko oppia uudesta tulokkaasta (otettiin kolmas koira, tämä ongelmatapaus on siis keskimmäinen) vai mitä tapahtui. Mutta pääasia on, että TAPAHTUI! :D nykyään niin ihana kaveri tää "ongelmatapaus" etten raaskisi millään luopua siitä (siis hypoteettinen ajatus, aiemmin olin juurikin miettinyt siitä luopumista kun oli niin 'sopimaton' meille) :)

Sanoisin että pidä kiinni koulutuksesta ja touhuilusta, voi olla että kun koirasi aikuistuu niin hommat alkaa luistaa :) toki jos tuntuu ettei itellä pää/hermo kestä, ni parempi etsiä uusi hyvä koti. Koira aistii kyllä asenteesi jos se on negatiivinen ja se vain pahentaa tilannetta.. :)

Kiitos paljon! Toivoa siis on. :) Tämä täyttää ensi kuussa kaksi vuotta, katsotaan jos tilanne vaikka alkaisi tasaantua sitten.

 

[Rit]

Mikä on koiran rotu ja minkä rotuinen edellinen koira oli? Toiset rodut ovat erittäin haastavia, dominoivia ekasta hengityksestä viimeiseen asti ja ne eivät ole miellyttämisen haluisia, toisilla miellyttäminen on luonteessa.

Tunnistettavuussyistä en halua kertoa rotuja, mutta niinkuin aloitusviestiin laitoinkin, tässä rodussa tuo dominoivuus EI ole yleistä. Minulle vain sattui sellainen yksilö tulemaan.

Taidan nyt vielä katsoa, mitä meidän suhteesta tulee. Lapsetkin taitavat olla aika kiintyneitä tähän, niin olisi kai julmaa luopua. Varsinkin kun koiran kanssa kuitenkin käytännössä hyvin pärjätään. Täytyy vain opetella tykkäämään!

Lisää kokemuksia lukisin vielä mieluusti. :)

Olisikohan mitään hyötyä ottaa kaveria tuolle? Olisiko yhdessä puuhailu sitten hauskempaa, ja koirallakin kivaa kun olisi lajitoveri seurana? Kerran, pari viikossa nyt leikitty toisten koirien kanssa.

 

[jupa-]

Ikä voi tehdä tehtävänsä. Minun eka oma koirani oli pentuikänsä melko rasittava. Eroahdistus, vinkuminen, sählääminen, tottelemattomuus... Ikää kun tuli 2-3v niin käytös on muuttunut. Täyttää syyskuussa 4v ja on rauhoittunut paljon! Käsky menee perille ja ei hypi enään niin silmille.. vinkuminen on kyllä ongelma mutta sekin vähentynyt :)

Kuulostaisi että sinun koiralla on vaan junnuikä päällä jossei rotumaisuuteen kuulu tuommoinen.

Toinen koiramme on nyt reilu 1v ja uhmailua on vaikkakin tulee luokse yms :) koirat kun aikuistuu siinä 3-5v.

Sitten esimerkkinä porukoiden terrieri... Arg kun mä vihaan sitä koiraa.. ite kun olin vasta peruskoululainen kun se tuli meille niin en voinu hirveesti vaikuttaa koulutukseen.. nykyää se on 12v ja edellee yhtä rasittava/agressiivinen/dominoiva... Mutta tämähän melko yleistä terriereissä..

 

[KultaHippu]

En lähtis ottamaan kaveria jos koiran kanssa on ongelmaa, en nimittäin usko sen tuovan helpotusta päinvastoin, ennenkun asiat on kunnossa tämän kanssa sit miettisin kaveria jos huonosti käy sitten on kaksi samanlaista ongelmaa... :)

Kirjoitit että harrastaessa olet vain ruoka-automaatti. Itse en ole ikinä ymmärtänyt miksi koiran tulisi toimia ilman palkkausta ja jos se on ruoka mikä toimii parhaiten niin miksi ei sitä hyväksikäytä. Mun ajatus on, että eihän mekään käytäisi töissä tai tehtäisi asioita jos meitä ei joku motivoi, näin karkeasti. Itsellä ollut snautsereita ja terriereitä ja niiden kanssa kisanneena ja muutenkin paljon treenanneena arvostan kovasti mikäli koira on herkuilla motivoitavissa toiminaan mikä ei etenkään terrierin kanssa ole itsestään selvyys kun on jalostettukkin toimimaan yksin (mulla siis luolakoira), mikä sen helpompi kun namit taskussa ja se on siinä. Itse käytän nameja ja leikkiä mutta pääasiassa nameja, kisatilanteet melkein ainoita millon en ja se takaa no ei takaa varmaksi mutta hyvin monesti sen että koira toimii sen hetken tai kerran ilman palkkaa kun muuten sen saa, niin se tietää että kyllä se palkka tulee, mutta jos koiraa useinmiten vaaditaan toimimaan ilman palkkaa en ihmettele jos se ottaa ja haistattaa pitkät.

Ja dominointi, kuinka se näkyy? Minkälaisia harrastuksia teillä on? Vaaditko koiralta kotonakin vai vaan näyttelyissä tai muissa harrastuksissa? Mun eka koira oli haastava yksilö, äärettömän mustasukkainen minusta ja pomotti muita ihmisiä sen minkä ehti jos tilaisuus tuli, ekat näyttelyt mm haettiin hylsy kun muris tuomarille. Meillä oli harrastuksia pennusta lähtien ja koira toimi kyllä mutta koirasta tuli "hyvä" vasta kun opin vaatimaan asiat myös arjessa. Se ei saanut koskea ruokaan ilman lupaa jonka se sai kun istui ja otti katsekontaktin(ilman käskyjä, kun osasi odotin niin kauan että hoksas), ovesta se ei saanut kulkea ennen minua vaan sen piti istua ja odottaa että menin ensin ja annoin luvan, autosta tai boxista ei päässyt pois ilman lupaa, lenkillä jos päästin irti se ei saanut lähteä irrottelemaan ennenkuin sai luvan. En huomioinut sitä sillon kun se haki huomiota, leikin alotin ja lopetin minä eikä meillä ollut leluja koiran vapaassa käytössä, kotiin tullessa se oli mulle ilmaa niin kauan että rauhottui, julmalta ja vaikealta kuulostaa mutta sen kanssa tuskin olisi muuten pärjännyt ja asiat tuli automaattisesti alun jälkeen eikä niitä enää tarvinnut tekemällä tehdä vaan rutiineiksi arkeen kaikki vaatiminen istui vaikka alkuun se oli toki työlästä kun kummankin minun ja koiran piti se opetella. Oli luonteeltaan älyttömän vilkas ja ärsyttävä ja siihen dominointiin taipuva, mutta se ollut paras koira mitä minulla on ikinä ollut huolimatta että jouduttiin tekemään töitä tuhottomasti että siitä tuli yhteiskuntakelpoinen yksilö, uskon että osin se työmäärä hitsas meidät lopun viimein yhteen ja koira teki palkan vuoksi mutta kyllä se minua kunnioitti ja teki kaikkensa että sai minulta huomiota jota en sille jaellut ilmaseksi.
Koiralta myöskin normaalia käytöstä rodusta riippumatta kokeilla sitä asemaansa, toiset vaan tyytyy helpommin siihen paikkaansa tai tekee sitä huomaamattomammin niin ettei se tunnu elossa sen kanssa.
Taisi nyt kyllä mennä ihan ohi aloittajan kysymysten mutta ei se mitään, itselle rakas harrastus ja tällä hetkellä itse olen koiraton kun vanhus piti lopettaa eikä vauvan kanssa yhtäaikaa pentua viitsinyt tietentahtoen ottaa kun pentu tarvii paljon aikaa, jota ei vauvelilta juuri jää, niin kova on polte päästä kouluttaan ja treenaan taas. :D

 

[Suviii]

Sanoisin kans, että ikä voi tehdä tehtävänsä. Meillä on suhteellisen haastava koirarotu ja juurikin sellainen "luupää" ja ensimmäiset pari vuotta olikin melkoista johtajuuden hakemista. Kun koiralle tuli ikää se pari vuotta niin alkoi selvästi rauhoittua hiljalleen. Vaatii kyllä edelleen selvät rajat ja johtajan, mutta se on meidän koiran rodulle ominaista. Mutta rodusta riippumatta yksilöitä löytyy ja aikalailla ne sitten iän myötä rauhoittuu. :)

 

[Lemonia]

Meidän nykyinen koira oli nuorempana aika kamala. Eroahdistusta, sisäsiisteysongelmia, remmissä kiskomista ja räyhäämistä ulkona ihan kaikille ja kaikelle. Yhdessäolo tuntui tosi raskaalta ja stressaavalta, eikä yhtään sellaiselta positiiviselta suhteelta, mikä kaikkien aikaisempien koirien kanssa ollut. Nyt koira on reilu 3v, ja todella rakas perheenjäsen. Meillä auttoi aika ja yhdessä tekeminen, periaatteessa samalla tavalla kun ihmissuhteissakin, opeteltiin ymmärtämään toisiamme. Perehdyttiin käytösongelmien perimmäisiin syihin ja lähdettiin niitä työstämään yksitellen. Monet koirakouluttajat on kanssa tosi hyviä auttamaan alkuun siinä prosessissa! Varsinkin alkuun se vaatii tosi paljon työtä, johdonmukaisuutta ja sitkeyttä, mutta palkitsee kyllä sitten kun koira hyväksyy paikkansa laumassa pohjimmaisena (onhan se koirallekin tosi stressaavaa yrittää johtaa ihmislaumaa ihmisten maailmassa). Tosi paljon tsemppiä sinne ja uskon että varmasti ajan myötä helpottaa!