Kun päivissä on vähän rytmiä, niin tuntuu että hyvinhän tää sujuu. Sitten kun on jostain syystä joitain rytmittömiä päiviä, niin se rytmiin paluu on entistä mukavampaa. :)
Se kun tyttö katsoo silmiin ja hymyilee tunnistaessaan. Se kun juttelee innoissaan ja oppii uusia äänteitä. Se kun saa seurata vauvan valtavan nopeaa kehitystä ja uusien taitojen oppimista. Se kun saa nukuttua ihanan pikkunyytin vieressä. Se mahtava ilmeiden kirjo, ja se ihana ilme, kun vauva oikein keskittyy johonkin niin tosissaan. Se kuinka huonokin yö/päivä paranee sillä silmänräpäyksellä, kun vauva katsoo suoraan silmiin ja väläyttää hampaattoman hymynsä. :)
Ja kuinka mitkään päälle oksentamiset, pissimiset tai kakkimiset (mm. viimeisintä tänään) eivät haittaa yhtään, vaan naurattavat, koska vika on itsessä, jos ei älynnyt varautua tai oli liian hidas ja kun toinen yleensä vielä riemuitsee onnistunutta keppostaan niin ei voi kuin nauraa toisen mukana :D <3