Minulla on eräs raskaana oleva ystävä, jolla raskaana oleminen on tuntunut kihahtavan nuppiin pahemman kerran. Koko maailma tuntuu pyörivän hänen pienen sievän massunsa ja ihanaakin ihanamman raskautensa ympärillä, enkä nykyään mistään muusta kuulekaan kuin siitä, miten ihana hänen mahansa on ja miten ihanasti rinnat ovat pyöristyneet ja miten kaikki on niiiiiiiin täydellistä. Muiden kuulumiset ei kiinnosta tipan tippaa, ja kaikki puheenaiheet kääntyvät poikkeuksetta hänen raskauteensa. *huokaus* Alan jo olla korviani myöten täynnä... Toki ymmärrän miten ihanasta asiasta on kyse, mutta silti menee hermot... Olenko asiani kanssa yksin, vai onko tämä vain raskauskateutta, itse kun olen vielä lähinnä vain turvoksissa ja muutenkin nuutunut..?
Voiko raskaus nousta hattuun..?
- Ketjun aloittaja nannuli
- Aloituspäivämäärä
Miilo
Sanaisen arkkunsa ammentaja
nannuli, mä olen kyllä sitä mieltä että raskaus vi kihahtaa päähän. mun yhestä kaverista tuli ihan mahdoton. kaikille piti kertoa et on raskaana, myös ravintolan henkilökunnalle jne, vatsaa silitettiin jo ennen kuin se edes näkyi. kaikki puhe oli vaan raskaudesta ja äityiden ihanuudesta. sellasta vaaleanpunaista jeesustelua!! mä olisin voinut tappaa sen kamun. en kestänyt sitä ollenkaan!
katusutariina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mun mielestä lähes jokaisella äidillä se raskaus nousee kupoliin, jollain vaan enemmän jollain vähemmän. Ja onhan se luonnollistakin! Odottava nainen yleensä kelaa raskautta, synnytystä, äidiksi tulemista jne paljon normaalia enemmän, joten tottakai ne aina jollain tavalla vaikuttaa muuhunkin elämään. Mullakin välillä vaikeuksia pitää suu kiinni raskaudesta, kun tietoisesti yritän välttää pelkästään siitä puhumasta. Ymmärrän tietysti sen, että kaikkia ei ihan välttämättä kiinnosta kuulla mun kaikista vaivoista [:D]
Eiköhän se mene niin, että ne naiset, jotka muutenkin toitottavat koko ajan omasta elämästään eivätkä niin välitä muiden tekemisistä, pahenevat vaan raskausaikana.
Eiköhän se mene niin, että ne naiset, jotka muutenkin toitottavat koko ajan omasta elämästään eivätkä niin välitä muiden tekemisistä, pahenevat vaan raskausaikana.
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla on yhen (toistaiseksi lapsettoman) kaverin kanssa käyny niinpäin, että mä yritän puhua kaikesta muusta paitsi raskaudesta ja se kääntää puheet aina mun raskauteen [:D] En saa hänen läsnäollessaan kantaa mitään vähääkään maitolitraa painavampaa, enkä seisoskella missään vaan heti pitää istuutua "ettei jalat väsy" tms., mielihalujaki pitäis olla vaikka kuinka ja kaikkien vauvojen pitäis saada mut itkemään, kun ne on kaikki niin ah, söpöjä.. näin siis hänen mielestään. Yritäppä siinä nyt sitten keskustella vaikka leffoista tai viikonlopun ohjelmasta... kun ne mun kaverit joilla on lapsia ottaa tän raskauden sillee et "no mitä ihmeellistä tossa on" -asenteella, mikä on siis just hyvä [:D] ku kyllähän mä ihan mielelläni kyselen asioita ja juttelenki tosta raskaudesta mut yhtä mielelläni puhun myös jostain muusta [:)]
Babaytoy
Asioista perillä oleva
Mulla on silleen,että jossain tilanteessa tykkään puhua ja kertoa raskaudesta,mutta se tuntuu niin kiusalliselta puhua kokoajan omasta mahastaan,vauvasta yms,koska en ikinä yleensä ole semmoinen tai ole ollut,että puhuisin vaan itsestäni niin ei tämäkään tuota sitä vaikka ihana aihe onkin puhua. Kävin tossa viime viikolla moikkaamassa mun luokkakavereita,ja nehän oli ihan innoissaan mun tulosta,varmaan mun raskauden takia,mutta en mä halunnut kokoajan puhua massusta vaan halusin tietää että miten niillä menee kaikki lopputyöt yms. Mutta kaikki tuijotti vaan mun mahaa ja kyseli kokoajan jotain. Tottakai vastasin kysymyksiin,mutta yritin olla vähän silleen,että voitaisko siirtyä toiseen aiheeseen. Todella kiusallista..ihan hiljaista ja ainakin 5-6 silmäparia vaan tuijottaa vatsaa,mitäs siihen nyt meet sanomaan?
Muuten ei ole kokemusta kaverista tai läheisestä,jolla olis noussut hattuun mutta voin kyllä kuvitella tilanteen. Kyllä se aika ärsyttävää olis minustakii. Ja sen takia,en itse puhu niin paljoa,ettei se käy kenenkään hermoihin.
Mun luokkalainen kyllä kertoi tapauksen,kun sen kaveri odotti vauvaa. Tämä siis silloin kun kävin koulussa vielä niin hän ohimennen mainitsi,että -Ei millään pahalla sua tai sun mahaa kohtaan,mutta mä en jaksa sit kokoajan kuunnella jotain vauva/raskausjuttuja. Essi (Hänen kaveri) vaan kokoajan ja aina puhu siit vauvasta ja piti olla aina sen kanssa jossain vauvasivustoilla kattoos rattaita yms.
Mä sanoin tälle,että ei mulla kyllä oo tullu mieleenkään,että höpöttäisin tästä kokoajan,jos joku kysyy niin kyllä mä vastaan,mutta ei todellakaan kaikki pyöri mun ympärillä,vaikka raskaana olenkin.
Muuten ei ole kokemusta kaverista tai läheisestä,jolla olis noussut hattuun mutta voin kyllä kuvitella tilanteen. Kyllä se aika ärsyttävää olis minustakii. Ja sen takia,en itse puhu niin paljoa,ettei se käy kenenkään hermoihin.
Mun luokkalainen kyllä kertoi tapauksen,kun sen kaveri odotti vauvaa. Tämä siis silloin kun kävin koulussa vielä niin hän ohimennen mainitsi,että -Ei millään pahalla sua tai sun mahaa kohtaan,mutta mä en jaksa sit kokoajan kuunnella jotain vauva/raskausjuttuja. Essi (Hänen kaveri) vaan kokoajan ja aina puhu siit vauvasta ja piti olla aina sen kanssa jossain vauvasivustoilla kattoos rattaita yms.
Mä sanoin tälle,että ei mulla kyllä oo tullu mieleenkään,että höpöttäisin tästä kokoajan,jos joku kysyy niin kyllä mä vastaan,mutta ei todellakaan kaikki pyöri mun ympärillä,vaikka raskaana olenkin.
Kaika
Kommentoinnin ninja
Samoja ajatuksia kuin muilla edellä..
Mutta ne akat ovat pahimpia, jotka kokoajan paasaa raskaudestaan ja lisäksi liittää siihen vielä itsensä passuuttamisen tyyliin:"Voi ku mulla on nyt niin huono olla, että voisitsä sitä ja tätä ja tuota tehdä.."[:@] (toki voi auttaa toista ja pyytää apua välillä, mutta joillakin se jatkuvaa ja niiiiiin läpinäkyvää, ettei voi sietää) tai sitten ne marttyyrit, jotka venyy ja vanuu työpaikoillaan ja ei tee muuta kuin valittaa, kuinka on huono ja niin huono olla...saikkuahan he eivät ota, kun kukaan ei siellä kotona ketään ole kuuntelemassa..
Itsellä vähän samalla tavalla, ku Purrilla, että jotkut kaverit tuntuu unohtaneen, että meillä on muustakin puhuttavaa, kun mun raskaus[:D][:D] Ja muut on vaan ihan lungisti, että joo- ok, koskas se nyt tulee jne..
Mutta ne akat ovat pahimpia, jotka kokoajan paasaa raskaudestaan ja lisäksi liittää siihen vielä itsensä passuuttamisen tyyliin:"Voi ku mulla on nyt niin huono olla, että voisitsä sitä ja tätä ja tuota tehdä.."[:@] (toki voi auttaa toista ja pyytää apua välillä, mutta joillakin se jatkuvaa ja niiiiiin läpinäkyvää, ettei voi sietää) tai sitten ne marttyyrit, jotka venyy ja vanuu työpaikoillaan ja ei tee muuta kuin valittaa, kuinka on huono ja niin huono olla...saikkuahan he eivät ota, kun kukaan ei siellä kotona ketään ole kuuntelemassa..
Itsellä vähän samalla tavalla, ku Purrilla, että jotkut kaverit tuntuu unohtaneen, että meillä on muustakin puhuttavaa, kun mun raskaus[:D][:D] Ja muut on vaan ihan lungisti, että joo- ok, koskas se nyt tulee jne..
Lune
Satasella mukana keskusteluissa
Koitetaampas nyt rauhoittua :) Varmasti jokainen ollaan omalla tavallamme ärsyttäviä, vaikkei sitä huomattaisikaan. Ja ainakin itsellä tämä raskaus oli niin työn ja tuskan takana että olen antanut itselleni luvan olla hieman hankala Ja oireetkin kyllä sitä luokkaa että ihme olisi jos pystyisin "normaali" olemaan :)
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lune, siis ei siinä mun mielestä sinällänsä mitään pahaa ole, jos haluaa puhua pelkästään raskaudesta, mutta mulla on ainaki se, että en halua tylsistyttää niitä kavereita, joilla lapsia ei ole puhumalla pelkästään vauvasta. Sitten taas ne, joilla lapsia jo on, on vaa hyviä tietolähteitä, jos alkaa joku asia ihmetyttämään [;)] Mut mä olen muutenkin luonteeltani semmonen, että puhun 5 asiasta yhtäaikaa ja pompin niissä ihan ihme järjestyksissä, ni sen takia alkaa ärsyttämään jos puhutaan vain yhdestä asiasta monta tuntia.
Ja varmasti oon itte ollu yhtä ärsyttävä ylihuolehtivainen kaveri, kun omat kaverini on ollu raskaana, en yhtää sitä epäile. Tosin oon niille suoraan sanonukki aina, et "saa sanoa ku alkaa ärsyttää" ja onhan ne sanonukki [:D]
Ja varmasti oon itte ollu yhtä ärsyttävä ylihuolehtivainen kaveri, kun omat kaverini on ollu raskaana, en yhtää sitä epäile. Tosin oon niille suoraan sanonukki aina, et "saa sanoa ku alkaa ärsyttää" ja onhan ne sanonukki [:D]
multatassu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ei siinä sinäänsä varmasti mitään pahaa ole... Mutta jos raskaana olo ja vauvan saaminen on niin täydellistä, niin entäs kun se arki kolahtaa päälle eikä olekaan vaaleanpunaista unelmaa... Tai jos kaikki ei olekaan niin täydellisen kunnossa...
Toivottavasti nannuli ystäväsi ei saa synnytyksen jälkeistä masennusta tai pala muutoin loppuun, kun kaiken todennäköisesti pitäisi edelleen olla täydellistä...
Toivottavasti nannuli ystäväsi ei saa synnytyksen jälkeistä masennusta tai pala muutoin loppuun, kun kaiken todennäköisesti pitäisi edelleen olla täydellistä...
Samaa olen miettinyt kuin multatassu, että miten käy kun se vauva-arki iskee päälle.. Varsinkin kun suurena motiivina vauvantekoon oli erittäin huonossa jamassa oleva parisuhde, jota yritetään pelastaa lapsella. Toistaiseksi näyttäisi menevän todella hyvin, joten ratkaisu näyttäisi olleen oikea mutta mitä sitten tapahtuu, kun kaikki ei olekaan niin ruusuista vauvan synnyttyä. Aika näyttää..
hani
Puuhakas puhuja
Mä olin alkuraskaudesta pitkän aikaa tosi tympiintynyt ja vaivautunut jos puhuttiin mun raskaudesta ja raskaudesta ja vauvoista yleensä. kaikki kyselijät ja vatsan silittelijät suorastaan v*tutti. VAIKKA lasta oltiin oltiin toivottu yli 3.5v niin meni pitkälle ennen ku ees tajusi olevansa raskaana vaikka mulla piti kyllä se 24/7 pahoinvointi raskauden hyvin mielessä.. vielä joulun aikaan olin hyvin herkkähipiäinen enkä halunnut puhua koko raskaudesta.. [&:]
päätin jo silloin kun plussasin että musta ei todellakaan tule sitten "hössöttävää" mammapalstoilla roikkuvaa ja joka asiasta kirjoittavaa/utelevaa/vertailevaa äiteetä vaikka ajatus pyöri vaan ja ainoastaan mahassa kasvavassa lapsessa, tulevaisuudessa ja synnytyksessä. mihinkään muuhun ei ees meinannut kyetä keskittymään. ajattelin että tää on mun raskaus ja koen sen omalla tavallani ja en todellakaan kaipaa mitään tukea tai neuvoja tai ketään jakamaan omiani tai hänen ajatuksia raskaudesta, kasvatuksesta tai mistään muustakaan.. [:-][8|] MUTTA kuinkas kävikään...[8|][8|][8|]
tuntuu että nyt en oo pariin kuukauteen muuta tehnytkään kuin roikkunut mammapalstoilla ja höpöttänyt raskaudestani kaikille.. ja lukenut mielenkiinnolla muiden odottajien arkea ja huolia ja iloja ja suruja.. ja onnea. tämä on nyt todellakin niin mahtavaa aikaa kun pahoinvointi ja alhaiset hemot lähti mua kiusaamasta ja olo on niiiin hyvä. maha on ihana ja siitä jaksan hehkuttaa ja ipana on niin rakas.. [:-][:D][8|][:)] ja olenkin sitä pahoitelut ystävilleni menneet viikot että anteeksi nyt vaan mutta ensimmäiset 19-25viikkoa manasin koko raskauden tuomia taudinkuvia ja olo oli todella surkee että nyt mulla taitaa olla VIHDOINKI "oikeus" nauttia olostani ja mahassa mylläävästä ipanasta. ja hehkuttaa tätä kaikkea.
joten taidan ehkä olla yksi niistä jolla raskaus on (vihdoinkin) noussut hattuun.. [;)][;)]
(ja meillä ollaan hyvinkin varauduttu siihen että se elämä ja arki syntymän jälkeen ei todellakaan ole mitään vaaleanpunaista ja auvoisaa aikaa.. ei . meillä on varauduttu siihen että lapsella todennäköisesti on koliikki ja migreeni ja ihottumat ja allergiat heti alusta pitäen jos vaan äiteensä tulee... ja huutaa ekat kuukaudet taukoomatta.. [;)] ja mä olen vielä syksystä ipanan kaa ihan kaksin kuukauden miehen tehdessä euroopanrundia.. joten miksen NYT sitten saisi nauttia tästä vaaleanpunaisesta olotilasta??[8|])
päätin jo silloin kun plussasin että musta ei todellakaan tule sitten "hössöttävää" mammapalstoilla roikkuvaa ja joka asiasta kirjoittavaa/utelevaa/vertailevaa äiteetä vaikka ajatus pyöri vaan ja ainoastaan mahassa kasvavassa lapsessa, tulevaisuudessa ja synnytyksessä. mihinkään muuhun ei ees meinannut kyetä keskittymään. ajattelin että tää on mun raskaus ja koen sen omalla tavallani ja en todellakaan kaipaa mitään tukea tai neuvoja tai ketään jakamaan omiani tai hänen ajatuksia raskaudesta, kasvatuksesta tai mistään muustakaan.. [:-][8|] MUTTA kuinkas kävikään...[8|][8|][8|]
tuntuu että nyt en oo pariin kuukauteen muuta tehnytkään kuin roikkunut mammapalstoilla ja höpöttänyt raskaudestani kaikille.. ja lukenut mielenkiinnolla muiden odottajien arkea ja huolia ja iloja ja suruja.. ja onnea. tämä on nyt todellakin niin mahtavaa aikaa kun pahoinvointi ja alhaiset hemot lähti mua kiusaamasta ja olo on niiiin hyvä. maha on ihana ja siitä jaksan hehkuttaa ja ipana on niin rakas.. [:-][:D][8|][:)] ja olenkin sitä pahoitelut ystävilleni menneet viikot että anteeksi nyt vaan mutta ensimmäiset 19-25viikkoa manasin koko raskauden tuomia taudinkuvia ja olo oli todella surkee että nyt mulla taitaa olla VIHDOINKI "oikeus" nauttia olostani ja mahassa mylläävästä ipanasta. ja hehkuttaa tätä kaikkea.
joten taidan ehkä olla yksi niistä jolla raskaus on (vihdoinkin) noussut hattuun.. [;)][;)]
(ja meillä ollaan hyvinkin varauduttu siihen että se elämä ja arki syntymän jälkeen ei todellakaan ole mitään vaaleanpunaista ja auvoisaa aikaa.. ei . meillä on varauduttu siihen että lapsella todennäköisesti on koliikki ja migreeni ja ihottumat ja allergiat heti alusta pitäen jos vaan äiteensä tulee... ja huutaa ekat kuukaudet taukoomatta.. [;)] ja mä olen vielä syksystä ipanan kaa ihan kaksin kuukauden miehen tehdessä euroopanrundia.. joten miksen NYT sitten saisi nauttia tästä vaaleanpunaisesta olotilasta??[8|])
Multatassu, luulisin että kaikki kyllä hyvin tietävät arjen olevan joskus haasteellista vauvan kanssa.. Kyllä nykyään puhutaan niin paljon koliikista ja muista, etten usko että kukaan odottaisi varmuudella saavansa hiljaisen ja hyvin nukkuvan vauvan. Itse ainakin yritän ottaa kaikki vaihtoehdot huomioon ja latautua jo henkisesti siihen että sitten saatetaan joutua valvomaan yms. Ja tulevaa uhmaikääkin olen jo mielessäni käynyt läpi :D
Ja te jotka sanotte päättäneenne jotakin heti raskauden alussa, niin on hyvin todennäköistä että ehdoton mielipide kääntyykin toisin. Koskaan ei muutenkaan pitäisi olla ehdoton mielipiteissään.
Minua nauratti, kun luokkakaverini, (lapseton) selitteli joskus luokassa kuinka hän "EI KOSKAAN TULE OLEMAAN TUULIPUVUN KANSSA JA KUMISAAPPAISSA LASTEN KANSSA PUISTOSSA!" "MINÄ AINAKIN PUKEUDEN KUTEN ENNEN".
Eli korkokengissä puistoon! Great!
Kokemalla kaikki selviää.
Muistan kun isosiskoni odotteli vauvaa, niin minä kyllä mielenkiinnolla kuuntelin kaiken, valittamisen, pelot ja kaiken! Ja minä ymmärsin että varmasti raskaana oleva haluaa höpöttää siintä mikä tilanne hänellä meneillään..
Ajatellaanpa vaikka : Olet saanut yllättäen uuden työpaikan. Välillä ne ihmiset on niiin mukavia. Toisena päivänä ne taas ärsyttää aivan kamalasti ja ihan päätä särkee niiden läsnäolo. Pomo on kuin unelma, toisessa työpaikassa oli pelkkä paskakasa... Ja siintä vaan jauhaa ja jauhaa aina kun näkee kaverit, kunnes siintä tulee tavallista ja koko hössötys unohtuu.
Voiko siis uusi työpaikka nousta päähän? Voiko uusi mies nousta päähän? Voiko uusi koira nousta päähän? Ei, oma elämäntilanne on vaan muuttunut eri suuntaan ja siintä haluaa luonnollisesti puhua. Hohhoijjaa.
Raskaudessa on vaan se, että uusia juttuja tulee niin paljon.. Eli varmasti se koko yhdeksän kuukautta on sitä selittämistä joko tänne palstalle tai sitten ihan miehelleen tai kavereille suoraan!
Ja te jotka sanotte päättäneenne jotakin heti raskauden alussa, niin on hyvin todennäköistä että ehdoton mielipide kääntyykin toisin. Koskaan ei muutenkaan pitäisi olla ehdoton mielipiteissään.
Minua nauratti, kun luokkakaverini, (lapseton) selitteli joskus luokassa kuinka hän "EI KOSKAAN TULE OLEMAAN TUULIPUVUN KANSSA JA KUMISAAPPAISSA LASTEN KANSSA PUISTOSSA!" "MINÄ AINAKIN PUKEUDEN KUTEN ENNEN".
Eli korkokengissä puistoon! Great!
Kokemalla kaikki selviää.
Muistan kun isosiskoni odotteli vauvaa, niin minä kyllä mielenkiinnolla kuuntelin kaiken, valittamisen, pelot ja kaiken! Ja minä ymmärsin että varmasti raskaana oleva haluaa höpöttää siintä mikä tilanne hänellä meneillään..
Ajatellaanpa vaikka : Olet saanut yllättäen uuden työpaikan. Välillä ne ihmiset on niiin mukavia. Toisena päivänä ne taas ärsyttää aivan kamalasti ja ihan päätä särkee niiden läsnäolo. Pomo on kuin unelma, toisessa työpaikassa oli pelkkä paskakasa... Ja siintä vaan jauhaa ja jauhaa aina kun näkee kaverit, kunnes siintä tulee tavallista ja koko hössötys unohtuu.
Voiko siis uusi työpaikka nousta päähän? Voiko uusi mies nousta päähän? Voiko uusi koira nousta päähän? Ei, oma elämäntilanne on vaan muuttunut eri suuntaan ja siintä haluaa luonnollisesti puhua. Hohhoijjaa.
Raskaudessa on vaan se, että uusia juttuja tulee niin paljon.. Eli varmasti se koko yhdeksän kuukautta on sitä selittämistä joko tänne palstalle tai sitten ihan miehelleen tai kavereille suoraan!
hani
Puuhakas puhuja
MILAMARIAA: mä yleensä olen aika ehdoton asioissa ja kun päätän niin vaikee saada päätä kääntymään mutta tässä asiassa "pehmenin" kyllä hyvin nopeesti. eli annoin raskauden "nousta päähäni". siltä se ainakin varmaan monesta ja jopa itsestä tuntuu.. tää on vaan kaikki niin uutta ja ihmeellistä että varmaan toisen lapsen odotuksen kohdalla ehkä on toisin.. tiijä sitten.. mutta nyt tämä mamma ainakin nauttii olostaan.
ps. kyllä tuolla puistossa näkee niitä äitejä jotka on meikit hmm.. voi sanoa että jopa sotamaalaus naamassa, tiukat farkut (jotka just ja just yltää vesirajan yli..)ja korkkarit/piikkkarit jalassa ja ja koruja on niin paljon että luulis jo haittaavan.. mutta eikö se nyt vaan oo hyvä että ollaan muodikkaitamammoja?? [;)] itte kyllä sonnustaudun niihin vaatteisiin mitkä tuntuu parhaalta lasten kaa touhutessa...mutta emmäkään meikittä kyllä mihkään lähde. [:)] tosin mulla se rajottuu ripsariin, peitepuikkoon ja valokynään.. etten näyttäisi ihan rupsahtaneelta mustissa silmänalusissa..[;)][;)]
ps. kyllä tuolla puistossa näkee niitä äitejä jotka on meikit hmm.. voi sanoa että jopa sotamaalaus naamassa, tiukat farkut (jotka just ja just yltää vesirajan yli..)ja korkkarit/piikkkarit jalassa ja ja koruja on niin paljon että luulis jo haittaavan.. mutta eikö se nyt vaan oo hyvä että ollaan muodikkaitamammoja?? [;)] itte kyllä sonnustaudun niihin vaatteisiin mitkä tuntuu parhaalta lasten kaa touhutessa...mutta emmäkään meikittä kyllä mihkään lähde. [:)] tosin mulla se rajottuu ripsariin, peitepuikkoon ja valokynään.. etten näyttäisi ihan rupsahtaneelta mustissa silmänalusissa..[;)][;)]
multatassu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Milamariaa Enpähän olisi niinkään varma siitä tajuavatko kaikki mitä arki vauvan kanssa on. Kyllä moni vain on tottunut siihen, että hallitsee elämäänsä, päättää tekemisistään ja pitää kiinni omasta ajasta ja menoista. Eihän vauva suoranaisesti vangitse, mutta voi siltä tuntua. Hän vaatii kuitenkin NIIN TÄYDEN huomion ja omistautumisen.
Vaikka olisi miten realistinen tai "pessimistine" arjen suhteen, niin eiköhän jokaiselle ensikertalaiselle tule yllätyksenä miten sitovaa ja haastavaa (väsyneenä) arki voi todella olla! Vaikka olisi ajatus tasolla miten varautunut koliikkiin, jatkuvaan imettämiseen ja valvomiseen.
Mitä aijemmin meinasin olikin, että tätä tilannetta ei ainakaan ne ruusunpunaiset unelmat ihanasta vauva-arjesta ja perhe-elämästä ainakaan helpota.
"Mitä korkeammalla pilvissä leijut, sen korkeammalta putoat..."
Vaikka olisi miten realistinen tai "pessimistine" arjen suhteen, niin eiköhän jokaiselle ensikertalaiselle tule yllätyksenä miten sitovaa ja haastavaa (väsyneenä) arki voi todella olla! Vaikka olisi ajatus tasolla miten varautunut koliikkiin, jatkuvaan imettämiseen ja valvomiseen.
Mitä aijemmin meinasin olikin, että tätä tilannetta ei ainakaan ne ruusunpunaiset unelmat ihanasta vauva-arjesta ja perhe-elämästä ainakaan helpota.
"Mitä korkeammalla pilvissä leijut, sen korkeammalta putoat..."
Niin ja sehän tarkoittaa että sitä tulevaa pitää surra jo etukäteen ja jättää koko RASKAUS elämättä? :D
Ähh, ymmärrän juttusi pointin, niinkuin varmasti jokainen, mutta jos joku haluaa leijua pilvissä niin miten se liikuttaa sinun mieltäsi? Antaa kaikkien olla miten haluaa, itsehän sitten oppii jos on luonut itselleen liikaa unelmakuvia.
Ja kyllä täällä on monta kertaa kuulkaas pilvistä tiputtu (tosin huomattavasti nuorempana), etten ole kasailemassa itse tikapuita taivaaseen vaan pidän jalat ihan maassa VAIKKA NAUTINKIN RASKAUDESTA, ei se tarkoita että leijuisin pää pilvissä.
Ähh, ymmärrän juttusi pointin, niinkuin varmasti jokainen, mutta jos joku haluaa leijua pilvissä niin miten se liikuttaa sinun mieltäsi? Antaa kaikkien olla miten haluaa, itsehän sitten oppii jos on luonut itselleen liikaa unelmakuvia.
Ja kyllä täällä on monta kertaa kuulkaas pilvistä tiputtu (tosin huomattavasti nuorempana), etten ole kasailemassa itse tikapuita taivaaseen vaan pidän jalat ihan maassa VAIKKA NAUTINKIN RASKAUDESTA, ei se tarkoita että leijuisin pää pilvissä.
Ja ps, olen jäämässä vauvan kanssa yksin ja miehen sairastuminen vei viimeisimmätkin ilon tunteet raskaudesta ja tulevasta..
Kunnes ei auttanut muuta kuin potkia itseään perseelle, "vaikeeta tulee olemaan, varmasti monet itkut yksin itken kun on vaikeeta vauvan kanssa.. mutten aio luovuttaa!"...
Ja nyt olen taas löytänyt ilon takaisin elämääni.
Tietenkään en voi tietää tasan tarkkaan miten vaikeaa elämä tulee olemaan, eihän sitä kukaan tiedä miten elämä alkaa haastelemaan noin yleensäkkään! '
Mutta hyvä juttu, että täällä on tällainen... Meitä "unelmoijia" herättelemässä ;))))))))
Kunnes ei auttanut muuta kuin potkia itseään perseelle, "vaikeeta tulee olemaan, varmasti monet itkut yksin itken kun on vaikeeta vauvan kanssa.. mutten aio luovuttaa!"...
Ja nyt olen taas löytänyt ilon takaisin elämääni.
Tietenkään en voi tietää tasan tarkkaan miten vaikeaa elämä tulee olemaan, eihän sitä kukaan tiedä miten elämä alkaa haastelemaan noin yleensäkkään! '
Mutta hyvä juttu, että täällä on tällainen... Meitä "unelmoijia" herättelemässä ;))))))))
Muiia
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo itsekin yritän mahollisimman vähän rassata kavereita vauvajutuilla, ainakin niitä kavereita joilla vauvanteko on vielä kaukana tulevaisuudessa.. Mutta ei sille mahda mitään kun oma maailma pyörii niin raskauden ympärillä, että tulee mieleen jotain juttuja, mitä haluaa kavereiden kassa jakaa.
On omissakin tutuissa sitten just noita jotka leijuu raskaudellaan, mitä en todellakaan tajua. Yhden kaverin kanssa meni välit lopullisesti poikki kun tämä alkoi kehuskella raskaudellaan ja luoda jotain ihem kilpailuasetelmaa siitäkin asiasta. En todellakaan ala tämmöisestä asiasta luomaan mitään narsistista koroketta itselleni enkä kuuntele jos muutkaan sen tekee.
Itselleni on tullut nyt jotenkin vastareaktio siihen että puolitutut puhuu mulle vauva-asioita. Kyllä tiedän että se on ihan yhtä tyhmää ja että ihmiset on haltioissaan vauvamahasta (oonhan itekin ollut muiden massuista) mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan että haloo, en oo pelkkä kasvualusta ja vauvan yksiö. Kyllä mulle voi puhua ihan muistakin asioista, en oo ihan vieraantunut koko maailmasta. Ja mikä parasta, jotkut hyvänpäivän tutut ei enää edes oikein uskalla puhua mitään! Se nyt on kaikkein ihmeellisintä. Ihan kun musta olis tullut joku Pyhä Äiti jolle ei voi enää heittää mitään juttua.
No joo, mutta kaikki kun suhtautuu ja miettii näitä juttuja vähän eri tavoilla niin pitää yrittää itse olla avoimin mielin ja stressaamatta. Raskauskin on semmoinen juttu missä on niin monta eri näkökulmaa että on vähän monimutkainen aihe kaikenkaikkiaan. Oon nyt koittanut pitää mottona että en ottais asioita aina niin pirun vakavasti. Hyvin on toiminu asiassa kun asiassa, tapana kun on ollut vetää herneet ihan vaikka kissoista.[:D]
On omissakin tutuissa sitten just noita jotka leijuu raskaudellaan, mitä en todellakaan tajua. Yhden kaverin kanssa meni välit lopullisesti poikki kun tämä alkoi kehuskella raskaudellaan ja luoda jotain ihem kilpailuasetelmaa siitäkin asiasta. En todellakaan ala tämmöisestä asiasta luomaan mitään narsistista koroketta itselleni enkä kuuntele jos muutkaan sen tekee.
Itselleni on tullut nyt jotenkin vastareaktio siihen että puolitutut puhuu mulle vauva-asioita. Kyllä tiedän että se on ihan yhtä tyhmää ja että ihmiset on haltioissaan vauvamahasta (oonhan itekin ollut muiden massuista) mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan että haloo, en oo pelkkä kasvualusta ja vauvan yksiö. Kyllä mulle voi puhua ihan muistakin asioista, en oo ihan vieraantunut koko maailmasta. Ja mikä parasta, jotkut hyvänpäivän tutut ei enää edes oikein uskalla puhua mitään! Se nyt on kaikkein ihmeellisintä. Ihan kun musta olis tullut joku Pyhä Äiti jolle ei voi enää heittää mitään juttua.
No joo, mutta kaikki kun suhtautuu ja miettii näitä juttuja vähän eri tavoilla niin pitää yrittää itse olla avoimin mielin ja stressaamatta. Raskauskin on semmoinen juttu missä on niin monta eri näkökulmaa että on vähän monimutkainen aihe kaikenkaikkiaan. Oon nyt koittanut pitää mottona että en ottais asioita aina niin pirun vakavasti. Hyvin on toiminu asiassa kun asiassa, tapana kun on ollut vetää herneet ihan vaikka kissoista.[:D]
Kyllähän tämä raskaus ja tuleva elämänmuutos on mielessä 24/7 ainakin jollain tapaa. Ja mitä sitten?
Itse olen aina haaveillut lapsista ja omasta perheestä! Ei se ole keneltäkään pois eikä kenenkään muun ongelma.
Viimeinen asia, mistä kenenkään pitäisi olla toiselle katkera.
Omassa lähipiirissäni on sekä samassa jamassa olevia että toisessa tilassa olevia ja kyllä me ollaan oikein kivasti kaikki pärjätty. Puhutaan muutenkin kaikesta ystävien kanssa niin miuksi sitten raskaus olisi joku tabu???
Minä ainakin leijun ja nautin ja olen ihan justiin niin onnellinen kuin vain voin olla![:D]
Itse olen aina haaveillut lapsista ja omasta perheestä! Ei se ole keneltäkään pois eikä kenenkään muun ongelma.
Viimeinen asia, mistä kenenkään pitäisi olla toiselle katkera.
Omassa lähipiirissäni on sekä samassa jamassa olevia että toisessa tilassa olevia ja kyllä me ollaan oikein kivasti kaikki pärjätty. Puhutaan muutenkin kaikesta ystävien kanssa niin miuksi sitten raskaus olisi joku tabu???
Minä ainakin leijun ja nautin ja olen ihan justiin niin onnellinen kuin vain voin olla![:D]