Voiko omien lasten kanssa olla liikaa?

  • Ketjun aloittaja Bebedal
  • Aloituspäivämäärä
Kuinka usein muut pääsee viettää omaa aikaa. Ei kauppareissuja yksin vaan ihan omaa vapaa-aikaa, harrastukset, illanvietot, lapset hoidossa yön yli tai päiväseltään.
Oleellisinta on se, miten paljon sinä itse tarvitset omaa aikaa :Heartred

Minun lapsistani vain yksi on pieni ja mies on päivittäin läsnä ja lapsi valitsee mieluiten isän, jos saa valita. Niinpä koen, että saan "omaa aikaa" aina kun minun ei tarvitse olla valppaana, siis kun istun kotona sohvalla tai vaikka vain siivoan tai järjestän pyykkejä. Tiedän, että monen muun kokemus omasta ajasta on erilainen.
Ehkä kerran kuussa käyn kahvilla kavereiden kanssa tai metsässä ilman perhettä. Metsässä myös lapsen kanssa koen jostain syystä, että se on omaa aikaa.

Tilanne on aivan toinen, jos lapsia on kaksi ja jos he ovat kovin tarvitsevia ja mies ei ole läsnä kovin paljoa.
 
Kuinka usein muut pääsee viettää omaa aikaa. Ei kauppareissuja yksin vaan ihan omaa vapaa-aikaa, harrastukset, illanvietot, lapset hoidossa yön yli tai päiväseltään.

Minulla on omaa aikaa useamman kerran viikossa. (Enkä laske tähän sitä aikaa, jolloin teen töitä ja lapset ovat isänsä kanssa.) Käytän oman aikani lähinnä liikuntaharrastuksiin eli pyöräilyyn, juoksuun, uintiin ja välillä kuntosaliin. Treenaan tavoitteellisesti, eikä siitä oikein tulisi mitään, jos en saisi omaa aikaa treenien parissa. Onneksi mies on osallistuva isä ja kotona olleessaan antaa minun harrastaa. :) Ystäviäni tapaan tällä hetkellä enimmäkseen lasten kanssa, koska ystävillänikin on pieniä lapsia, mutta joskus myös aikuisten kesken.

Kuukausittain meillä on miehen kanssa myös yhteistä, lapsetonta aikaa - joskus elokuvareissun verran, joskus kokonaisen vuorokauden. Ensi viikolla olemme menossa juuri elokuviin lasten ollessa mummilassa. Lokakuun alussa tiedossa on jopa lähes neljä päivää parisuhdeaikaa, kun lähdemme miehen kanssa kahdestaan Roomaan.

Oma aika ja parisuhdeaika on lisääntynyt vähitellen. Jokaisen lapsen ensimmäinen elinvuosi on mennyt tiiviisti lapsen kanssa, mutta nyt, kun nuorinkin lapsi on "jo" 2-vuotias, oma vapauteni on kasvanut. Nykyisin omaa aikaa on oikein kivasti. :)
 
Oleellisinta on se, miten paljon sinä itse tarvitset omaa aikaa :Heartred
Näin juuri. Eikä kyse ole välttämättä edes "omasta ajasta", vaan ihan vain siitä, että kotiäitiys ei täytä tarpeitasi. Kaikilla kun on erilaiset tarpeet.

Minä havaitsin, että töissä käydessä lasta ehtii tulla ikävä, ja "oman ajan" kaipuu häviää kokonaan, vaikka omaa aikaa ei olisikaan.

Minulla esikoinen kulki mukana kaikkialle ensimmäiset pari vuotta, sen jälkeen "omaa aikaa" on ollut kerran viikossa säännöllisessä harrastuksessa 3 h.
 
Vittu kun vituttaa noi lapset. Kun olis päässy käymään nykypäivään ennen kun alkaa edes haaveilla lapsista niin olis jääny tekemättä. Jatkuvaa kitinää ja jaloissa roikkumista, tappelua, toisen leikkien rikkomista.
Lasten lisäksi on muitakin ärsytyksen aiheita kuten epämieluisa asuinpaikka.
En jaksa uskoa et tää tästä paremmaks muuttuu, itsellä ei oo voimia eikä kiinnostusta.
 
Minulla on ollut välillä myös kausia, että tekisi vain mieli lähteä ja jättää perhe johonkin kauas taakse. Ne ovat inhimillisiä tunteita ja niitä saa olla. On eri asia kuitenkin, tekeekö jotain niin radikaalia. Muumimammakin karkasi kotoa, joten jokainen äiti saa välillä tuntea samaa.

Elämän vastoinkäymiset ovat opettaneet, ettei kurjassa olossa pyöriminen tuo muuta kuin kurjaa oloa. Jos lapsissa ärsyttää tällä hetkellä ihan kaikki, aloita joka päivä yhdellä hyvällä asialla. Mikä lapsessani oli tänään ihanaa? Mikä sujui edes kohtalaisesti? Missä minä pärjäsin tai jopa ylitin rajani? Aluksi asioita joutuu oikein pinnistelemään ja keksimällä keksimään, mutta päivä päivältä niitä alkaa taas löytää enemmän ja enemmän. Aluksi lasketaan kaikki pienimmätkin asiat. Sujuiko leikki kolme minuuttia? Sainko lapsille yhden vaatekappaleen päälle hermostumatta? Päästiinkö me kuitenkin ulos, vaikka lähtö oli vaikeaa?

Toinen tärkeä asia on muistaa kertoa lapsille, että rakastaa heitä. Vaikka olisi miten sellainen olo, ettei sanat tunnu oikeilta. Yleensä niitä alkaa jossain vaiheessa tarkoittamaan.

Minusta kuulostaa siltä, että teidän perhe kaipaa nyt apua ja menet itse jaksamisesi äärirajoilla. Oletko neuvolassa puhunut uupumisestasi? Löytyisikö sitä kautta perhetyöntekijää tai muuta kotipalvelua avuksi nyt mielellään aika akuutisti? Kunnalla on velvollisuus tarjota kotiapua lapsiperheille ja perusteeksi sen myöntämiselle riittää vanhempien uupumus. Saattaisit ehkä kaivata itsekin jotain tahoa, jonka kanssa jutella tuntemuksistasi?

Jos on vaikea luottaa sukulaisiin lastenhoidossa, suosittelen ammattihenkilöitä lastenhoitoavuksi. Alkuun hoitoaika voi olla todella lyhyt ja sitä voi pikkuhiljaa pidentää, kun lapsi ja äiti tottuvat ajatukseen. Olette vanhempina varmasti maailman tärkeimmät hoiva-aikuiset lapsillenne, mutta lapsille on aina rikkaus, jos heidän elämässään on muitakin tärkeitä aikuisia, jotka heistä voivat huolehtia.

Voisitko kirjata vaikka ihan paperille asiat, jotka tällä hetkellä arjessa kuormittavat? Sen jälkeen merkitä niistä ne, joille voit juuri nyt tehdä jotain. Jos asuinpaikka on huono, sitä tuskin voi vaihtaa ensi viikolla, mutta lasten kanssa jaksamiselle voi tehdä melko nopeastikin jotain. Voisiko viereen miettiä ongelmalle vaihtoehtoisia ratkaisuja?

Mitkä ovat ne sinun perustarpeesi, joilla pärjäät ehkä hetken, mutta ei jatkuvasti? Mitä niiden päälle pitää lisätä, jotta jaksat arjessa paremmin? Mistä muusta haaveilet?
 
Kiitos elaffy, hienosti kirjoitettu.

Oon jo käynyt juttelemassa psykologin kanssa, mutta eipä se auta jos ei käytännössä toteuta niitä hienoja suunnitelmia.
Opistolta löytyi sopiva kurssi mulle eli nyt olis pian 3h/vko itselle.
Kaipaisin nyt jotain mielekästä työtä, jotain jossa voi kokea olevansa hyödyllinen (ja joo nyt siltä ei tunnu täällä kotona).
Vakipaikka mulla on kivassa, koulutusta vastaavassa paikassa, mutta työmatka on nykyään (muuton vuoksi) auttamatta liian pitkä (työmatkat yli 3h/pv). Pitäisi löytää jostain energiaa etsiä töitä lähempää.
 
Takaisin
Top