Voiko omien lasten kanssa olla liikaa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Bebedal
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
B

Bebedal

Vieras
Ongelmani on se, että lasten kanssa olo alkaa tuntua puulta.

Minulla on kaksi lasta ja olen ollut kotona heidän kanssaan 4 vuotta. Esikoinen on 4v ja nuorempi 2v. Hoitovapaata olen anonut siihen asti kunnes nuorempi on 3v eli vielä 1v "pitäisi jaksaa" kotona. Töihin palaisin aikaisemmin mutta tällä hetkellä tilanne siellä on sellainen etten sinnekään halua.
Mies tekee työtä jossa ei ole juurikaan vapaapäivä vain muutama yksittäinen viikko vuodessa. Eli minä olen lasten kanssa koko ajan.
Mies on innoissaan kun lomalla tehdään juttuja perheenä. Itse en koe sitä lomaksi koska muutosta normaaliin ei juurikaan ole. Mulle lomaa on se kun saan tehdä yksin jotain.
Lasten saaminen ei ole ollut meille itsestäänselvyys vaan lievien hoitojen avulla molemmat tulleet ja matkaan mahtuu myös vastoinkäymisiä.
Päivisin en jaksa tai edes kiinnosta tehdä mitään lasten kanssa. Hermot on kireellä kun omaa aikaa on niin vähän ja miehen aika ja energia menee töihin. Eli myös kotityöt ovat minun vastuulla koska ne nyt on kätevää hoitaa siinä samalla. Tekisi vaan mieli lähteä ja jättää lapset miehelle.

Tästä on kotona puhuttu mutta juurikaan mitään muutoksia ei ole saatu aikaiseksi. Olen käynyt myös psykologilla mutta en koe siitä olleen kauheasti apua.
 
Bebedal sanoi:
Ongelmani on se, että lasten kanssa olo alkaa tuntua puulta.

Minulla on kaksi lasta ja olen ollut kotona heidän kanssaan 4 vuotta. Esikoinen on 4v ja nuorempi 2v. Hoitovapaata olen anonut siihen asti kunnes nuorempi on 3v eli vielä 1v "pitäisi jaksaa" kotona. Töihin palaisin aikaisemmin mutta tällä hetkellä tilanne siellä on sellainen etten sinnekään halua.
Mies tekee työtä jossa ei ole juurikaan vapaapäivä vain muutama yksittäinen viikko vuodessa. Eli minä olen lasten kanssa koko ajan.
Mies on innoissaan kun lomalla tehdään juttuja perheenä. Itse en koe sitä lomaksi koska muutosta normaaliin ei juurikaan ole. Mulle lomaa on se kun saan tehdä yksin jotain.
Lasten saaminen ei ole ollut meille itsestäänselvyys vaan lievien hoitojen avulla molemmat tulleet ja matkaan mahtuu myös vastoinkäymisiä.
Päivisin en jaksa tai edes kiinnosta tehdä mitään lasten kanssa. Hermot on kireellä kun omaa aikaa on niin vähän ja miehen aika ja energia menee töihin. Eli myös kotityöt ovat minun vastuulla koska ne nyt on kätevää hoitaa siinä samalla. Tekisi vaan mieli lähteä ja jättää lapset miehelle.

Tästä on kotona puhuttu mutta juurikaan mitään muutoksia ei ole saatu aikaiseksi. Olen käynyt myös psykologilla mutta en koe siitä olleen kauheasti apua.
Click to expand...

Mun mielestä omien lasten kanssa voi olla liikaa tai silloin on, jos itse kaipaa selvästi omaa aikaa. Itselle tuli heti mieleen, että saisitteko jostain lastenhoitoapua teille esim. sukulaisilta? Oma aika varmasti tekisi hyvää, sillä kyllähän äidinkin täyttyy välillä hengähtää ja tehdä omia juttuja. Samanlaisia tuntemuksia on itsellänikin nimittäin välillä ollut ja kun oon saanut hetken aikaa omaa aikaa, niin olenkin jaksanut olla lasten kanssa taas paremmin. Ja jos hetkellinen oma aika ei riitä, niin jaksaisitko aloittaa harrastuksen esim.niin, että mä kävisit kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla pari kertaa viikosta , sillä monissa paikoissa on lapsiparkki eli saisit harrastaa itse rauhassa. Tsemppiä jokatapauksessa kovasti sinulle. :Heartred
 
Kuulostaa siltä, että olet todellakin ollut lasten kanssa liikaa. Onko teillä mahdollisuus viedä lapsia hoitoon, jotta saisit säännöllisesti omaa aikaa? Myös miehen vapaapäivinä voisitte sopia, että sinulla on joku tietty aika, että saat lähteä yksin johonkin tai mies vie lapset, että saat olla yksin kotona.

Itselleni tuli mieleen, että onko lähistöllä kerhotoimintaa, johon lapset saavat osallistua ilman vanhempia? Mahdollisuus ostaa päiväkodista varhaiskasvatuspalveluita ilman, että ottaa päivähoitopaikkaa vastaan? Sukulaisia, jotka voivat hoitaa lapsia?

Meilläpäin on seurakunnan kerhot, kunnan järjestämä avoin varhaiskasvatustoiminta ja kerran viikossa erään yhdistyksen lastenhoitopalvelu.
 
Joku joskus kirjoitti mielestäni hyvin:
Sinun arkesi on sinun lapsesi lapsuus.

Kiukutteleva, väsynyt ja hermonsa menettänyt äiti. Ei ole kivaa kenelläkään.

Ehkä kannattaa vakavasti miettiä
- töihin paluuta, osa-aikaisena?
- päiväkotia / pph?
- kerhoja, lapsiparkkeja, mll kahvilaa ym.

Tsemppiä!
 
Kyllä minustakin kuulostaa siltä että tarvitset omaa aikaa. Hoitaako mies lapsia töiden jälkeen? Siitä voisi olla hyvä aloittaa että hänkin on lasten kanssa ollessaan kotona ellei sitten ole koko lasten hereillä olo aikaa töissä. Kannattaa harkita myös esim. kerhoa, puistotoimintaa yms missä lapset on ohjatusti ilman vanhempia. Tai vaikka osa-aikaista päivähoitoa tai muuta lastenhoitoapua. Varsinkin 4-vuotiaalle voi tehdä hyvääkin saada enemmän kavereita ja virikettä kuin mitä kotona voi tarjota. :) Hurjasti tsemppiä! Oma lapseni käy päiväkodissa neljänä päivänä viikossa meidän vanhempien jaksamisen vuoksi, vaikka työtä minulla on vain etänä eikä tuntimääräkään päätä huimaa.
 
Onhan tuollainen ns. yh-arki rankkaa. Itse pyöritän myös meidän arkea kun mies on kesäisin usein viikot työmatkoilla. Kotona on 4v ja 1v. Jo heinäkuu oli rankka kun päiväkoti oli kiinni, nyt esikoinen onneksi käy siellä 2-3pv/vk mikä helpottaa. Viikonloppuisin mies on joskus molempien lasten kanssa tai pelkän vauvan niin saan itseni tai esikoisen kanssa laatuaikaa. Ymmärrän mitä ajattelet.

Ei todella ole kaikkien ihmisten juttu viettää 24/7 lasten seurassa vielä ainoana aikuisena. Siinä alkaa homma maistua puulta. Itse yritin keksiä heinäkuussa joka päivälle jonkun puuhan, vaikka vain kaupassa käytiin jos ei muuta löytynyt, jotta päivään saatiin jotain vipinää ja itselleni sosiaalisia kontakteja. Aikuisten seuraa vaan kaipaa kun kotona toinen vain jokeltaa ja toisen sanavarastoon kuuluu lähinnä "äiti kato äiti", juuri totesin miehelleni että 4v käyttää äiti-sanaa välimerkkinä kuin teinit v-sanaa konsanaan.

Mulla on myös vielä 1v kotoilua edessä, onneksi syksyllä saan miehen kotiin ja homma helpottuu. Lasten kanssa myös harrastetaan paljon, heidän ilokseen ja minun mielenterveyteni vuoksi. Sinänsä olen ihan mielelläni kotona lasten kanssa, mutta mikään kotiäiti en tosiaan mieleltäni ole, kotoa käsin olen tehnyt keikkatöitä koko kevään...

Suosittelen etsimään jotain harrastuksia, kerhoja, jotain missä pääsee päätään tuulettamaan vaikka lapset olisivatkin mukana. Ja muuten välillä miehelle laatuaikaa lasten kanssa jotta pääset olemaan tai menemään itseksesi.

Ja ennen kaikkea: lasten kanssa olo saa joskus maistua puulta. Ei tietenkään aina, se ei ole hyväksi kellekään osapuolelle, mutta se ei tee sinusta huonoa ihmistä. Tsemppiä ja jaksamista!
 
Kyllä lasten kanssa voi tosiaan olla liikaa, tiedän tunteen! Joskus on PAKKO saada aina olla yksin ja erossa lapsista, jotta saa tuntea ikävää lapsia kohtaan ja arki maistuu taas (hetken aikaa) paremmin. Ehdottomasti koitat hankkia lastenhoitoapua, jotta saat sitä lepoa!
 
Kiitos kaikille vastauksista.
Mulla on sikäli hyvä tilanne että mies tulee kyllä illalla kotiin ja leikkiikin lasten kanssa. Usein hän myös laittaa vanhemman nukkumaan. Silti päivät tuntuvat pitkiltä ja kaipaisi jotain muuta sisältöä elämään.
Esikoinen aloittaa nyt syksyllä päivähoidon 20h/viikko. Toivon todella tästä helpotusta arkeen.
Tuntuu turhalta valittaa kun toisilla puolisot tekee keikkahommaa ja saattaa olla koko viikon pois. Minulla mies sentään tulee yöksi kotiin.
Olen myös ajatellut aloittaa jonkun opiston kurssin jotta sais sen muutaman tunnin/viikko ihan vaan itselle.
Se oman ajan tarve tuntuu nyt vaan olevan niin kova.:oops:
 
Nyt sit meni hermot niin et heitin 4v:n ohjattavan auton seinään sillä seurauksella että auto hajos lopullisesti. Esikoinen kiusas pienempää ajamalla autolla päin tietäen et toinen pelkää tätä ohjattavaa autoa.
Koko päivä on ollu kitinää ja tappelua ja sit mulla vaan napsahti.
Vittu, että tuntuu taas paskalta tää arki.:inpain::violent001
 
Bebedal sanoi:
Nyt sit meni hermot niin et heitin 4v:n ohjattavan auton seinään sillä seurauksella että auto hajos lopullisesti. Esikoinen kiusas pienempää ajamalla autolla päin tietäen et toinen pelkää tätä ohjattavaa autoa.
Koko päivä on ollu kitinää ja tappelua ja sit mulla vaan napsahti.
Vittu, että tuntuu taas paskalta tää arki.:inpain::violent001
Click to expand...
Oletko löytänyt mitään helpotusta arkeesi? Lapsille hoitopaikkaa tai itsellesi harrastusta? Neuvolasta ja /tai kunnan perhetyöstä voi myös kysyä apua jaksamisen tueksi.
 
Yölento sanoi:
Oletko löytänyt mitään helpotusta arkeesi? Lapsille hoitopaikkaa tai itsellesi harrastusta? Neuvolasta ja /tai kunnan perhetyöstä voi myös kysyä apua jaksamisen tueksi.
Click to expand...
Esikoinen aloittaa päiväkodissa 20h/vko.

Molempien vanhemmat ovat vielä työelämässä lukuun-ottamatta miehen isää. Hänelle ei tosin voi lapsia jättää kun tuskin tajuaa et noin pieniä pitää oikeasti vahtia koko ajan.
Mulle on vaikeaa viedä lapsia hoitoon jos ei ole mitään "oikeeta" menoa minne en voi lapsia ottaa mukaan. Eli saan syyttää itseäni tästä väsymyksestä, mutta minkä sitä luonteelleen voi.

Miehen äidillä kun oli kesäloma niin ei kertaakaan kysynyt et vois vaikka vahtia lapsia ni voisin/voitais mennä jonnekin. Niin en sit viitti tyrkyttääkään. Muuten kyllä sanoo et saa kysyä vahtimaan, mut aina sit kuitenkin on työvuoro (Mikä tietty ihan mahdollista kun on vuorotyöläinen).
 
Bebedal sanoi:
Esikoinen aloittaa päiväkodissa 20h/vko.

Molempien vanhemmat ovat vielä työelämässä lukuun-ottamatta miehen isää. Hänelle ei tosin voi lapsia jättää kun tuskin tajuaa et noin pieniä pitää oikeasti vahtia koko ajan.
Mulle on vaikeaa viedä lapsia hoitoon jos ei ole mitään "oikeeta" menoa minne en voi lapsia ottaa mukaan. Eli saan syyttää itseäni tästä väsymyksestä, mutta minkä sitä luonteelleen voi.

Miehen äidillä kun oli kesäloma niin ei kertaakaan kysynyt et vois vaikka vahtia lapsia ni voisin/voitais mennä jonnekin. Niin en sit viitti tyrkyttääkään. Muuten kyllä sanoo et saa kysyä vahtimaan, mut aina sit kuitenkin on työvuoro (Mikä tietty ihan mahdollista kun on vuorotyöläinen).
Click to expand...
Entä jos mies sopisi sinun puolestasi äitinsä kanssa vaikka kaksi-kolme hoitovuoroa niin, että sopii työvuoroihin ja voisit tehdä ihan mitä huvittaa sinä aikana, tai olla tekemättä mitään?

Tietääkö mies, miten väsynyt olet?
 
Mies tietää kyllä. Niin monet kerrat sitä oon hänelle itkenyt ja yhdessä mietitty mitä pitäis tehdä. Joskus musta tuntuu että olen vaan laiska ja kyllä pitäis jaksaa kun on "vaan" kaksi lasta.
Ajatuksena tuo että sovittais anopin kanssa lasten hoidosta olis mahtavaa. Jotenkin vaan on niin vaikeaa laittaa lapset toisen vastuulle kun ei oo paljoa niiden kans ollu. Ja sit tuntuu et hän ei saa ollenkaan levätä vapaapäivinä jos tungen nuo muksut hälle.:oops:
Eli tässä tarvittais asennemuutosta mulle, mikä onkin sit ehkä vaikeinta.:banghead::sad001
 
Bebedal sanoi:
Mies tietää kyllä. Niin monet kerrat sitä oon hänelle itkenyt ja yhdessä mietitty mitä pitäis tehdä. Joskus musta tuntuu että olen vaan laiska ja kyllä pitäis jaksaa kun on "vaan" kaksi lasta.
Ajatuksena tuo että sovittais anopin kanssa lasten hoidosta olis mahtavaa. Jotenkin vaan on niin vaikeaa laittaa lapset toisen vastuulle kun ei oo paljoa niiden kans ollu. Ja sit tuntuu et hän ei saa ollenkaan levätä vapaapäivinä jos tungen nuo muksut hälle.:oops:
Eli tässä tarvittais asennemuutosta mulle, mikä onkin sit ehkä vaikeinta.:banghead::sad001
Click to expand...
Lasten ja isovanhempien suhde kehittyy parhaiten, kun vanhemmat eivät ole sotkemassa siellä välissä. Eihän siellä mummulassa heti ensimmäisellä kerralla tarvitse ikuisuuksia olla. Ihanaa, että lapsillasi on niin nuoret isovanhemmat, että ovat vielä työelämässä.

Minulla ensimmäiset lapset viettivät paljon aikaa isovanhempien kanssa. Nyt kun ovat aikuisia, heillä on hyvät ja lämpimät välit. Isänsä puolen isovanhempia "pääsevät" hoitamaankin, mutta niin hoisivat isovanhemmat ennen heitä, ettei tämä nykyinen tilanne tunnu taakalta. Sen sijaan isäni on heille aina ollut vähän etäinen eikä heistä isäni hoitajaksi ole nyt aikuisenakaan.

Jospa tämä esimerkki auttaisi sinua muuttamaan omaa ajatteluasi <3
 
Me ollaan käytetty sellaista systeemiä, että mies lähtee taaperon kanssa omien vanhempien luo yökylään ja minä olen jäänyt kotiin. Omaa aikaa on ollut ilta kuudesta seuraavan päivän iltapäivään asti.

Mies on saanut levätä kun isovanhemmat hössöttää lapsen kanssa eikä heitä sillä tavalla jännitä kun eivät kuitenkaan ole ihan keskenänsä lapsen kanssa.

Toimisiko teillä tällainen tai niin että toinen lapsista jäisi kotiin?
 
Chandelier sanoi:
Me ollaan käytetty sellaista systeemiä, että mies lähtee taaperon kanssa omien vanhempien luo yökylään ja minä olen jäänyt kotiin. Omaa aikaa on ollut ilta kuudesta seuraavan päivän iltapäivään asti.

Mies on saanut levätä kun isovanhemmat hössöttää lapsen kanssa eikä heitä sillä tavalla jännitä kun eivät kuitenkaan ole ihan keskenänsä lapsen kanssa.

Toimisiko teillä tällainen tai niin että toinen lapsista jäisi kotiin?
Click to expand...
Tätä vois kokeilla, niin se esikoisen eka yö mummin luona ei ois niin jännä jos iskä ois paikalla. Ei siis oo anopilla (miehen vanhemmat eronneet) ollu koskaan yötä. Mun vanhemmilla kyllä useita kertoja.
 
Todellakin voi olla liikaa lastensa kanssa. Minullakin on kokemusta siitä, kun vähän niin kuin palaa loppuun äitiydessä. Meiltä löytyy neljä lasta, joista nuorimmat ovat 2- ja 3,5-vuotiaat. Silloin, kun molemmat olivat vielä kotona kanssani kaikki päivät, oli todella rankkaa. He ovat aina olleet aika tarvitsevia persoonia ja molemmat hyvin kiinni minussa. Jossain vaiheessa huomasin, että olin kireä kuin viulunkieli enkä oikein enää nauttinut mistään yhteisistä touhuista. Odotin vain kuin kuuta nousevaa sitä kellonlyömää, jolloin mies tulisi kotiin. Aiemmin olin tykännyt olla heidän kanssaan kotona, mutta jossain vaiheessa tuli raja vastaan ja arki muuttui tosi rankaksi, enimmäkseen henkisesti.

Me saimme aluksi apua kunnan perhepalveluista. Meillä alkoi käydä kotipalvelun työntekijä muutaman kerran kuussa. Hän oli lasten kanssa kolme tuntia kerrallaan, ja minä sain sillä välin tehdä mitä halusin. Se helpotti jonkin verran. Sitten tammikuussa vanhempi lapsista meni osa-aikaisesti päiväkotiin, mikä oli iso helpotus myös. Nuorempi puolestaan alkoi käydä kunnan puistotoiminnassa.

Nyt nuorempi on vielä kotihoidossa, mutta käy kahdesti viikossa puistossa pari tuntia kerrallaan ja kerran viikossa vien hänet sellaiseen opiskelijoiden ohjaajansa kanssa vetämään puuhaparkkiin kolmeksi tunniksi. Olen freelancer, ja käytän nuo ajat töihini, mutta jos en tekisi töitä, käyttäisin ajan hyvällä omallatunnolla itseeni.

Lisäksi saamme apua lasten isovanhemmilta, jotka ottavat välillä lapsia hoitoon. Työpäiviensä jälkeen mies on paljon lasten kanssa, jotta minä saan tehtyä omia töitäni ja harrastettua. Suosittelen lämpimästi, että alat ottaa enemmän apua vastaan ja jopa etsit sitä aktiivisesti eri tahoilta, kuten juuri kerho- tai puistotoiminnasta tms. Ne on tarkoitettu juuri tällaisiin tarpeisiin - missään ei lue, että niitä saisi käyttää vain, jos on jokin "oikea" meno, mihin ei voi ottaa lapsia mukaan. :)
 
Kyseessä ei välttämättä ole se, että lastenhoito olisi absoluuttisesti raskasta, vaan siinä missä mikä tahansa työ, lastenhoito voi olla raskaampaa yhdelle ihmiselle kuin toiselle. Joku jaksaa paremmin käydä päivätöissä kuin hoitaa lapsia, ja jollekin toiselle asia taas on ihan päinvastoin.

Olet ollut kotona jo todella kauan lasten kanssa. Kotona ollessa sosiaaliset kontaktit ovat usein todella vähäiset, ja sekin voi rasittaa, samoin töissä saa tekemisistään paljon helpommin kiitosta ja rohkaisua. Uskotko, että tilanne työpaikallasi muuttuu seuraavan vuoden aikana, vai kannattaisiko jo nyt ruveta katselemaan uutta työpaikkaa? Sekin voi jo auttaa jaksamaan, kun jokin uusi ja mielenkiintoinen asia on näköpiirissä odottamassa.
 
Muokattu viimeksi:
Hienoa että isompi menee osa-aikaiseen hoitoon. :) Tiedän hyvin kuinka vaikeaa avun pyytäminen ja vastaan ottaminen voi olla. Se on ollut itsellenikin vaikeaa. Mutta se oikeasti on sen arvoista! Älä vaadi itseltäsi liikoja. Älä jaksamisen äläkä asennemuutoksen suhteen. Asennemuutos tapahtuu usein hitaasti. Ja vaikka se ei siltä tuntuisi, olet oikeasti hyvä äiti vaikka kaipaat lepoa lasten hoidosta. <3
 
Kuinka usein muut pääsee viettää omaa aikaa. Ei kauppareissuja yksin vaan ihan omaa vapaa-aikaa, harrastukset, illanvietot, lapset hoidossa yön yli tai päiväseltään.
 
Takaisin
Top