Missä menee varovaisuuden ja pumpulissa kasvattamisen ero?
Mulle on sanottu, että olen liian varovainen. Että pelkään liikaa lasten puolesta.
Mulle on sanottu, että olen liian varovainen. Että pelkään liikaa lasten puolesta.
Voiko lasten kanssa olla liian varovainen?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Kyllä voi olla liian varovainen. Riskileikin käsite (risky play) on hyvä tutustumisen kohde. En itsekään varsinaisesti nauti katsellessani, kun kaksivuotias kiipeää kiipeilytelineessä tosi korkealle 
, mutta tiedän sen olevan hänen kehitykselleen tärkeää ja että kävisi aivan äärimmäisen huono tuuri, jos lapselle jotain pahempaa tuossa kävisi.
, mutta tiedän sen olevan hänen kehitykselleen tärkeää ja että kävisi aivan äärimmäisen huono tuuri, jos lapselle jotain pahempaa tuossa kävisi.
VäriSointu
Supliikin supersankari
Minun mielestäni on tärkeää antaa lapsille ikätasoisesti vastuuta/kokemuksia asioista, jotka tulevat heidän vastuulleen ja elämäänsä joka tapauksessa jossain välissä. Tämä sisältää myös ne tilanteet, joissa voi sattua jotain. Aikuisen vastuulla on johdattaa niihin asioihin turvallisesti ja selittää riskit ja mahdolliset seuraukset.
Tämä on niitä asioita, joissa lasten kasvaessa asioiden vakavuus lisääntyy. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että on tärkeää ajoissa antaa lapsille niitä kokemuksia, jotta he oppivat toimimaan oikein ja turvallisesti. Kokemukset myös kuitenkin opettavat sitä vastuuntuntoa. Lapsi ymmärtää, että hänen toiminnallaan voi olla isoja ja laajempiakin seurauksia.
Esimerkkinä tulen käsittely. Jos lapselle tulitikut on murrosikään asti asia, johon ei saa koskaan koskea ja opetella niiden turvallista käyttöä, voi käydä niinkuin eräälle tutulle. Sitten otetaan ne tulitikut ja mennään jonnekin pellolle ja leikkiessä niillä tulitikuilla poltetaan koko pelto.
Tämä on niitä asioita, joissa lasten kasvaessa asioiden vakavuus lisääntyy. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että on tärkeää ajoissa antaa lapsille niitä kokemuksia, jotta he oppivat toimimaan oikein ja turvallisesti. Kokemukset myös kuitenkin opettavat sitä vastuuntuntoa. Lapsi ymmärtää, että hänen toiminnallaan voi olla isoja ja laajempiakin seurauksia.
Esimerkkinä tulen käsittely. Jos lapselle tulitikut on murrosikään asti asia, johon ei saa koskaan koskea ja opetella niiden turvallista käyttöä, voi käydä niinkuin eräälle tutulle. Sitten otetaan ne tulitikut ja mennään jonnekin pellolle ja leikkiessä niillä tulitikuilla poltetaan koko pelto.
Mä koen että voi olla, mutta itse olen tosi "rohkea" ja annan lapsen tehdä kaikenlaista. Se on sitten eri asia miten se on tai ei ole huono juttu jos on liian varovainen. Jos se tuo itselle turvaa olla varovainen niin ehkä se kannattaa olla.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
Muokattu viimeksi:
VäriSointu
Supliikin supersankari
Vesi onkin sellainen juttu, että ei siinä oikein voi antaa sitä vastuuta ennen kuin lapsi osaa uida. Tai siis voi, mutta minulle(kin) riskit ovat liian suuret. Se on kerrasta poikki -uhkapeliä. Ja olen itsekin tosi varovainen veden kanssa. Nyt, kun esikoinen (9v) osaa uida aika hyvin, tullaan siihen, että koska voi antaa lapsen mennä uimaan syvään lampeen (meillä sellainen uimapaikka myös lähellä). Itse haluan, että lapsi osaa uimahallissa uida aikuisten altaassa aika pitkään ennen kun päästän luonnonvesissä syvälle.Mä koen että voi olla, mutta itse olen tosi "rohkea" ja annan lapsen tehdä kaikenlaista. Se on sitten eri asia miten se on tai ei ole huono juttu jos on liian varovainen. Jos se tuo itselle turvaa olla varovainen niin ehkä se kannattaa olla.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
No joo, nykyään kaasusytkärit on turvallisempia ja yleisempiä. Meillä vanha maalaistalo, jossa paljon puulla lämmittämistä ja myös tulitikkuja. Meille on ollut tärkeää opettaa nimenomaan tulitikkujen käyttö, koska käytetään niitä paljon. Ja on kaasusytkäreidenkin turvallinen käyttö tärkeää opettaa ja antaa lapsen kokeilla, jottei halu itsenäiseen, salaiseen käyttöön kasva liian isoksi.
Ja tuosta päästäänkin siihen, että eri perheissä eri asiat on tärkeitä lapsen oppia. Kaupungissa on osittain eri jutut kuin pienellä paikkakunnalla tai ihan syrjässä, jossa me asutaan. Toisaalta on yhteistäkin, kuten veitsen käsittely, yksin oleminen kotona, pyöräily liikenteessä (jossa on muuten jotain samaa kuin siinä uimisessa ainakin meillä, kun lähellä on iso tie, jossa paljon rekkaliikennettä, eikä pyöräteitä).
Muokattu viimeksi:
Perimeter
Satasella mukana keskusteluissa
Todellakin voi olla liian varovainen. Perhepäivähoitaja ei antanut 2-vuotiaan ottaa käteensä mm. keppejä tai haarukkaa. Kiipeily oli kielletty ja isompia lapsia varoiteltiin leikkimästä heinillä (koska voi tökätä silmään). En nyt muista mitä muuta hällä oli kielletty mutta vähän eksentrinen tapaus. Hoidokit kuitenkin oli kaikki ihan rauhallisia tapauksia, ja meidänkin lasta sai tuon hoitajan jälkeen kannustaa pitkään, että uskalsi esim. kiipeillä.
Voi olla liian varovainen ja se voi näkyä jopa pitkälle aikuisuuteen. Tämä varmasti riippuu henkilöstä, mutta omasta lähipiiristä löytyy tästä esimerkki. Vanhemmat ovat olleet ylisuojelevia ja vaikka tämä henkilö oli jo aikuinen niin kohtelivat ajoittain kuin lasta. Seurauksena heikko itseluottamus ja vaikeus itsenäistyä. Tämä toki aika äärimmäinen esimerkki.
Eli uskon että lasta pitää tottakai suojella ikätasoisesti ja asettaa rajat, mutta antaa myös tilaa kokeilla taitojaan ja epäonnistua. Niin ettei tietysti joudu hengenvaaraan.
Eli uskon että lasta pitää tottakai suojella ikätasoisesti ja asettaa rajat, mutta antaa myös tilaa kokeilla taitojaan ja epäonnistua. Niin ettei tietysti joudu hengenvaaraan.
Mä koen että voi olla, mutta itse olen tosi "rohkea" ja annan lapsen tehdä kaikenlaista. Se on sitten eri asia miten se on tai ei ole huono juttu jos on liian varovainen. Jos se tuo itselle turvaa olla varovainen niin ehkä se kannattaa olla.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
Aika pitkälti voisi olla omasta suusta, tosin veneilystä pidän.
Meillä tarhasta pari kertaa kyselty kun oli nuorempi, että saako antaa kiipeillä kun tykkäsi kovin. Kiipeili siis jo 1,5-vuotiaana leikkipuistossa köysitikkaita ym. Tarhassa mennyt sellaista ”köysiverkkoa” ylös asti pariin metriin. Ollaan paljon rohkaistu ja annettu kokeilla itse, meillä ei ole rappusissa portteja (tosin rappuset oli käytöstä pois aikalailla koko 1v->2v vuoden) ja muutenkin hyvin vähän mitään ”babyproofia” kotona.
Meillä sama kokemus. Lapsi vaihtoi muistaakseni vähän alle 4 vuotiaana päiväkotiin ja koko perhepäivähoitoajan söi lusikalla. (Siis hoidossa, kotona söi haarukalla ja käytti veistäkin). Kepillä voi osua silmään, kiipeily on vaarallista, epätasaisessa maastossakin jatkuvaa varoittelua ettei vaan kaadu... Ja lapsesta tuli tosi varovainen.
Esikoisen äitinä ei edes tajunnut kuin jälkikäteen, kuinka haitallista tuo oli. Päiväkodissa alkoi sitten saada rohkeutta kiipeillä ym.Eli todellakin voi olla liian varovainen ja saada lapsen varomaan liikaa! Kyllähän sitä välillä itseäkin hirvittää, kun lapsi kiipeilee tai keinuu seisaallaan, mutta yritän pitää kieleni kurissa ja auttaa/varmistaa kiipeillessä vain pyydettäessä. Lapsiportti meillä kyllä on ollut portaissa taaperoajan käytössä.
Veden suhteen kyllä olisinkin varovainen, jos se tarkoittaa valvontaa (eikä lapsen liikaa varoittelua).
En ole koskaan törmännyt liikaan varovaisuuteen, mutta siihen olen törmännyt, etteivät ihmiset tajua lasten ja tilanteiden olevan erilaisia. Minä päästän 9-vuotiaan ulos yksin vain 10 minuutiksi kerrallaan ja vain keskellä päivää, ja tämä johtuu siitä, että lähistöllä pyörii peukunkäyttäjiä ja alakouluikäiset lapset tyrkyttävät lapselleni puoliväkisin tupakkaa ja vapea, jos hän ei juokse riittävän äkkiä karkuun. Ei tule kuuloonkaan, että lähes kuusivuotias kuopus pääsisi täällä ollenkaan ulos ilman aikuista. Jos asuisimme jossain muualla, olisi tilanne toinen.
Sytkäreitä tai tulitikkuja ei meillä ole kotona ollenkaan, ei niitä kerrostalossa tarvita mihinkään. Kynttilät toimivat pattereilla, eikä kukaan meistä tupakoi. Perinteiset kynttilät poistuivat sen jälkeen kun kissa kerran nuuhkaisi kynttilää ja siltä paloivat viikset ja kulmakarvat poikki, onneksi ei palanut kerralla koko kissa. Mökillä lapsi saa halutessaan sytyttää tulen saunankiukaaseen aikuisen ohjauksessa, kumpikaan lapsi ei ole vielä halunnut kokeilla.
Kiipeily korkealle on kielletty ilman turvavälineitä, turvavälineiden kanssa kiipeilevät hyvinkin korkealle, esikoinen kiipesi kesällä 10 metriin, kuopus viiteen. Vedessä (ja veden lähellä) uimataidoton on oman aikuisensa käden ulottuvilla koko ajan, esikoinen osaakin jo uida. Vedessä meillä on jo useiden sukupolvien ajan ollut sääntö, että kukaan ei ui yksin ilman että joku valvoo uimista, ja tämähän siis koskee aikuisiakin.
Montessoripäiväkodissa jo alle 1-vuotiaille annettiin lusikka, haarukka ja veitsi, saivat käyttää niitä niin kuin parhaaksi näkivät. Jo yksivuotiaat voitelevat siellä leipänsä itse.
Kannustusta eivät ole mihinkään tarvinneet, jos ei lasketa sitä, että arkiaamuisin sängystä nousu eskariin ja kouluun alkaa olla jo aika hidasta.
Sytkäreitä tai tulitikkuja ei meillä ole kotona ollenkaan, ei niitä kerrostalossa tarvita mihinkään. Kynttilät toimivat pattereilla, eikä kukaan meistä tupakoi. Perinteiset kynttilät poistuivat sen jälkeen kun kissa kerran nuuhkaisi kynttilää ja siltä paloivat viikset ja kulmakarvat poikki, onneksi ei palanut kerralla koko kissa. Mökillä lapsi saa halutessaan sytyttää tulen saunankiukaaseen aikuisen ohjauksessa, kumpikaan lapsi ei ole vielä halunnut kokeilla.
Kiipeily korkealle on kielletty ilman turvavälineitä, turvavälineiden kanssa kiipeilevät hyvinkin korkealle, esikoinen kiipesi kesällä 10 metriin, kuopus viiteen. Vedessä (ja veden lähellä) uimataidoton on oman aikuisensa käden ulottuvilla koko ajan, esikoinen osaakin jo uida. Vedessä meillä on jo useiden sukupolvien ajan ollut sääntö, että kukaan ei ui yksin ilman että joku valvoo uimista, ja tämähän siis koskee aikuisiakin.
Montessoripäiväkodissa jo alle 1-vuotiaille annettiin lusikka, haarukka ja veitsi, saivat käyttää niitä niin kuin parhaaksi näkivät. Jo yksivuotiaat voitelevat siellä leipänsä itse.
Kannustusta eivät ole mihinkään tarvinneet, jos ei lasketa sitä, että arkiaamuisin sängystä nousu eskariin ja kouluun alkaa olla jo aika hidasta.
Mä oon ehkä vähän eri mieltä taas varoittelusta, kuin joissain kommenteissa. Vaikka annan lapsen tehdä vähän vaarallisenpiakin juttuja niin kyl mä sanallisesti muistutan varomisesta, keskittymisestä ja siitä että siinä touhussa voi sattua. Eli haluan et lapsi kuitenkin ymmärtää et erinäisissä asioissa on riskinsä ja jos niitä ei huomioi niin seuraukset voi olla vakavia.
Voi olla liian varovainen!
Surullista ollut seurata joidenkin lasten vanhempien toimintaa, kun eivät yhtään luota lapsensa arviointikykyyn ja taitoihin…
Lapsuuden kavereiden vanhemmat olivat aivan liian ylisuojelevia ja heistä huomaa vielä aikuisinakin, kuinka he eivät luota itseensä lähes missään
Mun esikoinen täytti juuri 11kk ja olen antanut hänen koittaa lähes kaikkea kiipeilyä/temppuilua itse. Lopputuloksena on tietysti tullut pari pipiä, mutta lähes kaiken on ratkaissut itse ja osannut toimia fiksusti! Oikein päivittäin ihmetyttää, että kuinka viisas ja taitava nuin pieni voi olla, jos vain antaa mahdollisuuden.
Miehelle on paljon pitänyt sitä toitottaa, että anna lapsen aina yrittää itse, jotta hän oppii luottamaan itseensä(tahtoo olla ylisuojeleva)
Huomaa kyllä jo kuinka rohkea Lilja on ja selvästi ei pelota kokeilla uusia juttuja!
Surullista ollut seurata joidenkin lasten vanhempien toimintaa, kun eivät yhtään luota lapsensa arviointikykyyn ja taitoihin…
Lapsuuden kavereiden vanhemmat olivat aivan liian ylisuojelevia ja heistä huomaa vielä aikuisinakin, kuinka he eivät luota itseensä lähes missään
Mun esikoinen täytti juuri 11kk ja olen antanut hänen koittaa lähes kaikkea kiipeilyä/temppuilua itse. Lopputuloksena on tietysti tullut pari pipiä, mutta lähes kaiken on ratkaissut itse ja osannut toimia fiksusti! Oikein päivittäin ihmetyttää, että kuinka viisas ja taitava nuin pieni voi olla, jos vain antaa mahdollisuuden.
Miehelle on paljon pitänyt sitä toitottaa, että anna lapsen aina yrittää itse, jotta hän oppii luottamaan itseensä(tahtoo olla ylisuojeleva)
Huomaa kyllä jo kuinka rohkea Lilja on ja selvästi ei pelota kokeilla uusia juttuja!
Näen, että vanhempana mun tehtävä on antaa taitoja, joilla selviää elämässä, ei poistaa kaikkia vaaroja. Haluan opettaa myös asioita, jotka eivät juuri nyt tunnu ajankohtaisilta. Esim. vaikka tie on tyhjä, pysähdyn 1,5v:n kanssa ennen ylitystä ja sanon ääneen ettei autoja tule, jotta lapselle iskostuu tapa olla varovainen. En voi olla varma että voin suojella häntä kaikilta vaarallisilta tilanteita, mutta voin yrittää opettaa miten niissä toimitaan.
Lapset on tosi erilaisia ja vanhemman pitäisi tietää oman lapsensa kohdalla se raja pumpulissa kasvamisen ja normaalin varovaisuuden välillä. Uskallusta pitää jokatapauksessa rohkaista että pärjää elämässä.
Meillä liikkuminen alkoi hitaasti, mutta varmasti, ja kolhuja on tullut lähinnä vasta riehuessa, ja siksi olen vähän liiankin luottavainen äiti. Poika oppi kävelemään 1v2kk ja nyt 1,5-vuotiaana kulkee omin päin portaissa ilman porttia, vaikka vieressä ei ole seinämää vaan pudotus. Tänään mulla tuli virhearvio liukumäessä ja takaraivo kolahti. Tälläiset asiat on saaneet miettimään olenko liian huoleton äiti.
Lapset on tosi erilaisia ja vanhemman pitäisi tietää oman lapsensa kohdalla se raja pumpulissa kasvamisen ja normaalin varovaisuuden välillä. Uskallusta pitää jokatapauksessa rohkaista että pärjää elämässä.
Meillä liikkuminen alkoi hitaasti, mutta varmasti, ja kolhuja on tullut lähinnä vasta riehuessa, ja siksi olen vähän liiankin luottavainen äiti. Poika oppi kävelemään 1v2kk ja nyt 1,5-vuotiaana kulkee omin päin portaissa ilman porttia, vaikka vieressä ei ole seinämää vaan pudotus. Tänään mulla tuli virhearvio liukumäessä ja takaraivo kolahti. Tälläiset asiat on saaneet miettimään olenko liian huoleton äiti.
Tietysti pitää huomioida se, että lapset ja perheet on erilaisia. Yksi lapsi on rauhallinen, toinen vilkkaampi. Yksi lapsi varoo jo valmiiksi liiaksikin, toisella ei ole yhtään vaaran tuntua. Se, mikä yhden lapsen kanssa on vain järkevä muistutus, vie toiselta rohkeuden edes yrittää. On eri asia muistuttaa varovaisuudesta kiipeilytelineen yläosassa olevaa lasta kuin sitä joka epäröi lähteä kiipeämään.
Omat lapseni on sitä varovaista sorttia, vaikka kuopus onkin aika vilkas. Heitä on saanut rohkaista yrittämään itse. Toki joskus saa puuttua heidänkin touhuihin esim. muistuttamalla, ettei tasapainoillessa kannata juosta.
Omat lapseni on sitä varovaista sorttia, vaikka kuopus onkin aika vilkas. Heitä on saanut rohkaista yrittämään itse. Toki joskus saa puuttua heidänkin touhuihin esim. muistuttamalla, ettei tasapainoillessa kannata juosta.
Täällä ilmoittautuu liian varovainen äiti! Liikkumisen suhteen varoittelin paljon, lähti myöhään liikkeelle ja kädestä pidetty paljon kiinni. Nyt 4v ei uskalla laskea liukumäestä ilman kädestäpitoa ja kaikkea uutta saa tosissaan patistella tekemään ja koittamaan. Asian tajusin vuosi sitten kun ovenraosta näin kun lapsi riehui vapaasti serkkujensa kanssa, ei toki yhtä kovaa mutta kovempaa kuin ikinä oon nähnyt. Ja siinä sekunnissa kun tulin huoneeseen niin alkoi pitää kiinni kun laskeutui sohvalta vaikka hetki sit hyppi alas. Ollaan edistytty, mutta jäljet näkyy. Toivottavasti saisin hävitettyä ne ja lapsi uskaltaisi tehdä kuten muutkin….
Pilkki24
Foorumin legenda
Voi olla liian varovainen! Voi myös olla liian huoleton. Itse taistelen oman pöpökammoni kanssa, kun lapsi työntää likaisia sormia suuhunsa tai koskee julkisilla paikoilla mielestäni ällöttäviä asioita. Yritän muistuttaa itseäni ettei se vastustuskyky kehity ilman altistusta, kun haluaisin junamatkan jälkeen viedä hänet desifiointikaappiin (ei meillä sentään ole sellaista). Mieheni on onneksi ällötys ja noiden kahden kanssa saankin hyvin pidettyä pöpökammoni kurissa, kun tulee jatkuvasti pientä altistusta.
Meillä on annettu leikkiä vapaasti ja kannustettu yrittämään, mutta opetettu myös varomaan. @Selah mainitsema autojen katsominen ennen tien ylitystä, vaikka itse olisi jo havainnoinut asian, on meilläkin käytössä. Ja muutenkin sanoitan havaintojani, jotta lapsi oppii myös itse havainnoimaan tärkeitä asioita. On ihana huomata, kun lapsi alkaa itse oppimaan miten toimitaan turvallisesti.
Meillä on annettu leikkiä vapaasti ja kannustettu yrittämään, mutta opetettu myös varomaan. @Selah mainitsema autojen katsominen ennen tien ylitystä, vaikka itse olisi jo havainnoinut asian, on meilläkin käytössä. Ja muutenkin sanoitan havaintojani, jotta lapsi oppii myös itse havainnoimaan tärkeitä asioita. On ihana huomata, kun lapsi alkaa itse oppimaan miten toimitaan turvallisesti.