Missä menee varovaisuuden ja pumpulissa kasvattamisen ero?
Mulle on sanottu, että olen liian varovainen. Että pelkään liikaa lasten puolesta.
Mulle on sanottu, että olen liian varovainen. Että pelkään liikaa lasten puolesta.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Vesi onkin sellainen juttu, että ei siinä oikein voi antaa sitä vastuuta ennen kuin lapsi osaa uida. Tai siis voi, mutta minulle(kin) riskit ovat liian suuret. Se on kerrasta poikki -uhkapeliä. Ja olen itsekin tosi varovainen veden kanssa. Nyt, kun esikoinen (9v) osaa uida aika hyvin, tullaan siihen, että koska voi antaa lapsen mennä uimaan syvään lampeen (meillä sellainen uimapaikka myös lähellä). Itse haluan, että lapsi osaa uimahallissa uida aikuisten altaassa aika pitkään ennen kun päästän luonnonvesissä syvälle.Mä koen että voi olla, mutta itse olen tosi "rohkea" ja annan lapsen tehdä kaikenlaista. Se on sitten eri asia miten se on tai ei ole huono juttu jos on liian varovainen. Jos se tuo itselle turvaa olla varovainen niin ehkä se kannattaa olla.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
Mä koen että voi olla, mutta itse olen tosi "rohkea" ja annan lapsen tehdä kaikenlaista. Se on sitten eri asia miten se on tai ei ole huono juttu jos on liian varovainen. Jos se tuo itselle turvaa olla varovainen niin ehkä se kannattaa olla.
Mö en esim ymmärrä kaikkia vauvoille myytäviä turvallisuusjuttuja, esim pehmokypärä on musta täysin absurdi mutta jollekulle se voi luoda parempaa oloa. Samoin en ite käyttäisi leikkikehiä tai muita vempaimia missä lapsi on kiinni / rajattuna, tuoleja, kävelyvempaimia jne. Myös rappusten porteista luovuttiin nopsaa, jotta rappuset tulee tutuksi, vaikka huterammalla kävelyllä vähän kylmäsi välillä katsoa lasta portaissa, mut ei oo enää pelkos et kolmevuotiaana putoaisi niissä. Heh, tulitikkuja ei kyl tuu oikeen mitenkään käytettyä nykyään itekään, ku kaasusytyttimillä voi kynttilät ja grillit sytyttää, pitääkö ostaa niitä vaa tutustumista varten
Kiipeilyleikit ottaa välillä hikeä otsaan, mut olen mieluummin silleen lähellä varmistamassa kuin kieltämässä.
Hyvin paljon mietityttää se miten tässä, kun ikä karttuu niin pystyy sitten itse päästämään sitä lasta yksin leikkimään, nyt jo pystyy aika hyvin päästämään naapureiden pihaan, mut kyl edelleen näköetäisyydellä pysyy itse. Onneksi nykyään on kellopuhelinet et sen kanssa sit parin vuoden päästä ainakin uskaltaa antaa vapautta
Vaan se minkä kanssa ite oonkin sitten varovainen on vesi, tai ehkä luonnonvedet. Lapsen hukkuminen on ehkä semmonen mikä itellä vois olla takaraivossa pelko ja siihen suhtautuu aika varovaisesti. Tai hukkuminen yleensä, en itse pidä esimerkiksi kauaksi rannasta uimisesta ja syvistä luonnonvesistä, en pidä veneilystä vaikka olis liivit päällä, vaikka rannalla ja rantavedessä on ok olla. Mut ei siinäkään auta ku tutustuttaa lastakin veteen ja opettaa uimataitoa.
Todellakin voi olla liian varovainen. Perhepäivähoitaja ei antanut 2-vuotiaan ottaa käteensä mm. keppejä tai haarukkaa. Kiipeily oli kielletty ja isompia lapsia varoiteltiin leikkimästä heinillä (koska voi tökätä silmään). En nyt muista mitä muuta hällä oli kielletty mutta vähän eksentrinen tapaus. Hoidokit kuitenkin oli kaikki ihan rauhallisia tapauksia, ja meidänkin lasta sai tuon hoitajan jälkeen kannustaa pitkään, että uskalsi esim. kiipeillä.