Mun vinkkivitoset ihan raskausajasta taaperoikään. Yritän olla toistamatta loistavia neuvoja, joitä täällä on jo annettu.
Raskaana:
- Älä huoli, jos kaikki ei ole valmista ennen lapsen syntymää. Alkuun on ihan pihalla, eikä kaikista lainoista, kanto repuista, tmvs kannata ottaa stressiä. Osta mieluummin tarpeeseen kuin varalle.
- Liikelaskenta on hermoja raastavaa ja mulla meni aina sekaisin oliko viides vai kuudes liike. Joten!
Ota kymmenen karkkia, joista syöt yhden per liike. Piristää vähän, vauva saa sokeria (eli mulla innostui potkimaan) ja on helppo pysyä laskuissa. Kun kymmenen on syöty, voi syödä ne loput siitä puolen kilon säkistä
- Oksitosiini auttaa lypsämään ensimmäiset kolostrumtipat. Saatiin muutamat tipat tiristettyä ennen synnytystä seksin jälkeen kun yritin käynnistää synnytyksen kotikonstein. Tuli havaittua, että hyvä ja rento fiilis edesauttaa lypsyhommissa
- Koita nauttia niistä turvonneista nilkoista ja liitoskivuista, voi olla että synnytys helpottaa niihin, mutta sen jälkeen onkin kaikkea muuta uutta ja ehkä yhtä vaivalloista probleemaa edessä
Synnytys:
- Sairaalassa voi tuntua tosi pahalta ja yksinäiseltä. Joskus puoliso ei ehdi mukaan tai sitä ei ole. Itse kysyin perheeltä ja kavereilta kenelle saa soittaa vaikka keskellä yötä ihan vaan höpisemis mielessä, ettei ahdistus kasva liian suureksi.
- Kaikilla on vinkkejä sairaalakassia varten, mut en itse tarvinnut kynttilöitä tai musiikkia. Sen sijaan villasukat ja päiväkirja olivat tosi tärkeitä minulle.
- Saa muuttaa mieltään. Ei ole yhtään järkeä traumatisoida itseään pitämällä kiinni luomusynnytyksen ajatuksesta, jos tuntee kuolevansa kipuihin. Kivut ovat luonnollisia, joo, mutta rajansa kaikella. Liika kipu vain vaikeuttaa synnytystä, joten on ihan ok pyytää sitä epiduraalia vaikka olisi aiemmin vannonut, ettei sitä ota.
- Sektio ei ole häpeä. Vielä kerran: SEKTIO EI OLE HÄPEÄ. Moni kokee epäonnistuneensa synnytyksessä, jos joutuukin sektioon. Ei tarvitse hävetä. Eikä tarvitse hävetä sitäkään, että haluaa sektion, eikä edes kokeilla alatiesynnytystä. Riskejä ja plussia on kaikissa synnytystavoissa.
Vauvan kanssa:
- Heti synnytyksen jälkeen alkaa projekti nimeltä imetys. Joillekin se on helppoa ja hienoa heille. Monille muille se on tuskien taival täynnä verta ja kyyneleitä. Se, että säästät voimasi johonkin muuhun ja turvaudut korvikkeeseen ei tee sinusta huonoa äitiä. Itse pumppasin kolme kuukautta kun imetys ei onnistunut, jotta se äidinmaidon ihme auttaisi vauvaa. Olin lopulta niin väsynyt ja masentunut, että pumppaus lopetettiin mun hyvinvoinnin takia. Olisi pitänyt lopettaa aiemmin, koska mulla ei ole muistoja ekoista kuukausista muuten kuin "on jatkuva yö, pumppu möykkää ja mä haluan hypätä parvekkeelta". Sun ei tartte ajaa itseäsi tähän pisteeseen. Jos imetyksen tuki kuulostaa imetyspainostuksesta, saat sanoa kiitos ei.
- Vauva nukkuu ekoina viikkoina paljon. Nuku sinäkin! Ei haittaa villakoirat sohvan alla tässä vaiheessa, lapsi ei vielä ryömi sinne, joten ota rauhassa ja lepää. Sä ansaitset sen levon.
-Sano vierailijoille, että tervetuloa myöhemmin jos väsyttää, tai tervetuloa jos tuotte ruokaa/siivoatte/autatte. Oma äiti toi ruokaa ja hoiti vauvaa, jotta mä pääsin suihkuun tai nukkumaan.
- Vauvalla ei ole ruutuaikaa, se ei silti tarkoita sitä, että vauva menee pilalle, jos katsot Netflixiä imettäessä tai pumppaillessa tmvs. Itse olin ihan liian niihin tässä asiassa, minkä takia vauvavuosi olikin niin rankka.
- Aina sanotaan, että pitää aloittaa kiinteät perunasta. Pitääkö? Me aloitettiin 5kk luumusoseella ja ei kärsitty ummetuksesta, josta neuvolassa varoiteltiin.
- Soseet vai sormiruokailu? Ihan sama, tässä vaiheessa ruualla saa leikkiä ja kokeilla.
- Parempi kysyä kuin katua. Vauvan ensimmäinen sairastuminen on pelottavaa, eikä kannata pelätä olevansa liian hätäinen tai turhan huolehtivainen. Soita, kysy ja jos vieläkin tuntuu siltä, ettei kaikki ole niin kuin pitää, vie vauva näytille. (Me oltiin 3kk vanhan vauvan kanssa 12h päivystyksessä, jonka aikana lääkäri totesi, ettei mitään suurta ongelmaa, ainoastaan kuumetta. Lapsi ei vain suostunut ottamaan panadolia vaan oksensi, mutta burana sen sijaan upposi. Tuntui hölmöltä, mutta huojennus oli kaiken vaivan arvoista.)
Taaperoikäisestä...
- Joskus on ihan ok näyttää piirrettyjä, syödä roskaruokaa ja antaa lapsen valita ne epäkäytännölliset vaatteet. Valitse taistelusi, niitä riittää.
- Mua auttaa jaksamaan Neil deGrasse Tysonin kommentti siitä, että kun lapsi tiputtaa kananmunan lattialle, ei hän halua välttämättä sotkea ja saada vanhempia epätoivoin partaalle. Lapsi vain tekee kokeita, jotka auttavat hahmottamaan maailmaa. Usein mulla palaa pinna, mutta joka kerta kun onnistun kääntämään ärsytyksen yhdessä tutkimiseksi, tuntuu todella hyvältä.
Ja lopuksi... Anna armoa itsellesi. Sillä pääsee jo pitkälle.
Ratkaisee uni-, resepti-, eroahdistus-, syömis-, imetys-, vaatekoko-, turvaistuin-, aktiviteetti-,"onko normaalia"-, vaunuongelmat ja paljon muita ongelmia. Pitää vähän varauksella vielä suhtautua, mutta maalaisjärjen kanssa nykypäivän vanhempien paras ystävä.
