Vinkkivitoset esikoisten vanhemmille ja miksei muillekin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja KatMar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
K

KatMar

Silmät suurina ihmettelijä
Näin kolmatta lasta odottaessa mieleen tulee asioita joista olisi halunnut tietää ennen ensimmäistä vauvaa,jaetaan tässä ketjussa omia hyväksi havaittuja vinkkejä. Tässä minun vinkit
- Älä opeta lasta nukuttamiseen, mikäli et halua että nukkumaan menosta koskaan tulee ongelma. Itse olen kokenut itsenäisen nukahtamisen parhaaksi keinoksi saada myös omaa aikaa iltaisin. Esikoisen kanssa tein virheen,eytä nukutin ja sitten sitä istuttiin monta tuntia iltaisin sängyn vieressä( Ja jokainen nukkukoot perhepedissä, samassa huoneessa tai erihuoneissa ihan miten halua,nämä vain minun mielipiteitä,tarkoitus ei ole ketään arvostella)
- Älä ota imetyksestä stressiä, onnistuu jos onnistuu,mutta lapsi kasvaa myös korvikkeella
- Salli valmisruokapäiviä, kaikkea ei tarvitse vääntää alusta asti itse.
- Pyydä apua tai hanki sitä jos alkaa tuntua ettei jaksa ( ensimmäisen kohdalla uuvahdin,kun yritin olla superäiti)
- Anna isän osallistua omalla tyylillään, ettei lapsi roiku vain sinussa
- Hankinnoista ehdoton suosikki lapsen nro 2 kohdalla oli kaukalopussi,jolloin lasta ei tarvinnut topata kauppaan mennessä
- Älä mene väsyneen lapsen kanssa kauppaan, tilaa siinä tapauksessa kotiin,mikäli mahdollista
- Ota lapsi mukaan arjen askareisiin ja anna tehdä asioita itse oman osaamisen mukaan
- Uhmakiukkua voi helpottaa yrittämällä vaihtaa puheenaihetta

Toivottavasti muutkin laittavat tähän ketjuun vinkkejä,vaikka ihan käytännön vinkkejä pukemiseen, tarvikkeisiin jne. Kukin meistä kasvattaa tyylillään ja lapset ovat yksilöitä kaikki vinkit ei toimi kaikilla
 
Antaisin vinkiksi että toimi niin kuin teistä tuntuu parhaalta. Teet niin tai näin aina löytyy joku jonka mielestä se on väärin. Tiedät itse parhaiten onko imetys vai pulloruokinta tai perhepeti vai pinnasänky teille paras ratkaisu. :) (Asiantuntijoita kannattaa toki kuunnella ja turvallisuus ennen kaikkea.) Me esimerkiksi nukutetaan kuopusta (nyt 9kk) ja hän osasi kylläisenä ja sopivan väsyneenä nukahtaa itse jo puoli vuotiaana. (Huom. en arvostele KatMarin neuvoa. Tämä on esimerkki siitä kuinka erilaiset toimintatavat sopii eri perheille. Se jää nähtäväksi saako kuopuksen sängyn vierellä istua joskus pitkiä aikoja vai ei.)
 
Vaikka olen ollut äiti vasta 7kk niin vinkkinä antaisin että kannattaa herkillä tuntosarvilla tunnustella ja tutustua lapseen koko ajan aktiivisesti. Helpottaa kummasti asioita kun ei koita saada "muottiin".

Mä elin oletuksella että vauvat nukutetaan aina ja sit joskus kun siihen kyllästyy niin unikoulutetaan pois siitä tavasta tai jotain. No mä nukutin ja nukutin 5kk ja aina se oli vaikeaa ja mulla voimat ihan loppu. Sit aloin tarkastelemaan niitä tilanteita tarkemmin ja testasin miten yksin nukahtaminen sujuisi. No sehän oli se mitä vauva itse halusi! Sama myös vauvan jatkuva viihdytys ja seurassa olo. Kaikki ei sitä halua, oma vauvani on selkeästi introvertti ja kaipaa niitä omia hetkiä niin että suuttuu kunnes hänet vie yksin toiseen huoneeseen. Siellä hän sitten hihkuu riemusta omassa parhaassa seurassaan. Ja jos menee keskeyttämään tämän oman hetken niin paha mieli sieltä tulee. Kutsuttaessa vasta sopii hakea seuraan.

Tarkastele siis aina omaa tilannetta äläkä mieti miten asiat "kuuluisi" tehdä :)
 
Minulle kuopuksen kohdalla on ollut tärkeää, että lapsen vieressä ollaan illalla ennen nukahtamista. Kun pienestä asti vaihtaa kuulumisia rauhallisessa tilanteessa, uskon että isompanakin osaa kertoa, jos tulee jotain murheita. Tykkään myös lukea kirjaa myös lukutaitoiselle lapselle, jotta meillä on yhteisiä tarinoita, joista keskustella.

Yleisvinkkinä kehotan, että usein saa mennä sieltä, missä aita on matalin, tai aidan alitse.

Paras hetki palata äitiyslomalta tai hoitovapaalta työelämään on elokuussa, jolloin voi saada haluamansa päiväkotipaikan tai edes jonkun lähes sopivan. Huonoin paluuaika on helmi-maaliskuussa.
 
Tuli tuosta valmisruokapäivästä mieleen, että lapsi ei kuole vaikka se söisi joskus vain hedelmiä. Toki en ois sitä kauhessa hormonihuuruissa uskonut jos joku ois sanonut. Mulle oli katastrofi, kun lapsi oli yhtenä päivänä kotona isän kanssa ollessaan syönyt vain hedelmiä. Nyt jo naurattaa.
 
Juuri tämä! Taapero/lapsi voi joinain päivinä syödä tosi vähän, mutta silti ei ole mitään hätää. Välillä nirsoilee tai ruoka ei muuten maistu ja se on ok. Lapsi hyvin tasapainottaa huonoa syömistä toisena päivänä.

Vauvan kanssa vinkki ois just se, että sä riität sellaisena kuin olet. Sitä on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, ettei ole täydellinen ja välillä lapsi saa itkeä ja olla tyytymätön eikä hetki tarvi vajota itsesyytöksiin heti kun joku menee pieleen.

Kolmas vinkki ja kaikkein tärkein mitä tapaan tänä päivänä valitettavan vähän, on se että helli, paijaa, suukota, hali ja kuuntele lasta ja juttele hänen kanssaa. Lapsi haluaa että hänestä ollaan kiinnostuneita ja häntä pidetään ihanimpana otuksena maan päällä. Terve itsetunto lähtee tästä.

Ja sit vielä vika, eli ei tarvi olla jotain mitä ei ole. On vaan oma ittensä kaikessa.
Itse en ole hyvä vauvojen kanssa ja vaivaannun helposti. Taaperoikäisten kanssa olen taas tosi hyvä ja kaikki on luontevaa. Olen hyväksynyt sen, etten ole vauvalle maailman luontevin äiti, sillä tiedän että kun hän kasvaa niin pystyn ja uskallan kommunikoida paremmin. :red-heart:
 
Ehkä tärkein asia. Sinä olet vastuussa omasta ja lapsesi hyvinvoinnista. Jos tarvitset apua ja sanot siitä neuvolassa eikä apua heru, käännä kaikki kivet ja kannot neuvolan ulkopuolellakin, jotta saat tarvitsemaasi apua. Vastuu on sinulla, ei neuvolalla.

Samoin kannattaa käyttää omaa järkeä, ottaa selvää kaikesta ennen synnytystä, eikä luottaa siihen, että kyllä sinua sitten synnärillä neuvotaan. Siellä kyllä pintapuolisesti neuvotaankin, mutta heillä on tavoitteena käännyttää sinut kotiin jos vain suostut kotiin lähtemään (ja synnytys saattaa sitten tapahtua tämän vuoksi kotona tai ambulanssissa matkalla sairaalaan) ja heillä on myös tavoitteena lisätä täysimetystä hinnalla millä hyvänsä, eli lapsi saattaa sairaalassa joutua vastasyntyneiden teholle kuivumisen vuoksi, koska rintamaitoa ei tule ja hoitajilla ei ole lupaa ehdottaa korvikkeen käyttöä. Eli ota selvää asioista, jotta et jää sairaalan neuvojen varaan. Jos saat sairaalassa huonoja neuvoja ja noudatat niitä, sinä olet siitäkin vastuussa.
 
Pingviiniemo sanoi:
Ja sit vielä vika, eli ei tarvi olla jotain mitä ei ole. On vaan oma ittensä kaikessa.
Itse en ole hyvä vauvojen kanssa ja vaivaannun helposti. Taaperoikäisten kanssa olen taas tosi hyvä ja kaikki on luontevaa. Olen hyväksynyt sen, etten ole vauvalle maailman luontevin äiti, sillä tiedän että kun hän kasvaa niin pystyn ja uskallan kommunikoida paremmin. :red-heart:
Click to expand...

Ihanaa, että kirjoitit tämän! :red-heart: Olen niin samaa mieltä kanssasi, ja koen taaperoajan antoisampana kun vauva-ajan, juuri tuon vaivaantumisen takia. Näin toisella kierroksella osaa olla armollisempi itseään kohtaan, että luultavasti tulen kokemaan samanlaisia tunteita kun esikoisen kanssa, ja se on ihan ok. Ei ole kyse siitä, etteikö olisi äidinrakkautta, vaan se, että olen persoonana luontevampi äiti taaperolle kun vauvalle. Omana itsenä olo riittää.

Haluaisin sanoa vinkkinä sen, ettei kaiken aina tarvitse olla kotona tiptop kun vauva tai lapset ovat pieniä. Olen itse ollut kunnon siivousintoilija, mutta paljon tärkeämpää on läsnäolo lasten kanssa, tai omien akkujen lataaminen vauvan päiväuniaikana, kun täydelliseksi puunattu koti. Lapset eivät kuole siihen, jos tiskit joskus jää aamuun asti, tai jos sängyn alla on pölykoiria. Ne ehtii kyllä siivota parempanakin ajankohtana :smiling-eyes: Sormiruokailevan vauvan ja myöhemmin vilkkaan taaperon kanssa tulee erilaista sotkua, akuutit voi siivota pois ja loput sitten myöhemmin :rolling:
 
Tässä pieni ja vähän hassukin vinkki. Pidä sohvalla aina hyvä tyyny. Jos nukahdat päiväunille tai muuten vaan makoilet sohvalla vauvan unien aikana, kannattaa oikeasti huolehtia ergonomiasta. Harvalla sohvatyynyt ovat kovin hyviä nukkumisen kannalta.
 
Enkelinsiipi sanoi:
Tässä pieni ja vähän hassukin vinkki. Pidä sohvalla aina hyvä tyyny. Jos nukahdat päiväunille tai muuten vaan makoilet sohvalla vauvan unien aikana, kannattaa oikeasti huolehtia ergonomiasta. Harvalla sohvatyynyt ovat kovin hyviä nukkumisen kannalta.
Click to expand...
Meillä oli vauva-aikana patja olohuoneen lattialla... Ei kovin fiksu sisustuksellisesti mutta käytännöllinen. Ei tarvinnut matolla tai lattialla makoilla vauvan kanssa tai vauvajumppailla ja pääsi pois makkarista jumppailemasta.
 
Nämä nyt ei ehkä ole kovin käytännönläheisiä "life-hackseja", vaan liittyvät enemmän tunne-elämään. Joka tapauksessa asioita, jotka itse olisin halunnut tietää/tiedostaa paremmin:

Inhoan sanontaa "se on vain vaihe ja menee kohta ohi", koska ainakin meillä on viimeiset puoli vuotta menty katkeamatta vaiheesta vaiheeseen ja ihan niihin jokaiseen on kuulunut huonot unet... MUTTA uskaltaisin väittää, että se pikkuvauva-ajan jatkuva tissillä roikkuminen todellakin on vain vaihe ja menee pian ohi. Itse koin tuon ajan turhauttavana, kun olin liimattuna sohvaan ja vauvaan ja vaikka vauva söi myös pullosta, tuntui etten koskaan päässyt ulko-ovea pidemmälle etteikö mua olisi jo kaivattu. Silloin ajattelin, ehkä vähän dramaattisesti, että tätäkö mun elämä nyt sitten ainakin seuraavan vuoden verran on. Loppujen lopuksi kyse oli muutamista kuukausista ja jälkeenpäin olen harmitellut miksi tuhlasin niin paljon energiaa ihan turhaan murehtimiseen, kun kerrankin olis voinut ihan luvan kanssa vaan levätä laakereillaan ja ahmia tv-sarjoja. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Tällä hetkellä yritän ottaa tästä opikseni, päästää irti suorittamisesta ja rentoutua, kun vauva potee eroahdistusta enkä itse muuta voi kuin istua lattialla.

PEREHDY VAUVAN UNEEN. Itsellä lähtötiedot vauvoista oli 0 ja luotin, että neuvolassa opetetaan. Mua vaivasi raskausajan informaatioähky, joten ihan asiasta tehden ei tullut tartuttua mihinkään Vauvanhoidon ABC -opuksiin. Kaikenlaista tietoa imetyksestä haasteineen, koliikista, refluksista ja vaippaihottumista nousi kyllä otsikoihin, mutta mun feedeihin ei koskaan päätynyt mitään vauvan unesta. Niinpä kuvittelin, että vauva vain laitetaan nukkumaan ja se nukkuu kyllä, kun sitä väsyttää ja näin meillä mentiin perse edellä puuhun jo heti alkuun.

Itsellä oli ihan liian ruusuinen kuva vauvavuodesta. Myös se täysin normaali ja terve vauva voi olla työläs ja tyytymätön kaiken aikaa. Kun vauva ei nuku eikä viihdy oikein missään tai milloinkaan, ei vauva sujahdakaan pienellä vaivalla osaksi omaa arkea ja jatkuvasti tuntuu, että normaalin arjen pyörittäminen vaatisi ne kolmannetkin kädet. Pienessä kunnassa apua ei saa, kun palveluja ei ole ja niissä pakollisissa niin pienet resurssit, että kyllä jollain muulla on sit kuitenkin huonommin.

Ja sitten kun joskus 6-7kk kohdalla tulee se ensimmäinen yö, kun heräät taas sadatta kertaa ja yhtäkkiä se äidinrakkaus onkin loppu ja luettelet mielessäs kaikki kirosanat, että vmp, niin et ole empatiakyvytön, luonnonoikku ihmishirviö, vaan ihan tavallinen, ehkä vähän väsynyt vanhempi, etkä tosiaan ainut.
 
KatMar sanoi:
Näin kolmatta lasta odottaessa mieleen tulee asioita joista olisi halunnut tietää ennen ensimmäistä vauvaa,jaetaan tässä ketjussa omia hyväksi havaittuja vinkkejä. Tässä minun vinkit
- Älä opeta lasta nukuttamiseen, mikäli et halua että nukkumaan menosta koskaan tulee ongelma. Itse olen kokenut itsenäisen nukahtamisen parhaaksi keinoksi saada myös omaa aikaa iltaisin. Esikoisen kanssa tein virheen,eytä nukutin ja sitten sitä istuttiin monta tuntia iltaisin sängyn vieressä( Ja jokainen nukkukoot perhepedissä, samassa huoneessa tai erihuoneissa ihan miten halua,nämä vain minun mielipiteitä,tarkoitus ei ole ketään arvostella)
- Älä ota imetyksestä stressiä, onnistuu jos onnistuu,mutta lapsi kasvaa myös korvikkeella
- Salli valmisruokapäiviä, kaikkea ei tarvitse vääntää alusta asti itse.
- Pyydä apua tai hanki sitä jos alkaa tuntua ettei jaksa ( ensimmäisen kohdalla uuvahdin,kun yritin olla superäiti)
- Anna isän osallistua omalla tyylillään, ettei lapsi roiku vain sinussa
- Hankinnoista ehdoton suosikki lapsen nro 2 kohdalla oli kaukalopussi,jolloin lasta ei tarvinnut topata kauppaan mennessä
- Älä mene väsyneen lapsen kanssa kauppaan, tilaa siinä tapauksessa kotiin,mikäli mahdollista
- Ota lapsi mukaan arjen askareisiin ja anna tehdä asioita itse oman osaamisen mukaan
- Uhmakiukkua voi helpottaa yrittämällä vaihtaa puheenaihetta

Toivottavasti muutkin laittavat tähän ketjuun vinkkejä,vaikka ihan käytännön vinkkejä pukemiseen, tarvikkeisiin jne. Kukin meistä kasvattaa tyylillään ja lapset ovat yksilöitä kaikki vinkit ei toimi kaikilla
Click to expand...
Mitä tarkottaa itsenäinen nukahtaminen käytännössä? Aloitetaanko se heti synnyttyä vai jossain tietyssä iässä? :) Mitäs jos vaavi nukahtaa syliin, pitääkö koittaa kiirehtiä sänkyyn ennen nukahtamista.
 
Murukahvi sanoi:
Mitä tarkottaa itsenäinen nukahtaminen käytännössä? Aloitetaanko se heti synnyttyä vai jossain tietyssä iässä? :) Mitäs jos vaavi nukahtaa syliin, pitääkö koittaa kiirehtiä sänkyyn ennen nukahtamista.
Click to expand...

Tämä on monitahoinen ja mielenkiintoinen aihe enkä ole mikään guru, mutta itse ymmärrän sen pähkinänkuoressa niin, että usein on hyödyksi tehdä niin vähän aktiivista työtä vauvan nukahtamisen eteen kuin mahdollista. Tietenkin on olemassa vauvoja, jotka eivät nuku kuin kantoliinassa tai tarvitsevat enemmän tai vähemmän avustusta nukahtamiseen, ja hankalassa tilanteessa kannattaa selvittää ettei taustalla ole terveydellisiä syitä. Toisia aktiivinen nukuttaminen voi jopa häiritä, joten ellei vauvalla ole hätää, kannattaa tarkkailla tilannetta ensin. Lisäksi muutaman kuukauden välein saattaa tulla joku vaihe tai kehitysharppaus, joka häiritsee unia tilapäisesti.

Minäkään en tiennyt, että vauva voi äänellä ja liikehtiä unta hakiessaan ja jopa nukkuessaan, joten taputtelin, hyssyttelin ja vaunuttelin kunnes olimme molemmat hermoromahduksen partaalla. Vaikea sanoa oliko vauvan oikeasti vaikea rauhoittua, vai häiritsinkö häntä lisää, koska en tajunnut edes kokeilla olla puuttumatta asiaan. Nykyään vajaa 2v nukahtaa itsekin, mutta pitää kovaa mölinää ennen sitä, ehkäpä se oli hänen tyylinsä alusta asti.

En tiedä voiko itsenäistä nukahtamista varsinaisesti opettaa. Jokaisella vauvalla on erilainen persoona ja valmiudet siihen. Vanhemman tehtävä on kuunnella vauvaa ja vastata tarpeisiin mutta tavallaan antaa mahdollisuus nukahtaa ja jatkaa unta itse. Nukahtamista tukee kun olosuhteet on sopivat ja nukkumaanmenoa edeltävät samanlaiset rutiinit, jotka voi luoda jo ihan alusta lähtien. Syliin tai rinnalle nukahtaminen ihan pienenä ei haittaa eikä kellosta kannata ottaa stressiä muutamaan kuukauteen, mutta pikkuhiljaa kannattaa hahmotella jotain rytmiä päivän puuhiin: syödään, leikitään ja kun alkaa väsyttää mennään nukkumaan. Välillä mennään yrityksen ja erehdyksen kautta ja tarvittaessa kannattaa kysyä apua asiantuntijalta.
 
Minulla on vauva saanut nukahtaa syliin, rinnalle, mun rintakehän päälle, sekä myös sohvalle mun jalan vierelle ja myös sänkyyn viereen. Ainakin heti synnytyksen jälkeen minusta tuntui mahdottomalle ajatus ryhtyä häntä itsenäisyyteen nukahtamisesssa ohjaamaan. Onneksi eka viikoilla neuvolat on viikottain, sieltä kannattaa kysyä neuvoja ja vinkkejä.
 
Felidae sanoi:
Tämä on monitahoinen ja mielenkiintoinen aihe enkä ole mikään guru, mutta itse ymmärrän sen pähkinänkuoressa niin, että usein on hyödyksi tehdä niin vähän aktiivista työtä vauvan nukahtamisen eteen kuin mahdollista. Tietenkin on olemassa vauvoja, jotka eivät nuku kuin kantoliinassa tai tarvitsevat enemmän tai vähemmän avustusta nukahtamiseen, ja hankalassa tilanteessa kannattaa selvittää ettei taustalla ole terveydellisiä syitä. Toisia aktiivinen nukuttaminen voi jopa häiritä, joten ellei vauvalla ole hätää, kannattaa tarkkailla tilannetta ensin. Lisäksi muutaman kuukauden välein saattaa tulla joku vaihe tai kehitysharppaus, joka häiritsee unia tilapäisesti.

Minäkään en tiennyt, että vauva voi äänellä ja liikehtiä unta hakiessaan ja jopa nukkuessaan, joten taputtelin, hyssyttelin ja vaunuttelin kunnes olimme molemmat hermoromahduksen partaalla. Vaikea sanoa oliko vauvan oikeasti vaikea rauhoittua, vai häiritsinkö häntä lisää, koska en tajunnut edes kokeilla olla puuttumatta asiaan. Nykyään vajaa 2v nukahtaa itsekin, mutta pitää kovaa mölinää ennen sitä, ehkäpä se oli hänen tyylinsä alusta asti.

En tiedä voiko itsenäistä nukahtamista varsinaisesti opettaa. Jokaisella vauvalla on erilainen persoona ja valmiudet siihen. Vanhemman tehtävä on kuunnella vauvaa ja vastata tarpeisiin mutta tavallaan antaa mahdollisuus nukahtaa ja jatkaa unta itse. Nukahtamista tukee kun olosuhteet on sopivat ja nukkumaanmenoa edeltävät samanlaiset rutiinit, jotka voi luoda jo ihan alusta lähtien. Syliin tai rinnalle nukahtaminen ihan pienenä ei haittaa eikä kellosta kannata ottaa stressiä muutamaan kuukauteen, mutta pikkuhiljaa kannattaa hahmotella jotain rytmiä päivän puuhiin: syödään, leikitään ja kun alkaa väsyttää mennään nukkumaan. Välillä mennään yrityksen ja erehdyksen kautta ja tarvittaessa kannattaa kysyä apua asiantuntijalta.
Click to expand...
Meillä on nimenomaan tuollainen mölinänukahtaja! Hän mölisi vauvana kovaan ääneen nukkumaan mennessään ja niin mölisee edelleenkin. Meni kauan oppia, että ei tarvitse käydä ennen kuin itketään! Itseasiassa mölisee jopa niin kovaa että kun joku on käymässä tai ollaan yökylässä jossain ja lapsi on menossa nukkumaan, niin jotka ei tiedä tästä rutiinista, kyselevät että pitäiskö siellä käydä katsomassa. Eipä ole tarvinnut ellei itku tule, yhtäkkiä se uni sitten tulee!
 
Joka hetkestä ei todellakaan tarvitse nauttia. Vaikka olisi miten toivottu vauva ja takana lapsettomuutta, keskenmenoja tms., niin kyllä se vauva-arki voi olla raskasta ja kyllä siitä saa valittaakin. Ylipäätään vauva-ajasta ei tarvitse edes tykätä, ja voi silti olla hyvä äiti. Koin esikoisen vauva-aikana kauheaa syyllisyyttä siitä, etten oikein nauttinut siitä ajasta, vaan vauvan kanssa oli minusta usein tylsää ja raskasta, ja kaipasin myös kovasti töihin. Vähän isomman lapsen kanssa on minusta paljon kivempaa, kun pystyy tekemään paljon enemmän asioita ja myös kommunikoimaan lapsen kanssa ihan eri tavalla. Tällä kertaa aion ottaa paljon rennommin. Ei minun tarvitse täyttää jotain pyhän äidin roolia "hetkeäkään en vaihtaisi pois" -mentaliteetilla.
 
Jadine sanoi:
Joka hetkestä ei todellakaan tarvitse nauttia. Vaikka olisi miten toivottu vauva ja takana lapsettomuutta, keskenmenoja tms., niin kyllä se vauva-arki voi olla raskasta ja kyllä siitä saa valittaakin. Ylipäätään vauva-ajasta ei tarvitse edes tykätä, ja voi silti olla hyvä äiti. Koin esikoisen vauva-aikana kauheaa syyllisyyttä siitä, etten oikein nauttinut siitä ajasta, vaan vauvan kanssa oli minusta usein tylsää ja raskasta, ja kaipasin myös kovasti töihin. Vähän isomman lapsen kanssa on minusta paljon kivempaa, kun pystyy tekemään paljon enemmän asioita ja myös kommunikoimaan lapsen kanssa ihan eri tavalla. Tällä kertaa aion ottaa paljon rennommin. Ei minun tarvitse täyttää jotain pyhän äidin roolia "hetkeäkään en vaihtaisi pois" -mentaliteetilla.
Click to expand...


Täsmälleen samaa mieltä. Vasta jälkikäteen ja lapsen kasvettua isommaksi olen tajunnut että vauvavuosi oli tosi raskas ja että montaa asiaa ei siitä jäänyt ikävä.

Mulle ja meidän perheellemme olikin hyvä ratkaisu että palasin töihin kun vauva oli 7 kk. Molemmat vanhemmat pääsivät elämään vauva-arkea täysipainoisesti. Ja pääsin takaisin kaipaamaani työarkeen, pitkä kotona olo ei sovi minulle.
 
Elluliini sanoi:
Kuinka paljon vauvat nukkuvat? Kuinka usein tai kuinka suuren osan päivästä ja kuinka pitkään kerrallaan?
Click to expand...
Oi oi, se on niin yksilöllistä. Ihan alkuun voi nukkua vaikka 18h päivässä, jos on kovin uninen tapaus. Meillä on vauvavuonna aloitettu noin 5 päiväunilla, jotka on vähentyneet 1-2 kertaan vuoden ikään mennessä. Päiväunien kesto on vaihdellut puolesta tunnista kahteen tuntiin.
 
herkkis sanoi:
Oi oi, se on niin yksilöllistä. Ihan alkuun voi nukkua vaikka 18h päivässä, jos on kovin uninen tapaus. Meillä on vauvavuonna aloitettu noin 5 päiväunilla, jotka on vähentyneet 1-2 kertaan vuoden ikään mennessä. Päiväunien kesto on vaihdellut puolesta tunnista kahteen tuntiin.
Click to expand...
Minusta, näin jälkikäteen tuntuu, että heti sairaalasta kotiuduttua hän vain söi tai nukkui! 🙂 Luonnollisesti vaihdettiin välillä vaippaa ja hieman höpöteltiin kuten vauvakuplaan kuuluikin. Sylissä hän ne lyhyet hereillä oloajat viihtyi muualla ei niinkään. Itse menin esim suihkuun ja pesin hiukset vasta kun mies oli kotona.
Toiset sanoisivat hänen olleen oikea tissitakiainen, kun joku toinen pitäisi tuota aikaa helppona alkuna!😁
Muutaman viikon iässä alkoi sitten pysymään pieniä aikoja hereilläkin yrittäen mm katsella äänen suuntaan tai harmaa- musta-valkeita verhoja. Nykyään hän nukkuu öisin 10-11h ja yhdet 1-2.5h päikkärit.
 
Takaisin
Top