Vinkkejä, kuinka selvitä uhmasta.

[ccix]

Tästä aiheesta varmasti löytyy juttua, mutta nyt pikaisesti kysyn vähän vinkkejä arjen pyörittämiseen, kun jaloissa pyörii kunnon uhmataapero.

Uhma tuli jotenkin puun takaa, poika on vielä alta 1,5 vuotta. Alkoi siinä yhden vuoden kieppeillä oman tahdon näkymisenä ja voimistunut tässä parin viime kuun aikana ihan järkyttäväksi valtataistoksi. En siis ajatellut, että vielä tässä vaiheessa tartteisi vääntää, mut näin vaan meillä. Lisäksi meillä on pikkuneiti 4 kk, joka myös tarvitsee huomiota. Tällä hetkellä tuntuu aivan mahdottomalta yhtälöltä tämä... ja iltaisin huomaa, kuinka uupunut on, kun koko päivä ollaan napit vastakkain - kaikessa pistetään hanttiin ja raivareita tulee milloin mistäkin. Asiaa pahentaa vielä, kun kommunikaatio on mitä on. Taapero ymmärtää todella paljon, mut mä en taas ymmärrä taaperoa, kun sanoja on rajallinen määrä.

Miten te ihmiset ootte selvinneet uhmasta, ja kuinka toimia uhmakkaan kanssa? Johdonmukaisuus ja toistaminen (kiellot) on kyllä kokoajan tiedossa, mut ihan näin käytännössä... Jäähyt ei toimi meillä vielä, kun on tosiaan pieni ihminen. Huoh. Kaikki vinkit on tervetulleita.

 

[Mörrinkäinen]

En tiedä auttaako tämä, mutta meillää toimii (useimmiten) se, että annan muksulle kaksi vaihtoehtoa ja joskus neuvottelen. Esim jos ei halua laittaa päälle, sanon että joko laittaa/laitetaan vaatteet päälle ja lähdetään ulos tai jää kotiin siksi aikaa kun äippä lähtee ulos. Toimii useinmiten hetkessä, välillä saa muistuttaa vaihtoehdoista pidempään. Joskus jos uhmailee että hän jää kotiin, riittää yhden oven sulkeminen jo siihen että halutaan mukaan,

 

[Mashnu]

En tiiä onko meidän uhmaileva vajaa 14 kk jotenki tyhmä, mutta ei se kyllä ymmärrä jos annan vaihtoehtoja joista valita. Täällä painiskellaan kanssa nyt päivittäin yhdestä jos toisesta asiasta ja jos ei saa tahtoaan läpi alkaa takomaan päätään lattiaan. Odotan tosissaan sitä päivää että tuo pieni ihminen edes osoittaa ymmärtävänsä mitä sille puhutaan ja saisi edes jotain kontaktia menemään läpi.

 

[Citrus]

MLL:n nettisivuilta löytyy "kuinka käyttäytyä uhmaikäisen kanssa".

 

[LiLLY]

Selitykset ei auta ainakaan meillä. Hämäys on paras keino. Käännän lapsen huomion siis johonkin häntä kiinnostavaan asiaa ja johan kiukku unohtuu.. :)

 

[Lya]

Olisikohan aika, joka auttaa?
Meillä oli jonkinlainen esiuhma n. 1,5 vuotiaana, mutta on mennyt aika lailla ohi, kun oppi puhumaan kunnon lauseita ja pystyi siis kommunikoimaan muutenkin kuin kiukuttelemalla. ( Olen kyllä kuullut, että varsinainen uhmaikä voi tulla vielä uudelleen. )

Voisiko teillä kyse olla sisaruskateudesta?

 

[ccix]

Kiitos vinkeistä... :)

Oon kyllä kallistumas Lyan ajatuksiin, et tämmösen pikku uhmaajan kanssa aika on varmaankin se ainoa rohto ja helpottaa sit kun pystyy edes jollain tapaa kommunikoimaan. Siis tosiaan harhautuksia ja toisen virikkeen tarjoamista on kokeiltu, mut ei ole toimiva ratkaisu... siis saattaa toimia joskus ja joskus taas ei. Kuitenkin ois hyvä pitää se systemaattisuus myös tässä asiassa, ja vaikeetahan se on.

Meillä on myös mustasukkaisuutta, mut sen tunnistaa ja pystyy erottamaan hyvin täst perusuhmailusta. Mä kun vielä luulin, et näin pienellä ikäerolla ei tuu moista riesaa :D

Välillä on tosiaan päiviä, jolloin on hyvinkin seesteistä ja ehdin jo tuudittautua ajatukseen, et nyt "se" on ohi, mut nääh... sit tulee raivareita ja kieltäytymisiä milloin mistäkin pikku asiasta. Eilenkin sain repiä pojan sisälle, kun ei jostain syystä halunnut olla hiekkakuopassa mut ei halunnut sielt poiskaan... pettämätön logiikka. Pojalla on varmaan ihan selkeetä, et mis mättää, mut mä en vaan tajua :D ja siis pahinta, tai mis käämi meinaa eniten palaa, on just kun poika oikein testaa äidin hermoja ja rajoja. Eli kai tää potsu on ihan älykäs ikäsekseen vaikkakin itse koen homman pelkkänä dorkailuna... Pakko kai vaan pitää pää kylmänä ja purra hammasta, eiköhän tää joskus helpota (never). Mutta luojan kiitos, on niitä hyviä päiviä :) niiden avulla jaksaa nää riiviöhetket.

 

[LiLLY]

Väsymys, nälkä, jano, muutokset päivärytmiin... Nämä kaikki aiheuttavat ainakin meillä herkimmin kiukkukohtauksia. Ne kun saa eliminoitua tai ainakin laitettua minimiin, niin arki sujuu paremmin. Toiset lapset reagoi herkemmin kuin toiset.

 

[Annajo]

Meillä tyttö nyt 2 v 4 kk ja kovaa kiukuttelua aiheuttaa nälkä ja väsymys. Kun noi on sulkenut pois ja kiukku jatkuu niin nuorempana auttoi tuo edellämainittu harhautus ja huomioiminen. Tyttö vaati paljon huomiota, joten kiukutteluun auttoi kun alettiin leikkimään tai lukemaan yhdessä. Kova kehuminen ja hyvän käytöksen huomioiminen olivat todella hyvä apu. Pienen kiukuttelun jätän välillä täysin huomiotta, jos hakee sillä vain huomiota. Sitten kun taas helpottaa niin aletaan leikkimään yhdessä. Eli yritän palkita hyvästä käytöksestä ja niin vahvistaa sitä. Yritän myös välttää "turhaa" kieltämistä. Kiellän kaiken vaarallisen, mutta muuten saa neito melko vapaasti sotkea ja tutkia paikkoja.

Nyt vähän isompana on ennakkoon juttelu tullut todella tärkeäksi. Pahimmat kaupparaivarit lievenevät sillä, että jutellaan kauppareissusta etukäteen ja jutellaan miten siellä käyttäydytään ja mitä tehdään. Esim. Jo kotona kerrotaan että "kohta lähetään autolla kauppaan ja kaupassa otetaan ostoskärryt, joissa istut. Kauppareissun jälkeen tullaan kotiin syömään". Muutenkin yritän olla johdonmukainen ja ymmärtää toista, esim. ymmärtäähän sen jos on kiva laskea liukumäkeä ja äiti käskee sieltä pois. Varoitan aina etukäteen, että kohta lähdetään, sitten jonkun ajan päästä sanon että viisi laskua vielä ja sitten lasken ne ääneen. Yritän pitää niistä myös kiinni, että viisi on todella viisi. Ja jos tulee nätisti pois niin kehun paljon ja tyttö saattaa saada jonkun pienen palkinnon (ei aina).

Meilläkin vauva 4 kk ja esikoisen uhmaan tuntuu auttavan vieläkin se yhteinen aika. Yritän vauvan päikkäriaikaan leikkiä ja hassutella vain esikoisen kanssa. Leikitään myös lattialla vauva vieressä.

Pieni uhmailija ja vauva on välillä aika rasittava yhdistelmä. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua! :) voimia ja jaksamista sinne!!

 

[Elise81]

Meillä ei uhmailuun auta vaikka ois syöty ja vaikka rutiinit on aina samat eikä auta että kertoo etukäteen mitä seuraavaksi tehdään. Vastaus kaikkeen on ei, en halua tai en osaa. Lahjottu on, kiristettykin. Päivät on jatkuvaa neuvottelua. Meillä on tullut vauva taloon, 1kk nyt että kyllä tämä on uhmaa vahvistanut selkeästi. Välillä meinaa olla hermo kireällä kun yöunetkin on katkonaiset ja väsymystä on ja ei vaan jaksais tuota uhmaa aina... Lohduttaudun, että tämä on vain taas vaihe elämässä.

 

[Lya]

No niin, tulihan se uhmis meillekin sitten oikein kunnolla :)
Itkupotkuraivareita ottaa vähän väliä kun " Mä en HALUA"
Tähän mennessä on selvitty ohjaamalla mielenkiinto johonkin muualle, ja vähän ajan päästä yritetty alkuperäistä asiaa uudelleen.

 

[ccix]

Ei ota tää uhma laantuakseen... tai siis poika on välillä niin mahdoton, täystuho ja joudun komentamaan oikeasti aivan koko ajan. Ei siis tottele. Tietää kyllä, kun tekee jäyniä ja varmasti myös seuraukset. Nykyisin seurauksena on jäähy ja se on omassa huoneessa (kokee sen rangaistuksena, sillä jää yksin). Oon yrittänyt paljon jutella ja selittää pojalle, miksi jokin asia on väärin ja miksei niin saa tehdä... poika ymmärtää siis hyvinkin paljon, mut siis aivan selkeästi kiusallaan testaa rajojaan mm tönimällä siskoaan kumoon tai temppuilemalla ruoan kanssa. Milloin mitäkin. Itkupotkut tulee keskimäärin pari kertaa päivässä ja usein mulle jää pimentoon niiden syy. Kitinää ja kitinää, ihan ku pojalla ois tylsää tai jotain... virikkeitä on ja huomioo sekä kahdenkeskistä aikaa mun kanssa saa.

Onko tää nyt ihan perus 1v8kk käytöstä? Oonko mä lellinyt tän esikon piloille ekan vuoden aikana (alkanut tuntuu siltä) vai onko kyse vaan lapsen luonteesta ja tempperamentista? Muuttuuko tämmöinen eemeli vielä joskus ihan kunnon kansalaiseksi ja oppiiko joskus äidin auktoriteetin? On niin turhauttavaa (ei sais vertailla), kun oma lapsi viilettää tukka putkella tyyliin keskisormi pystyssä :D ku taas kavereiden kultamussukat istuu hiekkalaatikolla kakkuja vääntämässä.

Muoks. Täytyy vielä mainita se, et esim isovanhempien kanssa on sitten kuulemma niin hyvätapainen. Mitä mä siis teen niin "väärin" että käytös on mitä on?

 

[saini]

Meillä ihan samaa. Joku selitti että tuo on merkkiä itsenäistymisestä. Eli yrittää itsenäistyä jollain tapaa ja sitten riehutaan ja raivotaan sille lähimmälle.

 

[Vargynja]

Meillä on 1v 9kk vanha poika ja uhmailtu on jostain vähän päälle vuoden iästä lähtien. Ruokapöydässä pelleilyä, tahallaan kiellettyjen asioiden tekemistä, kuuroutta kun kielletään, suuttuminen kun estetään ja itkupotkuraivareita kun ei halua vaihtaa vaippaa tms. Tai kun olisi halunnut tehdä jotain ITSE (vaikka ei tehnyt elettäkään asian tekemiseen ennen kuin äiti teki). Ja sitten uutena juttuna äitin ja vähän isinkin potkiminen ja lyöminen. Huomiota pitäisi saada suunnilleen loputtomiin ja se että äiti tekee jotain keittiössä on ehdoton nou nou ellei pääse syliin. (Siinä auttaa parhaiten jos lapsen voi ottaa mukaan auttamaan tai "auttamaan")

Ilmeisesti ihan normaalia tässä vaiheessa. Samoin tuo että esim isovanhempien kanssa ollaan enkeleitä on normaalia. Pitää uhmistella sille lähimmälle. Oikeastaan se on merkki siitä että on onnistunut luomaan hyvän kiintymyssuhteen. Mikä ei kyllä paljoa lohduta siinä kohtaa kun kieltää tekemästä jotain asiaa sadannen kerran tai yrittää riisua raivoavaa muksua...

Joissain tapauksissa auttaa kun kehuu aina kun tekee asian oikein ts ei tee tuhmuuksia. Meillä oli esimerkiksi yhdessä vaiheessa taipumusta kaataa juotava pöydälle Joka Ikisellä Aterialla. Ei auttanut kiellot, ei mukin pois ottaminen. Mutta kun alettiin kehua aina kun poika joi mukista ja laski sen pöydälle ilman kaatamista, se alkoi vähentyä ja nykyisin sitä ei tehdä juuri koskaan.

Yritetään kestää näiden uhmisten kanssa ja muistaa että se on ohimenevää. (Sen jälkeen tulee sitten murrosikä...)