Vauvavuosi - raskasta?

Ei ollut raskas, molemmat vauvat on nukkuneet hyvin. Itselleni raskaampaa on ollut 1-2 vuotiaan kanssa. Silloin omaa tahtoa aletaan yhä enemmän tuoda esiin, kävellään ja kiivetään vailla kunnon itsesuojeluvaistoa, ei vielä osata kunnolla ilmaista itseään joka sekin turhauttaa pientä ihmistä. Vauva-aikaan nukuin usein päiväunet vauvan kanssa, mutta vanhemman lapsen unet alkavat olla kiven alla eikä joka kerta helposti nukahdakaan tissille. Nyt 1,5-vuotiaan (ynnä isomman lapsen) kanssa koen eläväni raskainta aikaa, tästä se vaan paranee.
 
Ei ollut raskasta. Vaikka yöherätyksiä tuli, niin vauva nukkui myös päivisin eikä ollut paljoa pakollisia menoja.
Kävin myös kaikenlaisissa vauvatapaamisissa, että oli aikuistakin juttuseuraa.
 
Nyt vasta 3 kk takana vauvavuotta, mutta eipä tämä raskasta ole. Ainoa raskas puoli on se, ettei pääse käymään töissä ja että ei oikeastaan ole viikonloppuja. Kaikki on samaa arkea. Joka on kyllä ihanaa, ei siinä mitään, mutta joku vaihtelu ja ”lepoaika” olis myös ihan kiva. :D missään en oikein pääse päiväsellään käymään, koska poden huonoa omatuntoa jos käytän mahdollisen ulkoiluajan johonkin muuhun, kuin koiran ulkoiluttamiseen. Samoin tämä RS-viruskausi pelottaa sen verran, ettei viitsi vauvaa vielä mihinkään vauvatapaamosoon viedä.
 
En muista että vauvavuosi olisi ollut erityisen raskas. Tiedä sitten kultaako aika muistot vai johtuuko siitä että vauvavuoden jälkeen oli raskasta. Kaikki kun on suhteellista.
 
Kaksosten vauvavuosi oli yksi elämäni vaikeimmista asioista, mitä olen kokenut, kaksosten 2v uhma oli seuraava, mutta silloin oli myös kolmas lapsi vauva. En muista alkuajoista mitään.

Kolmannen lapsen vauvavuosi oli ihana, silloin vain oli myös se kaksosten 2v uhma. :grin
 
Muokattu viimeksi:
Ei ollut erityisen raskas. Esikoinen oli helppo vauva, söi hyvin, kasvoi normaalisti, ei kärsinyt mistään ongelmista ja nukkui yönsä. Poika on ollut paljon haastavampi uhmaikäisenä kuin vauvana.
 
Esikoisen vauva vuosi ei ollut erityisen raskas, olihan se ekaa kertaa kaiken ollessa uutta aikamoista totuttelua ja yllättävän yksinäistä, mutta vauva oli suht helppo ja melko hyvin nukkuva.
Toisen lapsen vauva vuosi oli raskaampi. Vauva oli todella itkuinen (ja melkein 4v edelleen :grin) ja söi ja nukkui huonosti. Heti kun alkoi vähän helpommaksi muuttua päätettiin yrittää kolmatta ja tärppi tulikin nopeasti. Se vuosi olikin aivan ihana. Kaikki meni vauvan ja isompien lasten kanssa ihanasti ja stressittömästi ja vasta silloin ymmärsin miksi jotkut hehkuttavat ihanaa vauvavuotta, kaikista pikkuasioistakin oli vain niin super onnellinen. Mä kun olen aiemmin vain odottanut että lapset vähän kasvaa niin on kivempaa :oops:
Nyt toivon tietysti että tämän tulevan neljännenkin kanssa olisi ihanat ajat tulossa
 
Vaikka poika on todella helppo tapaus (nukkuu ja syö hyvin, kasvaa nopeasti eikä koskaan ole sairastellut) niin silti vauvavuosi on ollut raskasta aikaa mielenterveydelleni.
 
Pakko myöntää että hemmetin rankkaa on..
Meidän poika huusi ekat 13 viikkoa ja huudot loppui kuin seinään kun vaihdettiin apteekin pilkottuun korvikkeeseen.
Nyt on sitten soseet aloitettu ja alku ei näytä kovin lupaavalta kun nyt on huudettu jo 4 päivää mahaa. Ei kovin valoisalta näytä tilanne tällä hetkellä.

Noh.. Saihan sitä jonkun aikaa nauttia siitä hymyilevästä ja äärettömän "puheliaasta" vauvasta.
 
Miehen kanssa yhdessä todettiin, että vaikka onkin välillä vaikeampia päiviä, niin ikinä ei tulisi mieleenkään palata entiseen elämään. Tää pieni ihme oli niin kauan odotettu, että silloinkin kun vauva huusi sylissä vatsanpuruja useita tunteja, niin kiitos tästä pienestä ihmeestä oli valtava. Toki minä väsyin helposti, kun oma psyykkinen sairaus taustalla, mutta sain paljon apua mummoilta ja muutenkin meillä on suuri tukiverkko. :Heartred Ymmärrän hyvin jos tukiverkkoa ei ole riittävästi, niin kyllä voi käydä rankaksi.
 
Takaisin
Top