Vauvavuosi ja korona

[Bella Swan]

Millainen on ollut vauvavuosi koronan aikaan?

Me ei olla tarvittu esim. turvakaukaloa montaakaan kertaa, kun ei missään oikein viitsi tai kannata käydä, koska korona. Monet eivät myöskään ole tavanneet vauvaa tai jos ovat, niin vain kerran. Olen kotona viihtyvää tyyppiä, mutta en esikoisen kanssa näin paljon kotoillut. Juhlat ovat jääneet juhlimatta tai juhlittu perhepiirissä.

 

[Lya M.]

Ei meilläkään moni ole vauvaa nähnyt ( esim. Isoisoäiti). Myös kastetilaisuus oli tarkkaan rajattu maksimissaan kymmeneen henkeen. Olin suunnitellut vauvauintia ja vauvamuskaria, mutta kun lapsi sitten syntyi, niin koronarajoituksia alkoi tulla sellaista tahtia, että en sitten halunnut viedä vauvaa minnekään. Kesällä kävimme kyllä miehen ja lasten kanssa mökillä, mutta siinä se. Muuten olemme käyneet vain kaupassa ja kirjastossa. Ja nyt taitaa olla kirjastokin menossa taas kiinni.

 

[Elina0000]

Juurikin noin meilläkin. Ristiäiset saimme vielä pitää 20 hlön läsnäollessa, maskit naamalla. Muutoin ei vauvaa ole sukulaiset, ystävistä puhumattakaan, juuri nähneet. Vanhempiemme luona alkuun (vauva on kohta 7-viikkoinen) kävin silloin tällöin, mutta nyt välttelen niitäkin käyntejä. Jospa jouluna sitten...

Turvakaukalo on jäänyt vähäiselle käytölle tosiaankin. Meinasin matkasängyn ostaa, mutta lykkään senkin ostoa, kun tuskin ennen kesää menemme minnekään yökylään. Hieman on itkuinen tapaus meillä - kantotalkoisiin olisi ollut kiva saada apua silloin tällöin. Vanhempamme olisivat mielellään auttaneet vauvan lohduttamisessa, kun itse vaikkapa nukkuu. Harmillisesti jää vauvakerhot ja muskarit nyt pois. Vauvauintiin en välttämättä olisi mennyt muutoinkaan, mutta muskariin olisin halunnut. Äiti-vauvakaverit ovat jääneet, kun ei käy missään kerhoissa.

Toisaalta olen käynyt jonkin verran vaunukävelyillä vauvan kanssa. Ulkoilua on ollut ehkäpä enemmän kuin jos osa ajasta menisi vauvakerhoissa ja sukuloimassa.

 

[Suski75]

Vauvakuvaukset jäivät syksyllä väliin, koska vauvalla oli sen verran ongelmia allergian ja astman kanssa, ja talven jälkeen ei koronan vuoksi enää edes harkittu asiaa. Eli nyt tältä lapselta jäi vauvakuvaukset kokonaan väliin.

Vauvakerhoissa ei muutenkaan olisi käyty, niistä kun tarttuu kaikki mahdolliset sairaudet, ja astmaatikkovauvan kanssa mieluummin jätin flunssat ja mahataudit väliin. Esikoinen kävi aikanaan 2 kertaa vauvakerhossa, ja molemmilla kerroilla sai flunssan. Esikoisen kanssa aikanaan myös kerran ilmoittauduttiin värikylpyyn, mutta oltiin niin väsyneitä, että jätettiin väliin -- siellä käyneet kaverit kertoivat, että värikylvyssä levisi mahatauti ja kaverit lapsineen sen saivatkin. Me taas huokaisimme onnesta emmekä enää tuon jälkeen edes ilmoittautuneet minnekään esikoisen vauvavuonna, joten tämän toisen kanssa ei ollut edes tarkoitus osallistua yhtään mihinkään tautipesätapahtumaan, ja tämä päätös oli tehty jo ennen kuin koronasta kuultiinkaan.

Elokuun lopulla oli tarkoitus laittaa vauva tarhaan, mutta se jäi nyt kokonaan, koska isoveli kantoi heti elokuun ensimmäisellä tarhaviikolla flunssan tarhasta kottiin, ja totesin, että nyt korona-aikaan en lähde tuohon että astmalapset saavat tarhasta flunssan kahden viikon välein ja sitten laukataan lääkärissä ja päivystyksessä ja sairaalan osastolla useita kertoja kuukaudessa. Siinä ei nukuta eikä tehdä töitä, etenkin kun flunssaisia lapsia ei voi viedä hoitoon mummolaan. Olin kuvitellut, että nyt korona-aikaan tarhassa ei olisi flunssaisia lapsia, mutta katin kontit, sinne ne flunssaiset lapset näköjään viedään tartuttamaan kaikki muut ihan kuten aina ennenkin.

 

[Ginger]

Kauhean isoja muutoksia ei ole ollut. Vauvan pari ensimmäistä viikkoa vietimme ns. omaehtoisessa karanteenissa, mutta sen jälkeen on isovanhemmat ja muutamat muut nähneet vauvaa. Olemme käyneet sukulaisten luona ja he meillä, ei tosin ehkä niin usein kuin ilman koronaa. Ristiäiset järjestettiin aika tavalla normaalisti, pappi ei vain tullut kotiin, vaan piti kirkossa kastaa. Kutsuttujen raja kirkkoon oli koronan vuoksi 25, meillä noin 15 vierasta.
Kaupassa vauva on käynyt erittäin harvoin, yleensä toinen vanhemmista vauvan kanssa kotona, erityistapauksissa on vain käyty vauvan kanssa. Vauvauintiin oli tarkoitus mennä, mutta ainakaan toistaiseksi ei olla menty. Tätä nyt mietin, että voisin alkuvuodesti katsoa ryhmiä, koronatilannetta hieman silmälläpitäen. Täällä on onneksi ollut erittäin hyvä tilanne tähän asti, nyt on ollut jonkinlaista kiihtymistä havaittavissa. Syrjäkylillä asumisen etuja Olisin käynyt vauvan kanssa mammaryhmissä yms tai kesällä vaikka jossain huvipuistossa esikoista viihdyttämässä, mutta ne jäivät nyt.

 

[Lemonade]

Vuosi oli tosi rankka, paljon kriisejä kuten ero. Turvakaukaloa on kyllä käytetty ahkerasti. Ehkä muut muutokset, kuin korona, vaikuttavat enemmän vauva-arkeen. Korona vaikuttaa paljon lapsivapaisiin.

 

[Hansku80]

Alkuun tuli melko iso järkytys. Olin ensin kuvitellut, että saadaan viettää mukavaa vauva arkea ja tutustua toisiimme, kun esikoinen on koulussa. Toisin kävi:maaliskuussa 2020 saimme vauvan ja mä aloin jo sairaalassa lukemaan uutisia koronasta yötä päivää, koska pelästyin kovasti tuntematonta. Kotiin vauvan kanssa ja esikoinen kotikouluun. Onneksi mieskin oli kotona, niin toinen hoiti vauvaa ja toinen erityislasta kouluhommissa. Minun mieleni meni rikki hetkeksi, kun olin niin herkässä mielitilassa raskauden jälkeen ja koska korona. Silti tunsin suunnatonta onnea vauvasta ja vauvan kanssa olin onnellinen. Se vähän kirpaisi, kun lapsella oli tehtävä, jossa kysyttiin, milloin äiti on onnellinen. Poika vastasi, että vauvan kanssa. Tottahan tämä oli. Meillä oli haastavia hetkiä pojan kanssa keväällä. Mieheni joutui taipumaan moneksi ja hoito työt ja paljon kotonakin. Se mielen rikkimeneminen oli vaikeaa minulle, joka olin aina vahva ja tuin muita. Mutta nyt tunnistan omat voimavarani paremmin. Minä ja perhe tulee ennen muita asioita nykyään. Korona kyllä edelleen saa mielen mustaksi.

 

[Vargynja]

Onneksi olen kotona viihtyvää sorttia ja mies on myös ollut kotona. Muuten voisi olla aika tukalaa. Siltikin. Olisi kiva käydä perhekahvilassa ja/tai kokeilla jotain vauvaharrastusta ja nähdä enemmänkin kavereita. Ristiäisetkin oli hyvin pienet kokoontumisrajoitusten takia. Ei mitään suuria juhlia kaivattu, mutta olisihan se ollut kiva jos edes kaikki kummit ja lähiperhe (isovanhemmat ja sisarukseni) olisi saaneet osallistua.

 

[twisted]

No, muuttui vain ettei enää marraskuun jälkeen päästy perhekerhoon ja missään ei kyläilty eikä meillä käynyt enää joulukuun jälkeen kukaan. Toukokuussa tuli ekat vieraat sisälle ja nyt niitä vieraita on käynyt vain muutamia ja hekin rokotettuja.

En luuhaa missään ostareilla tai kahviloissa kun asutaan landella, mutta perhekerhon poisjääminen harmitti koska siellä oli kivoja kavereita myös itselle. Vaunulenkeillä kävin parin kaverin kanssa. Nyt kun on rokotettu, niin uskaltaa jo vähän suunnitella jotain tulevaa, syksyllä pieni Lapin reissu mökille tiedossa näillä näkymin :)

Otin tämän vuoden hyvänä kasvun vuotena. Ollaan oikeasti oltu koko perhe yhdessä vuosi ilman että edes mies olisi ollut toimistolla ja ollaan kaikki hyvinvoivia, yhdessä ja miehen kanssa entistä rakastuneempia Paljon oli epätoivon hetkiä vuodessa mutta nyt se on kohta ohi. Poika sanoi hyvin talvella että "tää vuosi on ollut kuin yö ja nyt aamu alkaa sarastaa". Ja nyt on meillä aamu vihdoin

 

[Pingviiniemo]

Helpottava ja toisaalta ihanaa. Miehellä oli paljon etäopiskelua, eikä tarvinnut ravata Helsingissä jokapäivä. Mä sain tukea pikkuvauva-arkeen ja miehen ja lapsen suhteesta on kehittynyt upean vahva. Mies sanoikin että tää on ollut meidän elämämme onnellisin vuosi.

Koronapelko ja rajoitukset oli ainoa suru. Ois ollut ihana käydä välillä syömässä ulkona ja liikkua vapaammin. Nyt mulla on kaksi rokotetta ja miehellä yksi, eli sinänsä vähän helpottaa, mutta maailman kannalta tää on niin surullinen tilanne ettei sanoja löydy. Ihmiset menettää läheisiään turhan takia.

 

[Celebriel]

Helpottava ja toisaalta ihanaa. Miehellä oli paljon etäopiskelua, eikä tarvinnut ravata Helsingissä jokapäivä. Mä sain tukea pikkuvauva-arkeen ja miehen ja lapsen suhteesta on kehittynyt upean vahva. Mies sanoikin että tää on ollut meidän elämämme onnellisin vuosi.

Koronapelko ja rajoitukset oli ainoa suru. Ois ollut ihana käydä välillä syömässä ulkona ja liikkua vapaammin. Nyt mulla on kaksi rokotetta ja miehellä yksi, eli sinänsä vähän helpottaa, mutta maailman kannalta tää on niin surullinen tilanne ettei sanoja löydy. Ihmiset menettää läheisiään turhan takia.

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne monilta osin.

Esikoisen vauvavuosi oli suurinpiirtein puolessa välissä kun korona alkoi jylläämään. Tammikuussa -20 alettiin käydä muskarissa ja vauvakerhossa, joten ne jäivät sitten tauolle. Saatiin kuitenkin kokea pari kuukautta sitäkin :) Lapsen isovanhemmat ovat iäkkäitä, joten heitä ollaan tavattu hyvin harkiten ja varovaisesti. Nyt heidät on kuitenkin tuplarokotettu, joten ehkä tämä tästä

Mies on opiskellut kotoa (ja tehnyt keikkatöitä) ja on saanut olla paljon kotona. Nyt taapero onkin kovasti isänsä perään, kun ovat läheisiä

Toki harmittaa ettei ole ollut valinnanvapautta missä liikkuu, ja joka paikassa on saanut pelätä tuoko tuliaisia mukaan kotiin