vauvavuoden jälkeen viisaampana

elämän ihmeitä

Sukkela juttelija
Heinämammat 2016
Heinämammat 2018
Moi,

Kaikilla meillä on vauvavuosi nyt takana. Sain kunnian olla järjestämässä esikoistaan odottavalle äipälle vauvakutsuja noin kuukauden päästä. Saisikos teiltä apuja suunnittelemamme 'ohjevihkosen' tekoon. Eli kokemuksia siitä mikä yllätti sinut vauvavuodessa a) positiivisesti ja b) negatiivisesti? Sekä paras neuvosi/ohjeesi esikoistaan odottavalle äidille vuoden varalle?
 
A. Positiivisesti: Olin varautunut paljon pahempaan väsymykseen. Kehnostihan meidän esikko vauvavuotena nukkui ja olin ehkä joskus kateellinenkin kun joku toinen mamma täräytti että heidän vauva nukkuu yli viiden tunnin pätkiä :grin meillä muistini pisin pätkä esim alle 9kk ikäisenä oli neljä tuntia. Olin silti aina varautunut pahempaan. Pessimisti ei pety :) ihana yllätys oli myös se että elämäni on nykyään sosiaalisempaa. Pojan myötä olen saanut uusia ystäviä.
Negatiivisesti: Tähän hätään en osaa sanoa.. Jään miettimään ja vastailen kun keksin. Jotain negaakin varmasti löytyy mutta aika kultaa muistot :D

Paras neuvo on se että ei kannata ottaa liian vakavasti esim siisteyden ja sisustuksen päälle :) kyllä siivoomaan ehtii jossain välissä kumminkin, ei välttämättä juuri silloin kun haluaisi. Itse siivousfriikki :grin
 
Älä vertaa itseäsi muihin äiteihin, älä ota stressiä ja noudata kaikkea kellontarkasti, anna lapsen sotkea :D
 
Relaa.. vaikka lapsi ei nuku kun pitäisi tai söisi kuin pitäisi ei se (etkä sinä) siihen kuole... Nimim. Vietin jossain vaiheessa jopa puoli tuntia pomppimalla jumppapallolla (itkua nieleskellen) et sain pojan nukkumaan.
 
Tää on niin yksilöllistä... Mutta mut yllätti se, että alkuun imetys sattui. Vaikka mitään vikaa imemisessä tai otteissa ei olisi, niin aristi. Ja se oli muutenkin vaikeaa ja rasittavaa kun itse pelailin rintakumien ja pullojen kanssa. Ja se huono-äiti fiilis kun imetys ei kunnolla onnistunut ja loppui melko varhain kokonaan!

Toinen pettymyksen aihe oli se, että mulla oli valtavat suunnitelmat lenkkeillä pojan kanssa vaunuilla ja saada itseni elämäni kuntoon. Joo, ei onnistunut. Poika valvoi yöt ja nukuttiin yhdessä pitkälle päivään. Mulla käveleminen sattui nivusiin ja liitoskivut ei niin vain helpottaneetkaan. Ja millä syötät lasta helmikuun kylmillä kesken matkan?

Kannattaa mennä kunnan, seurakunnan tai MLL:n ym. järjestämiin vauvakahviloihin. Varsinkin silloin kun tuntuu, ettei millään jaksa kun arki on muutenkin niin raskasta. Kivaa olisi, jos sinne saisi kaverin mukaan ellei ole asunut koko ikäänsä samalla pienehköllä paikkakunnalla ja tiedä tuntevansa muita äitejä varmasti. Äiti-vauvaryhmä on myös hyvä ja siihen pääsee (yleensä) vain esikoisen kanssa.

Ota omaa aikaa, jos et ole lapsen kanssa ihan kahdestaan. Jokainen tarvitsee hengähdystauon, kunnon unet ainakin silloin tällöin jne. Parisuhde voi olla kovilla, jos kumppani ei auta tai ymmärrä, miksi haluat nukkua kun hän olisi kotona ja vauvakin nukkuu.

Vaikka kaikki huuteli, että ne pienet vaatteet jää äkkiä pieniksi, sitä ei oikein tajunnut kun alussa kaikki vaatteet oli liian isoja. Meillä kaikki vaatteet tuli käytettyä, mutta ihan pikkuruiset tosiaan jäi äkkiä pois käytöstä. Ei ihme, että vasta 80 cm alkaen kirpputorien vaatteet alkaa olla kunnolla kuluneita.

Yllätti myös se, kuinka paljon päänvaivaa kaupungille lähteminen aiheutti, varsinkin kun vauva oli itkuinen. Silti kannattaa harjoitella sitä vaikka jo 3-4 viikon iästä lähtien. Tekemällä oppii. Itse olen laittanut vaippatarvikkeet yhteen suljettavaksi pussiin (minigrip, vetoketjupussi), ruokatarvikkeet (tuttipullot, korvikkeet, putsauspyyhkeet, ruokalaput) toiseen. Mukaan tuttia, varavaatteet, harso ym. Myöhemmin naposteltavaa. Nämä kun laittaa laukkuun, niin on helppo ottaa oikea pussi oikeassa tilanteessa ilman, että tarvii koko laukkua tyhjentää.

Ihmisiä kannattaa nähdä. Aikuisia ihmisiä. Itselleni oli yllätys, miten vaikeaa oli saada itseään puhumaan kun kotona ei ollut ketään joka ymmärtäisi, mutta vauvan takia olisi pitänyt puhua. Aikuisen kanssa se tulee luonnostaan.
 
Tuo, mitä KoBe kirjoitti imetyksestä pitää minunkin kohdalla paikkansa. Oli aluksi niin vaikeaa ja kipeää ja vauva vaan nukkui eikä syönyt, eikä kasvanut tarpeeksi... En saanut neuvolasta mielestäni tarpeeksi tukea ja ohjausta imetykseen. Suosittelenkin Imetyksen Tuki ry.:ta, vaikka jo ennen synnytystä.
Huomasin myös sen, että kaikkia härpättimiä ja vitkuttimia (leikkimatto, sitteri jne.) ei välttämättä tarvitse ostaa uusina. Ne on tosi hyödyllisiä vekottimia oman aikansa, mutta ovat loppujen lopuksi aika lyhyen ajan käytössä ja varmaan juuri siitä syystä niitä on paljon tarjolla kirppiksilläkin.
Vauvakerhot ja äitikaverit on myös tosi hyvä juttu ja auttaa jaksamaan. Mulle ainakin on ollut tärkeetä päästä näkemään muita aikuisia välillä, vaikka lapsen kanssa kotona edelleen viihdynkin.
 
Mä ajattelin vielä raskausaikana, että en imetä pitkään ja tottakai lapsi nukkuu omassa sängyssä. Imetän edelleen ja perhepedissä nukutaan:happy: ja oon todella tyytyväinen tähän ratkaisuun, en ole niin kovin väsyneeksi itseäni kokenut. Pointtini on kai että on itselleen armollinen ja katsoo mikä sopii juuri siinä tilanteessa vauvalle ja itselle parhaiten.

Eikä vertaa itseään muihin äiteihin, hyvää vertaistukea ja vinkkejä oon saanut fecessa imetyksen tuki ryhmässä sekä simppeli sormiruokakeittiö ryhmästä.

Me ollaan harrastettu aika paljon ja oon kokenut sen tärkeäksi itselle ja meiltä löytyy myös sosiaalinen ja aurinkoinen pikku neiti :happy:.

Muilta tässä jo tullut paljon hyviä vinkkejä :).
 
Muokattu viimeksi:
Rentoutta! Eka lapsen kanssa monet niuhottavat ja ovat kaikessa tosi tarkkoja. :D Itselleen kannattaa olla armollinen, vaikka kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Eikä se nyt oikeasti ole niin justiinsa, jos aikataulu ei ihan aina pidä paikkaansa, vaikka rutiinit ovatkin arjessa tärkeitä. :wink
 
Takaisin
Top