Vauvauutisesta kertominen muille

[raksuni]

Mä nyt aattelin alottaa ihan oman keskustelun tälle, ettei nää huku välttämättä yleiseen keskusteluun ja muutkin voisi saada ehkä vinkkejä

Eli siis miten ja milloin olette ajatelleet kertoa raskaudesta perheelle/ystäville/muille? Onko se vasta ensimmäisen virallisen ultran ja raskauskolmanneksen jälkeen, kun isoin riski km on ohi? Vai kerrotteko jo aikaisemmin? Tässä juuri itsellä tämä pohdinta käynnissä, koska mietin juurikin sitä, uskaltaisiko jo kertoa vai jaksaako odottaa. Äitienpäiväksi ei meiän eka kolmannes ehdi loppumaan ja saada ekaa ultraa tehtyä

 

[norleviira]

Mä olen yhdelle kaverille kertonut jo, koska hän on itsekin raskaana, niin ajattelin saavani sieltä myös vertaistukea kaikkeen

Vanhemmille ja muutamalle muulle läheiselle ystävälle ajattelin kertoa varhaisultran jälkeen, mikäli sieltä tulee hyvät uutiset eli käytännössä viikon päästä!

Muille sitten tilanteen mukaan, todennäköisesti lähempänä sitä viikkoa 12 tms

 

[Novak]

Puolison lisäksi yksi ystävä tietää raskaudesta. Hän on sellainen, jolle voisin kertoa mahdollisesta keskenmenosta ja antaa kyllä tilaa sen käsittelylle, eikä ala pahoittelemaan ja voivottelemaan tilannetta. Muille en vielä halua kertoa kun ollaan pienillä viikoilla, enkä jaksa mitään hössötystä jos joku menee pieleen tässä alussa. Ihmiset reagoivat eri tavalla näihin, ja olen itse sellainen, että tahdon omaa rauhaa käsittelylle ja inhoan että säälitään tai pahoitellaan, kun asialle ei yksinkertaisesti mitään voi.

Omille vanhemmille, puolison perheelle ja muille läheisille kerrotaan jossain vaiheessa nt-ultran jälkeen, mikäli kaikki on ok siellä. Niin ja onhan meillä myös tulevia isosisaruksia vauvalle. Heille kerrotaan varmasti ensin ja uskon, että tuo isompi lapsi kertoo uutiset tehokkaasti eteenpäin, kun rakastaa vauvoja niin paljon

 

[rrro]

Mä olin yksin kotona kun plussasin ja soitin heti mun ystävälle. Yritin kertoa puolisolle vasta naamatusten muutaman päivän päästä, mutta oon tosi huono pitämään salaisuuksia ja soitin sit hänelle heti seuraavana päivänä. Hän kerto heti omalle veljelleen (jolla on jo lapsia) ja mä kerroin hänen siskolleen (+miehelle) kun asutaan samalla suunnalla ja ollaan paljon tekemisissä. Oltiin viikonloppu puolison vanhemmilla ja pikkuhiljaa kerrottiin koko sisarus katraalle ja molempien vanhemmille. Kerrottiin siis vaan lähipiirille ja painotettiin et on vasta ihan alussa, mutta se meidän lähipiiri on n. 14 henkilöä :D Pystytään luottamaan siihen että tarvittaessa saadaan tilaa.

 

[raksuni]

Mä oon siis kertonut mun parhaalle ystävälle, muille en oo kertonut. Tavallaan tekis mieli jo kuuluttaa sitä kaikille, mutta mitäs sitten, jos se meneekin kesken Puoliso kuulemma meinas tänään lipsauttaa töissä Tässä just miettiny sitä, että varmasti perheeltä sais sitä tukea ja apua tarvittaessa tilaa, mutta puolison perheestä pari on sellasia lörppäsuita, että en tiedä.. Ja naureskeltiin jo sitä, että mun äiti on puhunut meitä lähemmäs muuttamisestakin, että saisko se tästä uutisesta kimmokkeen. Meillä ei tässä ihan lähellä oo tukiverkkoa ollenkaan

Ja sit kun perheelle kertoo, niin en yhtään tiedä miten sen tekis

 

[Novak]

Mä oon siis kertonut mun parhaalle ystävälle, muille en oo kertonut. Tavallaan tekis mieli jo kuuluttaa sitä kaikille, mutta mitäs sitten, jos se meneekin kesken Puoliso kuulemma meinas tänään lipsauttaa töissä Tässä just miettiny sitä, että varmasti perheeltä sais sitä tukea ja apua tarvittaessa tilaa, mutta puolison perheestä pari on sellasia lörppäsuita, että en tiedä.. Ja naureskeltiin jo sitä, että mun äiti on puhunut meitä lähemmäs muuttamisestakin, että saisko se tästä uutisesta kimmokkeen. Meillä ei tässä ihan lähellä oo tukiverkkoa ollenkaan

Ja sit kun perheelle kertoo, niin en yhtään tiedä miten sen tekis

Joillekkin se voi olla myös helpottavaa, jos omalla kohdalle sattuisi keskenmeno ja olisi kertonut raskaudesta. Keskenmenoa ei tarvitse salata siinä vaiheessa ja uskon, että moni saa tukea siihen puhumalla asiasta heti.

Perheelle kertominen voi olla semmonen asia, jota voi miettiä ja suunnitella sitten, miten asian paljastaa. Olen itsekkin katsonut kaikenlaisia kivoja tapoja miten ihmiset ovat toteuttaneet asian. Lähinnä mietin jotain valokuvaa lapsista, missä olisi joku yksityiskohta, joka paljastaa heistä tulevan isosisaruksia Viimeksi laitettiin kuva sukulaisille lapsesta, missä hän piti pienen ultrakuvaa kädessä ja luki "Only child expiring xx/xx". Esikoisesta kerrottiin ihan vaan kasvotusten, että meille tulee vauva.

 

[raksuni]

Joillekkin se voi olla myös helpottavaa, jos omalla kohdalle sattuisi keskenmeno ja olisi kertonut raskaudesta. Keskenmenoa ei tarvitse salata siinä vaiheessa ja uskon, että moni saa tukea siihen puhumalla asiasta heti.

Perheelle kertominen voi olla semmonen asia, jota voi miettiä ja suunnitella sitten, miten asian paljastaa. Olen itsekkin katsonut kaikenlaisia kivoja tapoja miten ihmiset ovat toteuttaneet asian. Lähinnä mietin jotain valokuvaa lapsista, missä olisi joku yksityiskohta, joka paljastaa heistä tulevan isosisaruksia Viimeksi laitettiin kuva sukulaisille lapsesta, missä hän piti pienen ultrakuvaa kädessä ja luki "Only child expiring xx/xx". Esikoisesta kerrottiin ihan vaan kasvotusten, että meille tulee vauva.

Tämä on kyllä hyvä pointti! Täytyy pitää mielessä, kun pohtii tätä kertomista ylipäätään. Toisaalta tällä hetkellä siihen ei ole nyt oikeestaan vielä kiintymällä kiintynyt, että en yhtään tiedä miten mahdollisessa keskenmenotilanteessa reagoisin. Tällä hetkellä en kuitenkaan stressaa sitä ja tietty toivon, että pysyy mukana.

Kuulostaa tosi kivoilta vaihtoehdoilta tuollaiset mä bongasin pari erilaista korttia, joiden avulla voisin ehkä johdatella tähän aiheeseen meille tulee vauva ja niin tiedän, että silloin itketään onnesta

 

[Novak]

Tämä on kyllä hyvä pointti! Täytyy pitää mielessä, kun pohtii tätä kertomista ylipäätään. Toisaalta tällä hetkellä siihen ei ole nyt oikeestaan vielä kiintymällä kiintynyt, että en yhtään tiedä miten mahdollisessa keskenmenotilanteessa reagoisin. Tällä hetkellä en kuitenkaan stressaa sitä ja tietty toivon, että pysyy mukana.

Kuulostaa tosi kivoilta vaihtoehdoilta tuollaiset mä bongasin pari erilaista korttia, joiden avulla voisin ehkä johdatella tähän aiheeseen meille tulee vauva ja niin tiedän, että silloin itketään onnesta

Ehkä ihan hyväkin ettet tiedä miten reagoisit mahdollisessa keskenmenotilanteessa. Parempi keskittyä siihen reittiin, että jos ei ole syytä huoleen, niin todennäköisesti kaikki on hyvin ja raskaus menee maaliin asti ja vauva syliin

Minulla on itselläni keskenmenoja taustalla, minkä takia osaan varautua, miten haluaisin tällaista tilannetta käsitellä. Nyt yritän kuitenkin keskittyä positiiviseen, kun ei ole mitään siihen suuntaan viittaavaa. Kun taustalla on myös onnistuneita raskauksia jotka antavat toivoa

Vauvauutiset ovat todella tunteellisia joskus. Äiti höpsähti aikoinaan täysin tullessaan mummoksi - hyvällä tavalla

 

[raksuni]

Eiköhän me uskota siihen, että kaikki menee hyvin ja maaliin ja saadaan kertoa ihania uutisia

Mä uskon täysin samaan, että meillä tulevat isovanhemmat, tai ainakin meiän äidit höpsähtää

 

[raksuni]

Kerroin eilen pikkusiskolle ja hän oli yllättynyt, mutta iloinen uutisesta pieni iso uutinen hänen tytär saa serkun

 

[Bebetuulia24]

Mekin ollaan lähisuvulle (vanhemmat ja sisarukset) sekä muutamalle parhaalle kaverille. Eli varmaan joku lähemmäs 20 hlöä tietää. Tälleen saa olla siihen nt-ultraan asti ja sit ehkä laitetaan isommin kavereiden tietoon kun törmäillään

 

[raksuni]

Mä kerron tätä uutista nyt vähän ripotellen jotenkin tuntuu siltä, että vanhemmille haluisin kertoa kasvotusten, joten sitä saa vielä pari viikkoa odottaa sekä mietin vielä sitä, että miten mä kerron. Ensimmäiselle työkaverille kerroin ja hän oli ihanan kannustava ja sanoi, että on tukena sitten hyvässä ja pahassa On sitten joku, kelle töissä tarvittaessa purkaa oloja ja yhdelle vertaistukikaverille myös.

 

[Mamarski]

Meillä ja mulla on ollut sellainen ajatus, että niille voi kertoa, joille tuntuu sit ok:lta myös kertoa, jos kaikki ei menekään hyvin. Oon itse aiempien keskenmenojen kohdalla tuntenut, että on ollut ihan kiva, että on voinut myös sitä surua jakaa vähän jonkun muunkin kuin puolison kanssa. Molemmat olleet aikaisilla viikoilla spontaaneja km, joten kovin monelle ei toki vielä oo siinä ehditty.

Me on kerrottu varhaisultran jälkeen kyllä vanhemmille ja sit osalle läheisistä ystävistä plus nyt pääsiäisenä sisaruksille. Osin, kun mun voinnin ja taaperon kanssa on myös kaivattu apua ja tukea tähän alkuraskauteen. Kaikki on sellaisia, että tuntuisi myös hyvältä heidän kanssa purkaa, jos ei menisikään kaikki hyvin.

Mutta tämä on niin kovin yksiköllistä, että mikä kenestäkin tuntuu hyvältä. Ymmärrän tosi hyvin myös, jos joku haluaa pitää asian itsellä paljon pidempään.

 

[Saralia]

Mä kerroin vanhemmille kasvotusten ja siskoille soitin, veljille viestillä
Lisäksi oon töissä jo joutunut kertomaan, koska siellä voi olla väkivaltaista käytöstä lasten osalta.
Eli moni tietää jo vaikka oonkin ihan alussa

 

[raksuni]

Ripotellen kertominen jatkuu iskälle kerroin puhelimessa jo, kun tiedän ettei tulla näkemään pitkään aikaan. En tiedä, vähän olin pettynyt reaktioon (voiko näin tuntea?), mutta sanoi kuitenkin olevansa onnellinen meidän puolesta ja ehdottomasti hyvä juttu meidän kohdalla.

Miehen siskolle kerroin eilen, kun nähtiin näytin kuvan positiivisesta raskaustestistä ja kerroin et ois yks pikkujuttu, hetki meni hänellä tajutessa, että se on positiivisen raskaustestin kuva ja kyyneleetkin nousi silmään puhuttiinkin sitten aika pitkälti koko loppuaika raskaudesta sekä odotusajasta jne, niin oli jotenkin ihana jutella

 

[jamm]

Musta tuntuu että ite aina toivoo tai kuvittelee että muiden reaktio on "OIIII IHANAA " oli kyse sitten vauvauutisista tai lahjan antamisesta mutta harvoin ainakaan suomalaiset reagoi kovin suuresti mutta siis ymmärrän fiiliksen!

 

[raksuni]

Musta tuntuu että ite aina toivoo tai kuvittelee että muiden reaktio on "OIIII IHANAA " oli kyse sitten vauvauutisista tai lahjan antamisesta mutta harvoin ainakaan suomalaiset reagoi kovin suuresti mutta siis ymmärrän fiiliksen!

No siis joo! Varsinkin, kun on kyse tällasesta isosta uutisesta toki, kyseessä oli kuitenkin mies ja miesten reaktiot varmasti on "laimeemmat" yleensä, ku naisten mut jännä tosiaan huomata tällanenkin asia itessään, miten tuli tollanen fiilis!

 

[Novak]

Musta tuntuu että ite aina toivoo tai kuvittelee että muiden reaktio on "OIIII IHANAA " oli kyse sitten vauvauutisista tai lahjan antamisesta mutta harvoin ainakaan suomalaiset reagoi kovin suuresti mutta siis ymmärrän fiiliksen!

- "Mä oon raskaana!!!!!
- "Oho"

kuultu kerran tälläinen keskustelu junassa.

 

[Marta]

Oon jo 13+5 enkä oo vielkää kertonu kenellekään! Olin aiemmin ajatellu et rakenneultran jlk, mut sehän on vasta ikuisuuden päästä heinäkuun puolella. Alkaa olee jo sellanen olo et ois ihanaa jauhaa tästä jonkun muun kuin puolison kanssa tai esim jossain jodelissa.

Käytiin myös teettää kuvia nt-ultran kuvista, kun varmaan ainaki perheelle kerrotaan siten et annetaan kuva. Ja siis kasvotusten.

Mut nyt oon pyöritelly et jolleki just kaverille voisin jo kertoo vaik vaan viestin välityksel jos ei ehitä näkee, mut tullu vähä sillai et no emmä vielä et jos odotan viel pari pvää. Ehkä tullu jo vähä sellanen jännitys kertoa, en tiiä. En osaa selittää. Jännittää myös kertoo töissä. Yritän siel ainaki pitkittää lähemmäs rakenneultraa.

 

[Liilakukkanen]

Mäkin meinasin ensin pitkittää kavereille kertomista. Mut sit kun oltiin isolla porukalla viettämässä viikonloppua ajattelin et kivempi se on ehk kuitenki kertoa kasvotusten. Ja oli kyllä ihanaa kuinka innostuneita olivat ja kuinka paljon tukea kavereilta sitten onkaan saanut kun kertoi. On se aivan eri kun voi jakaa tätä omien kaverien kanssa vaikkei kukaan muu olekaan raskaana.