Huoh, meidän vuoden ikäinen on jotenkin ihan eri lapsi kuin ennen. Kaikesta on yhtäkkiä tullut niin äärimmäisen vaikeaa. Pienempänä hän oli niin sopeutuvainen ja "helppo" vauva, muut äidit välillä jopa kadehtivat. Tyttö söi tosi hyvin, nukkui nukuttamatta omassa sängyssään (tosin ei heräilemättä), leikki päivisin paljon itsekseen, istuskeli kärryissä tyytyväisenä parikin tuntia jne.
Nyt parissa kuukaudessa tytöstä on kuoriutunut esiin joku ihmeellisen vaativa, kovatahtoinen ja jatkuvasti itkevä riiviö. Pukeminen ei onnistu itkemättä, syödessäkin tulee joka kerta joku raivokohtaus ja ruuat on pitkin poikin, ei enää viihdy itsekseen HETKEÄKÄÄN, vaunuissa istumiseen hermostuu jo puolessa tunnissa, päiväunille ja yöunille ei saa muuten kuin sylissä nukuttamalla ja sittenkin herää usein sänkyyn laittaessa eikä suostu sinne jäämään.
Kenelläkään muulla tällaista tässä vuoden tienoilla? Pliiis kertokaa, että tämä on vaan ohimenevää... Tahtoo sen ihanan rauhallisen, nukkuvan, hyvältä tuoksuvan ja puhtoisen pikku nyytin takaisin
Nyt parissa kuukaudessa tytöstä on kuoriutunut esiin joku ihmeellisen vaativa, kovatahtoinen ja jatkuvasti itkevä riiviö. Pukeminen ei onnistu itkemättä, syödessäkin tulee joka kerta joku raivokohtaus ja ruuat on pitkin poikin, ei enää viihdy itsekseen HETKEÄKÄÄN, vaunuissa istumiseen hermostuu jo puolessa tunnissa, päiväunille ja yöunille ei saa muuten kuin sylissä nukuttamalla ja sittenkin herää usein sänkyyn laittaessa eikä suostu sinne jäämään.
Kenelläkään muulla tällaista tässä vuoden tienoilla? Pliiis kertokaa, että tämä on vaan ohimenevää... Tahtoo sen ihanan rauhallisen, nukkuvan, hyvältä tuoksuvan ja puhtoisen pikku nyytin takaisin
olen vielä syöttänyt tyttöä eli ei hirveesti haittaa jos lusikka lentää lattialle, nostan vain sen takaisin hänen ulottuvilleen. Keskittyy paremmin syömiseen, kun saa pidellä jotain...ihan mitä vain. Se ikävä tapa tytöllä kyllä on, ettei jaksaa kauaa istua paikoillaan (ellei ole kaamee nälkä tai hirmu hyvää ruokaa), vaan kiipeää pöydälle ja istuu tai konttaa siinä. Silloin olen kyllä nostanut hänet lattialle ja syötän siinä seisaillaan. Joskus käy leikkimässä ja palaa taas syömään pari lusikallista, kun huhuilen. Olen ajatellut, että jospa hän siitä rauhoittuu, kun haluaa itse ruveta syömään omin käsin. Saattaa olla että olen menossa aivan hakoteille tällä tapaa 
En ole lukenut niitä iltapäivälehtien kauhujuttuja tuoleihin köytetyistä lapsista, mutta sellainen on käynyt itselläkin välillä mielessä. Olen nyt antanut tytön itse osallistua syömiseen, kun sellaista minulle jo alkoi vihjailla. Kaivoin esiin pieniä painavia posliinikippoja, joista tyttö itse saa napsia kaikenlaista suuhunsa. Ja kas kummaa! Nyt tyttö istuu kiltisti aloillaan, syö tuplamäärän syötettyyn ruokaan verrattuna ja jopa minä pystyn syömään samaan aikaan. Miksen tätä aiemmin hoksannut...