Vauvan uskonto/uskonnottomuus

Nykyään ala-asteella Jeesus ja kertomukset vain mainitaan etiikan ohella jos ei sitäkään. Uskonto on hyviä käytöstapoja pitkälti ja muuta ns hyvää. Otin ihan opettajaan yhteyttä kysyäkseni kuinka tätä voi uskonnoksi sanoa. Saati vanhin lapseni on 21 ja hänen ala-asteajoilta oli eri meno joten opetussuunnitelma on muuttunut nyt kuopukseni ala asteajoilla. Joten en kyllä näe syytä miksi lapsi ei voisi olla uskonnon tunneilla ...muutakuin että perhe on täysin vastaan Jumalasta puhumista sitä vähääkään. Kuitenkin ihminen itse saa päättää nämä asiat kuinka haluaa uskoa. Tuputtamista ei todellakaan ole.
Ketään lastani ei ole kastettu eikä tulevaakaan. Haluan että he päättävät itse mihin kuuluvat jos kuuluvat ja oman uskonsa päättävät.
 
Mä olen tismalleen samoilla linjoilla Elma Aurooran kanssa. Tiedän, että iäkkäälle mummolleni on tärkeää jouluna lukea evankeliumi, ja musta on ihan ok jos hän haluaa sen lukea. Mun tehtävä on kertoa lapselle (kun ymmärtää) että se on osa mummon jouluperinnettä, koska se kuuluu mummon uskontoon. Se on tarina, ja jotkut uskovat, esim mummo, sen olevan totta, mutta sinä saat itse päättää mihin uskot ja mihin et. Me vietetään joulua, koska se on osa suomalaista kansanperinnettä joulupukkeineen ja saunoineen. Jos lapsi esim haluaa lähteä isovanhempien kanssa joulukirkkoon, sekin on mulle ok, koska onhan se tavallaan ihan sivistävää. Ja taas on mun tehtävä huolehtia siitä, että lapsi tietää ettei häneltä odoteta mitään.
Edellisjoulu vietettiin meillä, ja yllätyin kun mummoni ei edes ehdottanut evankeliumin lukua tai vastaavaa - jopa vanha uskova mummoni ymmärtää kunnioittaa sitä, että me olemme eronneet kirkosta, eikä meillä ole tapana tehdä uskonnollisia juttuja. Ja meillä oli kaikilla oikein kivaa :angelic:
 
Me ollaan mieheni kanssa helluntailaisia eikä lasta kasteta. Kun nimi annetaan niin lasta siumataan, mutta ei liitetä srk.aan. Sit kun lapsi kasvaa nuoreks tai aikuiseks hän voi itse liittyä jos haluaa. Me uskotaan että usko on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu eikä lapset ajattele automaattisesti niin kuin vanhempansa, vaan heillä on oma elämä ja omat valinnat. Toki he pienenä kulkevat mukana kerhoissa ja srk.ssa se on sit eri asia teininä huvittaako vielä tulla. Aika näyttää.
 
Minä itse en kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu. Ensimmäinen lapsi on kastettu, mieheni tahdosta. Olen miettinyt tätä toista ja sen kastamista, itse en haluaisi, mutta onko se sitten hölmöö kastaa toinen ja toinen olla kastamatta? Onhan tässä vielä aikaa toki miettieä.
 
Toisaalta, jos itse ei kuulu kirkkoon, eikä siitä päätellen tunnusta ev. lut. uskontoa, onko sillä sitten mitään väliä, vaikka pappi vähän kastelisi vauvan päätä vedellä? Jos se toiselle vanhemmalle kuitenkin olisi tärkeää?
 
Lähinnä mä ajattelisin että miehelleni on tärkeää vain näyttää hyvältä omien vanhempiensa silmissä, joten ei uskalla muodostaa itse kuvaa uskonnoista, tai tuoda sitä esille. En usko että uskonto on sille mitään, vain tapa johon se on jääny jumiin. Sen asian takia mietin koska onhan lapsi myös minun ja miehelleni ei uskonto ole elämän tärkeimpiä asioita, joten miksi en puolustaisi omaa nakökantaa?

Eikai kastamisessa ole mitään haittaa, mutta uskonnoista en piittaa itse ollenkaan, enkä näe niissä mitään järkeä, joten miksi sitten pakottaa lastakaan siihen, toki annan kyllä mahdollisuuden erota kirkosta heti kun/jos lapsi sitä tahtoo.

Äitini sanoi ensimmäisen lapsen kohdalla että kasta, jotta lapsi voi sen jälkeen valita itse. Mielestäni lapsi on jo kahlittu johonkin, joten sitä valintaa täytyy edeltää eroaminen ensin, Helpompi on valita jos ei kuulu mihinkään ryhmittymään ollenkaan.
 
Nämä ovat jokaisen perheen omia valintoja ja päätöksiä. Uskonto ja usko ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. :)
 
sinttu sanoi:
Eikai kastamisessa ole mitään haittaa, mutta uskonnoista en piittaa itse ollenkaan, enkä näe niissä mitään järkeä, joten miksi sitten pakottaa lastakaan siihen, toki annan kyllä mahdollisuuden erota kirkosta heti kun/jos lapsi sitä tahtoo.
Äitini sanoi ensimmäisen lapsen kohdalla että kasta, jotta lapsi voi sen jälkeen valita itse. Mielestäni lapsi on jo kahlittu johonkin, joten sitä valintaa täytyy edeltää eroaminen ensin, Helpompi on valita jos ei kuulu mihinkään ryhmittymään ollenkaan.
Click to expand...

Ainakin itselläni nuorena riparin käymisen ainut syy oli pitää juhlat ja saada rahaa ja lahjoja. Muutoin EVVK.. Itse erosin kirkosta ennen työelämän ja täten kirkollisverojen maksamisen aloittamista :grin
 
Ollaan molemmat puolison kanssa tapakristittyjä ja meille on itsestään selvää, että lapsi kastetaan. Erotkoon sitten myöhemmin itse jos siltä tuntuu. Ennemminkin luulisin että kirkko joutuu pohtimaan et voiko ne kastaa naisparin lasta :smiley-angelic008
 
Onko lapsi jotenkin "syyllinen" siihen, että teillä on kahden naisen muodostama liitto? :) Vai miksi asia mietityttää? Samalla perusteella pitäsi jättää kastamatta myös rikollisten lapset.. :confused: Lapsi syntyy puhtaana ja viattomana, vaikka olisi kenen lapsi. Jos nyt joku haluaa teidät ihmisinä tuomita..
 
Me ollaan myös erittäin tapakristittyjä ja ihan automaattisesti kastettiin esikoinen. En todellakaan koe sen kahlitsevan tai lokeroivan lasta mitenkään. Nykyäänkin ja varsinkin vielä enemmän tulevaisuudessa esimerkiksi uskonnonopetus on mielestäni vapaata ja varmaan sen elämänkatsomustiedon voi tulevaisuudessa valita kastettukin.

Ja jos ensimmäinen lapsi on kastettu, kastaisin toisenkin ihan selvyyden vuoksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top