Vauvan uskonto/uskonnottomuus

*Anniina*

*Anniina*

Vauhtiin päässyt keskustelija
Kaikkea sitä tulee mietittyä jo tässä vaiheessa, mutta mieleen tuli siis lapsen uskonto-asia. Minä olen eronnut ev.lut kirkosta aikuisiällä ja mies ei ole ikinä mihinkään kirkkoon kuulunutkaan. Nyt sitten mietin, että mites tuleva vauva? Onko nykypäivänä monikaan enää kirkossa tai "kuuluuko" siihen kuulua?

Jos ei kuulu kirkkoon, ei tule ristiäisiä. Se on minusta OK ja vielä ns. vanhempien asia, mutta mites sitten juuri koulussa uskonnon tunnit? Rippikoulu? Joulu? Muut uskonnolliset pyhät? Onko outoa viettää joulua vaikka ei ole mitään uskontoa? Minusta se tuntuu jotenkin hassulta. Toki joulukin on nykyään enemmän kaupallinen juhla kuin mitään muuta, mutta sen juuret on uskonnossa.

Sitähän voi uskoa mihin tahansa, vaikka ei mihinkään virallisesti kuuluisikaan (=maksa kirkolliseveroa). Näin minä oman eroni ajattelin kun en edes kokenut saavani mitään vastinetta rahoilleni.

Saakohan vauvan mihin uskontoon tahansa, riippumatta vanhemmista?
Onko kukaan miettinyt asiaa omalla kohdalla ja onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?
 
Ainakin ev.lut. pitäisi kai vähintään toisen vanhemman kuulua kirkkoon, jotta lapsi voidaan kastaa = liittää kirkkoon. Olettaisin myös muissa tunnustetuissa uskonnoissa olevan samoin. Kirkkoon kuulumaton ei tietenkään voi myöskään päästä ripille, eikä saada kirkkohäitä, mutta aikuisena jokainen voi tietysti sitten itse päättää, haluaako liittyä vai ei. :)

Koulussa kirkkoon kuulumaton saa osallistua uskonnonopetukseen, mutta vaihtoehtona on tietysti myös elämänkatsomustieto. Perheet juhlivat niitä juhlia, mitä haluavat juhlia ja miten haluavat juhlia.

Meillä molemmat vanhemmat kuuluvat kirkkoon ja lapset on kastettu. Nyt pikkulapsiaikana olen todella iloinen, että olen maksanut kirkollisveroa, sillä sille saa tällä hetkellä paljon vastinetta. Käydään paljon kirkon kerhoissa ja muskarissa, osallistutaan tapahtumiin jne. Kaikki ovat ilmaisia. Näen, että rahani on mennyt tärkeään työhön tukemaan ja auttamaan pikkulapsiperheitä ja pienten lasten vanhempia. :) Maksan veroni mielelläni.
 
Me ei miehen kanssa kuuluta kirkkoon eikä myöskään lapsia ole kastettu. Mun äidille ja isoäidille se tuntui olevan aluksi kova paikka mutta meidän perheelle tämä on paras näin.
Joulua juhlitaan muun suvun kanssa ja meilläpäin seurakunnan kerhot ovat kaikille ilmaisia, kuului kirkkoon tai ei. Ei tosin olla niissä käyty mutta mahdollisuus olisi :)
 
Me ei kuuluta mieheni kanssa mihinkään kirkkoon eikä uskota jumaliin. Joulua juhlitaan silti, enkä koe siinä olevan mitään väärää. Nimiäiset ehkä pidetään lapselle tai sitten ei. En ole vielä niin pitkällä pohdinnoissa ja suunnitelmissa.
Täällä on kaupungin kerhoja jotka toki maksaa jonkun verran, mutta en voisi kuvitella vieväni lastani seurakunnan kerhoon kun en itse usko asioihin joista siellä totena puhutaan.
 
Seurakunnan toiminta on toki avointa kaikille, eikä missään kysytä, kuuluuko kirkkoon vai ei. :) Mukavampi minusta niitä palveluita kuitenkin käyttää, kun tietää kantaneensa kortensa kekoon.
 
Mekään emme kuulu kirkkoon ja ei tule lapsetkaan kuulumaan elleivät sitten joskus halua kuulua. Nimiäiset pidetään ja kummit lapsi tietysti saa tästä huolimatta. Ja kyllä mekin joulut ja kaikki traditiojuhlat vietetään kirkkoon kuulumattomattomuudesta huolimatta.

Ei ole koulussakaan tänä päivänä erikoista, että luokassa on ET oppilaita ja useiden eri uskontojen edustajia.

Perheessä voi olla meillä joku, jolle tämä on kova pala. Eipä olla omasta kirkosta eroamisestakaan kerrottu ees.
 
Minua itseäni ei ole lapsena kastettu, sillä äitini ei usko ja isäni on muslimi. Jokatapauksessa meillä juhlittiin kaikki ns. "uskonnollisetkin" juhlat, joilla muutoin on myös olemassa suomalaiseen kulttuuriin menevä aspekti kuten joulu ja pääsiäinen. Koulussa myös opiskelin uskonnontunneilla ihan samoin tavoin kuin ev.lut.kirkkoon kuuluvat. Toisaalta onhan opettajasta riippuen nykyään uskonnonopetus kouluissa hyvin samankaltaista kun elämänkatsomustiedonkin...

Olen kuitenkin aikuiskasteen saanut pari vuotta sitten ja meidänkin lapsi tullaan kyllä ev.lut.kirkkoon liittämään. Myöhemmin sitten saa tehdä valintansa uskon suhteen mielipiteensä mukaisesti.
 
Meillä molemmat kuuluu kirkkoon, vaikka mies on monta kertaa miettinyt siitä eroamista. Lapset on siis kastettu ja tämäkin tulokas tullaan kastamaan. Ei meillä kuitenkaan uskonto mitenkään suuremmin näy elämässä. Luulen että jos ei kuuluttais kirkkoon niin silti tultaisiin nämä perinteiset juhlat viettämään niinkuin nytkin.

Tuntuu että nykyään koulun uskonnon tunnitkin on paljon muuttuneet omasta ajasta. Lisäksi on tietenkin mahdollisuus alkaa lukemaan sen tilalta elämänkatsomustietoa. Lasten kouluissa jos sattuu vaikka joskus olemaan seurakunnan järjestämä aamunavaus tms. niin vaihtoehtoisesti on myös ei uskonnollinen juttu.
 
Puolisoni kanssa kuulutaan muuhun uskontokuntaan kuin ev. lut. Meillä on nimenantotilaisuus ja kaste vasta 8-vuoden iässä mikäli lapsi haluaa liittyä kirkkoon. Vaihdoin itse uskontoa 18-vuotiaana mutta jo sitä ennen tiesin, että niin tulee käymään. Kävin silti rippikoulun vaikka en saanut siitä mitään hengellistä elämääni. Joulut ja muut kristilliset juhlat juhlitaan :)
 
Ev.lut. Kirkossa toisen vanhemman pitää kuulua jotta lapsen voi kastaa. Me ollaan kumpikin erottu kirkosta joten lasta ei luonnollisesti kasteta. Saa sitten rippikouluiässä päättää itse meneekö protulle/riparille tai mihinkään, ja saa sitten liittyä mihin lahkoon ikinä haluaakin, vaikka (julmaa kyllä) toivoisin että ei liittyisi mihinkään. Mutta se ei ole minun asiani, ja siksi musta on väärin että ev.lut. Kirkossa lapsi kastetaan häneltä kysymättä, ja näin on musta parempi. Kun omat lapset aikanaan menee kouluun niin toivon ja uskon että kaikilla on jo elämänkatsomustieto, kristittyjen määrä kun vähenee koko ajan eteenkin täällä suomineidon alapäässä. Meistä kumpikin on saanut ev.lut. kasvatuksen.
 
Silloin kun minä synnyin, niin vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoot joten meitä ei silloin kastettu. Liityimme kirkkoon jotta pääsisimme riparille veljeni kanssa ja meidän kastettiin kun veljeni oli 15 ja minä 14. Ennen kastetta meiltä kysyttiin vuorotellen että tahdommeko ottaa kristinuskon vastaan yms... pääsimme siis riparille ja sain kirkkohäät vaikkei vanhemmat kuuluneet kirkkoon. En kyllä koskaan ole ollut mitenkään uskovainen mutta kuulun edelleen kirkkoon ja lapset kuuluu myös ja pidämme ristiäiset. Mies erosi kirkosta häidemme jälkeen.
 
Puoliso ei kuulu kirkkoon (ei olla kastettu), itse olen eronnut ev.lut. kirkosta. Koen, että kun en palveluja käytä niin miksi maksaisin? Tulen ehkä srk-kerhoja kokeilemaan, mutta en koe mitenkään ongelmana vaikka en kirkossa ole. Lapselle tulee nimiäiset. Koulussa saa uskonnon opetuksen, tai sitteen ET:n jos itse haluaa. En koe uskonnon opetusta ongelmana koulussa, historiaa sekin on (vaikkakin osa täysin jonkun keksimää).
 
Mä näen uskonnonopetuksessa ongelmana sen, että siinä edelleen opetellaan ulkoa esim kymmenen käskyä, isä meidän -rukous ym., mitkä varmasti on monille ok, mutta ehkä ei ihan nykypäivää.. Musta on myös se hyvä puoli ET:ssä, että siinä kannustetaan lapsia pohtimaan omia arvojaan ja eettisiä valintoja sensijaan että asetetaan valmiit arvot ja säännöt. Siksi musta on hyvä että omat lapset aikanaan osallistuu et:n opetukseen, mutta jotenkin olis järkevämpää musta että nykypäivänä kaikilla olis sama sisältö :)
 
-elmeri- sanoi:
Mä näen uskonnonopetuksessa ongelmana sen, että siinä edelleen opetellaan ulkoa esim kymmenen käskyä, isä meidän -rukous ym., mitkä varmasti on monille ok, mutta ehkä ei ihan nykypäivää.. Musta on myös se hyvä puoli ET:ssä, että siinä kannustetaan lapsia pohtimaan omia arvojaan ja eettisiä valintoja sensijaan että asetetaan valmiit arvot ja säännöt. Siksi musta on hyvä että omat lapset aikanaan osallistuu et:n opetukseen, mutta jotenkin olis järkevämpää musta että nykypäivänä kaikilla olis sama sisältö :)
Click to expand...
Mun puoliso usein vastaa tähän että "vihollinen on hyvä tuntea" :grin En tiedä millaista ET:n opetus nykyisin on, mutta mun ollessa ala-asteella ET:läisillä oli vaikeammat tunnit? Ainakin ne valitti että on vaikeampaa :eek:
 
Me ei kuuluta kirkkoon eikä siten lastakaan kasteta. Nimiäiset varmaan pidetään, mutta kummeja ei pyydetä. Kummien tarkoitushan on kuitenkin perinteisesti kristillinen kasvatuksen välittäminen lapselle. Toki se on nykyään menettänyt merkityksensä, mutta itse koen vähän hassuna pyytää kummiksi, jos lasta ei edes kasteta kirkkoon. Muukin kuin kummi voi kuitenkin olla lapselle tärkeä aikuinen. :) Ja meillä on ajatuksena, että jos lapsi itse haluaa, hän voi käydä rippikoulun jne. Me emme kuitenkaan halua painostaa suuntaan tai toiseen.

Kirkkoon kuuluva lapsihan muuten saa automaattisesti evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta koulussa, elämänkatsomustietoa hän ei voi lainkaan valita. Sen sijaan kirkkoon kuulumaton voi halutessaan osallistua elämänkatsomustiedon sijaan uskonnon opetukseen. Ja kouluissa evankelis-luterilaisen uskonnon opetushan on jo pitkään ollut tunnustuksetonta, mutta käytännössä homma valitettavasti edelleen riippuu pitkälti opettajasta (esim. jotkut vanhan linjan opet eivät opseista juuri välitä...).
 
Kyllä uskonnon opetuksessakin on nykyään paljon etiikkaa sisällytettynä kappaleisiin, jotka toki pohjautuvat raamatun kertomuksiin. Tosin erityisesti jotkin kirjasarjat ovat edelleen kovin tunnustuksellisia ja opettajan täytyy olla siinä mielessä hereillä. En sinänsä ole uskonnonopetusta vastaan vaikken enää kirkkoon kuulukaan.

Mielestäni on sen sijaan jokseenkin väärin se, ettei kaikissa kouluissa ole mahdollista osallistua oman uskonnon opetukseen, vaan kaikki ns muiden uskontojen edustajat ovat sysätty elämänkatsomustiedon tunneille ja asetelma on hieman eriarvoistava.

Uskonnon opetus voisi ideaalina olla eri uskontokuntien ja uskomattomien yhteistä, maailmanuskontojen historiallista ja kulttuurista ymmärtämistä ja näin ollen edistää globaalia ajattelua. Mutta tuskin tulee muuttumaan taas ihan hetkeen.
 
Elleni sanoi:
Uskonnon opetus voisi ideaalina olla eri uskontokuntien ja uskomattomien yhteistä, maailmanuskontojen historiallista ja kulttuurista ymmärtämistä ja näin ollen edistää globaalia ajattelua. Mutta tuskin tulee muuttumaan taas ihan hetkeen.
Click to expand...

Minusta tämä toteutuu yläasteella, kun uskonto on muutakin kun Jeesuksesta kertomista. Ala-asteelta en muista muuta kuin Jeesus-tarinat.

Ehkä pidän alkuperäisen suunnitelman, että lapsi jää uskonnottomaksi. Kiitos kaikille vastauksista, mielenkiintoista luettavaa :)
 
Meillä oli esikoisella nimiäiset, joten tulevillekin lapsille pidetään. Kummeja ei ole, koen että ne on kuitenkin jotenkin kristillinen juttu, vaikka toki lähipiirissä on kastamattomillakin "kummeja" mikä on ihan kiva. Lapsella on kuitenkin elämässään paljon aikuisia jotka hänestä välittävät ja osallistuvat hänen elämäänsä, ja se on musta tärkeintä :Heartbigred
 
Ja itse olen myös kastettujen lasten kummi, ja mun tehtävä ei ole olla kristillinen kasvattaja vaan tukija ja vierelläkulkija :happy:
 
Meistäkään kumpikaan ei kuulu kirkkoon ja ollaan uskonnottomia, erottu kirkosta aikuisiällä kumpainenkin. Lapselle tullaan pitämään nimenantojuhlat ja "kummeja" varmaankin kysytään. Ollaan molemmat itsekin kummeja muutamille lapsille, eikä siihen todella kuulu kristillinen kasvatus vaan tukeminen ja vierelläkulkeminen kuten Elmerikin yllä totesi.

Mä toivon myös, että uskonnonopetus koulussa tulee olemaan sitten tämänkin lapsen aikana nykyaikaisen kirjon huomioonottavaa. Mikäli näin ei ole, meidän lapset ei tuu osallistumaan kirkollisuuteen perustuviin menoihin. Suurin osa suomalaisistakin juhlapyhistä kuitenkin perustuu pakanallisiin ja toisaalta kansanperinnemenoihin ja kirkolliset sävyt on tullu vasta myöhemmin. Tällä perusteella en koe mitenkään vääräksi juhlia esim. joulua, laskiaista tai juhannusta - ne kun eivät ole ev. lut. juhlia alkuperältään. Eikä niissä ole mitään tarvetta evankeliumeille tai muille uskomuspohjaisille jutuille, koska ne ovat ulossulkevia toisin ajatteleville.

Tullaan puhumaan isovanhempien ja muun suvun kanssa, että emme toivo heidän tuputtavan uskontoaan totena lapsille. Saavat toki puhua uskomuksistaan, mutta ei ainoana totuutena. Meille kun asia on harvinaisen simppeli: uskonnot on uskomuksia, joiden mukaan ihmiset elävät, mutta ihmisten uskomukset poikkeavat niin paljon toisistaan että ei ole oikein linjata, että yhden uskomuksen mukaan tulisi jokaisen toimia. Parempi linjaus on antaa kaikkien kukkien kukkia mutta ihmistä arvostavalla linjauksella, vaikkapa ihmisoikeuksien mukaan. Seurakuntien kerhotoimintaan jne ei kiinnosta osallistua, koska en voi allekirjoittaa näkemyksiä.

Ja tiedän ihan satavarmaksi, että tästä tulee suvuilta kauhistelua, mutta enpä välitä. Uskonnonvapaus on tärkeämpi arvo kuin suvun paheksunta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top