Moikka. Meillä on 2,5 vuotias sekarotuinen (suurin osa saksanpaimenkoiraa, hieman labradorinnoutajaa ja ripaus rotikkaa). Ollaan pennusta asti opetettu sitä siihen, että tavaroita viedään suusta ja välillä käsittely on hieman "rajua".. Tämä tietoisesti, koska suvusa paljon lapsia. Nyt kun sitten meille syntyi vauva niin on ottanut todella upeasti tytön vastaan. Antaa toisen olla ihan rauhassa, välillä käy lipasemassa naamaa, käsiä. Tyttöä kiinnostaa koira kovasti.
Eräs sukulaislapsi kerran kiipesi meidän koiraa vasten pystyyn. Otti niskasta kiinni ja kampesi itsensä seisomaan. Koira vain katto et mitä touhuut, mut anto pojan nousta.
Oon todella helpottunut kun tietää että koira rakastaa lasta.. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa.