vauvan tulo ja vanhemmat sisarukset

orvokki 81

Sukkela juttelija
Tästä aiheesta onkin jo jossain vaiheessa ollut juttua , mutta nostetaan se uudelleen. Mua on ruvennut jo jonkin verran jännittämään millaiseksi elämä muuttuu kun uusi vauva tulee perheeseen. Lähinnä miten esikoinen asiaan suhtautuu. Meidän tyttö on reilu 2-vuotta, kiltti ja iloinen tapaus, mutta kyllä sitä uhmaakin ilmassa on ja joinain päivinä vaan kaikki toimenpiteet (vaipan vaihto, pukeminen yms.) on yhtä taistelua. Siihen kun vielä lisätään yksi kappale vauvoja mukaan, niin laskea saa varmaan monta kertaa kymmeneen päivän mittaan :)

Se myös jännittää että onko vauva kovin levoton nukkuja, tuleeko koliikkia yms. Se jännitti eniten myös esikoisen kanssa, mutta hän nukkui onneksi todella hyvin jo ihan alusta asti, eikä mullekkaan paljon univelkaa päässyt missään vaiheessa siunaantumaan. Nyt varsinkin kun on jo se vanhempi lapsi, ei niitä päikkäreitä ihan tuosta noin vaan oteta ja muutenkin oma aika on tosi rajallinen!

Mutta eiköhän tästä selvitä ja sen muistan esikoisenkin kanssa että joka kuukausi oli aina vähän helpompi kun vauvalle tuli lisää ikää. Ja meillä varsinkin se kävelemään lähtö teki pikku ihmisestä paljon itsenäisemmän ja mullekkin jäi enemmän aikaa kotitöille yms, kun pikkuinen jaksoi paljon pitempään viihdyttää itseään.

Ostin muuten esikoiselle baby born nuken ja ajattelin että uusi tulokas "tuo" sen sitten esikoiselle lahjaksi ja saadaan yhdessä hoidella omia vauvojamme :) Lisäksi hommaan tytölle puuha ja värityskirjoja kun varmaan kotona tulee oltua ainakin ekat päivät ja niistä tykkää tällä hetkellä tosi paljon! Muutenkin esikoisesta on varmaan kiva saada jotain kun kuitenkin kaikki vieraat tuovat vain vauvalle lahjoja tullessaan.
 
Mä sain sellasen neuvon että pitää pyytää vieraita muistamaan myös esikoista, ja niin aion myös tehä :) Meillä esikko täyttää ihan kohta kolme vuotta ja on varsin uhmakas tapaus. Onneksi on jo myös sen verta "itsenäinen" että ei käytä vaippoja, syö ja pukee itse. Helpottaa varmasti paljon asiaa:) Itekin aattelin jonku lahjan esikolle ostaa mut en vielä tiedä mitä, kun noita vauvanukkeja löytyy useempi jo ennestää. Täytyykin ehkä katella jos löytyis joku vauvanuken hoitopaketti ; ei ole mitää baby borneja meiän nuket ni ainakaa sen merkin potta ei oo sopivan kokonen :sad001 .

Meillä tyttö ehti aloittaa päivähoidon tammikuussa ja päätettiin että saa siellä jatkaakin vaikka vauva syntyy. Hoitoajat ei kuitenkaan ole pitkiä, ja tyttö selvästi kaipaa kavereitaan ( on nyt siis tän kuun kesälomalla). Esikko oli vauva-aikana niin vaativa, että jos tää toinen on yhtään samanlainen niin on omankin jaksamisen kannalta parempi, että tytö on osan päivää hoidossa :)
 
Meilläkin esikoinen on reilu 2 vee ja hieman jännittää miten hän suhtautuu asiaa. Viimisen vuoden esikoinen on ollu päiväkodissa, kun itse olen ollut töissä ja jatkaa myös elokuussa sovituilla hoitopäivillä eli 12pv/kk noin 6h päiviä. Edes auttaa myös esikoisen puheen kehitystä. Ja hän menee sinne mielellään ja tykkää touhuta siellä. Nyt kun on tän kuun ollu pois hoidosta ni kyselee kyllä toisinaa tätien perään.

Mä luulen, että tarkkana saa olla esikoisen kohdalla siinä miten kohtelee vauvaa. Aivan varmasti tulee purkamaan kiukkua läpsimällä. Meille tuli koiranpentu tuossa reilu kuukausi sitten ja samantien ku esikoista kieltää tai komentaa se menee purkamaan sen koiraa ja läpsäsee sitä. Joten saa nähä miten vauvan kanssa käy. Mutta kannattaa muistaa se, että on ihan normaalia että vanhempi sisarus/sisarukset kokevat mustasukkaisuutta :)

Tästä aiheesta olisi kiva kuulla kokemuksia sitten kun vauvat on syntyneet ja miten ne vanhemmat sisarukset ovat oikeasti ottaneet vauvan vastaan.. :)
 
Joo kyllä täälläkin jännitetään miten meidän 2,5v esikoinen suhtautuu vauvaan.. Ja se mihin/miten kiukkunsa purkaa, kun on hyvin temperamenttinen tapaus.. Yleensä kun suuttuu, niin lelut lentää, lyö, potkii ja on muutenkin mahdoton, joten saa olla kyllä varuillaan ettei sitten vauvaa rupee telomaan suutuspäissään.
Että ihan hyvin vois sitten myöhemmin keräillä kokemuksia, että miten on sitten loppujen lopuks menny, kun ollaan saatu vauvat maailmaan :)
 
Täytyy tosiaan uudestaan kirjoitella aiheesta kun ollaan vauvat saatu maailmaan :)

Meidän tyttö on sinäänsä aika kiltti, vaikkakin kyllä itsepäinen. Ei mitään kovia raivareita ole monesti saanut. Muutaman vuoden iässä tykkäsi kiusata meidän pieniä koiria, mutta se on nyt viime kuukausina ruvennut loppumaan. Tyttö tykkää tosi kovasti vauvoista, mutta nähtäväksi jää, miten se oma vauva otetaan vastaan....
 
Miten teillä on tämän kanssa asiat lähtenyt rullaa?

Meillä neiti vähän reilu 2 vee kovasti silittelee ja paijailee veikkaa, mutta tarkkana saa kyllä olla. Esikoinen kun ei vielä oikein ymmärrä tuota voiman käyttöä ja sitä, että ei voi törkkiä silmiä tai ei voi ottaa kädestä kiinni ja puristaa yms..
Pahemmin ei mustasukkaisuutta ole vielä tullut...
 
Meillä on myös lähtenyt kyllä todella hyvin sujumaan. Esikoinen pitää kovasti pikkusiskostaan ja haluaa sitä paijailla ja seurailla hoitotouhuja. :) Toki vähän pitää pitää silmällä, kun ei aina muista, että esim. vauvaan ei voi nojata tai sen käsiä väännellä. Mustasukkainen ei ole ollut vielä ollenkaan, mutta pitää yrittää löytää taas enemmän aikaa ihan vain esikoisellekin. Saa ruveta isä sylittelemään vauvelia enemmän, että vauva oppii rauhoittumaan isänkin syliin. Koska jossain kohtaa voi olla, että sitä äidin huomiota halutaan taas enemmän.
 
Meillä menee edelleen tosi hyvin isosiskon kanssa. Tänään tuli oikein kyyneleet silmiin...vauva nukkui meidän sängyssä ja esikoinen oli salaa pujahtanut vauvan viereen. Hän oli pistänyt pehmolampaan vauvan peiton alle, silitteli tätä hellästi ja lauloi vauvalle. Ihana isosisko :)
 
Meillä isosisko olisi kovasti ottamassa vauvaa syliin. Aina on kysymässä saako silittää, antaa pusuja/haleja. Ekoina päivinä oli kyllä sellanen mustis ilme hällä mut nyt ei sitä oo näkyny. Muuten on kyl isosiskon käytös menny alaspäin ja lujaa. Uhmis muutenkii päällä ja nyt tuntuu et entistä vähemmän se uskoo mitä sanotaa, ja yrittää kiellot kiertää kaikin puolin.
 
^ Täälläkin isosiskolla ihan järkky uhmis. Ei usko mitä sanotaan ja mikää ei kelpaa. Kaikesta vedetään itkupotkuraivarit. Tiiä sitten johtuuko niinkää vauvasta vaan ihan normi uhmista, tosin tuskin vauvan tulo sitä helpottaa. Mutta kyllä on äitin hermot koetuksella jatkuvan huudon takia :/

Hyvä esimerkki; toissa iltana Isosisko oli syönyt puolet croisantista ja puolet oli keittiön pöydällä ollut koskemattomana puol tuntia. Ajattelin, että tuskin hän sitä enää syö niinkuin yleensäkin hällä jää ruuat syömättä pöydälle. Otin siitä pari haukkua ja jätin viel pienen palan jos vaikka hän söisi. Noin puolen tunnin päästä hän tajuaa, että äiti on haukannu siitä palasen. Voi luoja mikä huuto ja itku siitä alko, sitä kesti varmaa parikyt minuuttia ja koko sinä aika hän ei edes koskenu koko loppu croisanttii. Siitä hän sitte painui iskän kanssa nukkumaan ja minä söin ilkeänä koko loppu croisantinkin. Huh, ei ymmärrä miksi asiasta pitää huutaa jos ei ole aikomustakaan edes syödä sitä. Että näin :rolleyes:
 
Kuullostaa tiutsi kovin tutulta, valitettavasti :) Meillä on edelleen isosisko tosi nätisti vauvan kanssa, mutta vanhempia kyllä koetellaan olantakaa! On ollut muutaman viikon aika hankala, kiukuttelee, eikä tahdo totella mitään. Mun mies menee ens ma töihin, saa nähdä miten sitten pärjäillään.....
 
Ihan on tiutsi kuin omasta suusta tullutta tekstiä :laughing002 Noi kunnon raivarit on meillä vielä melko uus juttu. Joskus pienempänä niitä oli tytöllä jonkinverran, mutta nyt... Joka ikinen asia mikä ei mee niin ku esikko tahtoo. Alkaa ihan korvia vihlova kirkuminen ja ja huuto :angryfire Aivan käsittämätöntä käytöstä. Kait se joskus ohi menee.
 
Takaisin
Top