Minkälaisia persoonallisuuksia muiden vauvat on, onko jo nähtävissä temperamenttia/luonnetta? Ja näettekö vauvassa omaa/puolison luonnetta/ominaisuuksia?
Meidän tyttö taitaa olla melko herkkä/varautunut luonteeltaan. Vierastaa jo nyt, 2, 5kk ikäisenä
käytiin isäni luona ja siellä ihan selvästi vierasti, oli tosi itkuinen ja rauhoittui minun syliin. Kummitätin sylissä huusi ihan kiljumalla ja alkoi itkeä kun minun isä katsoi ja jutteli tytölle..tuntui että pelkäsi vierasta paikkaakin. Rauhoittui lopulta kantoreppuun, onneksi oli mukana. Oli samanlainen neuvolassakin, huusi kiljumalla kun terveydenhoitaja otti tytön syliin ja huuto alkoi aina kun terkka rupesi puhumaan, tyttö rauhoittui vasta kun pakkasin kantoreppuun ja lähdettiin kotiin.
Tyttö on aina ollut kovin sylinkaipuinen, nukkui aluksi vain minun vieressä, nykyään nukkuu kapaloituna yöt omassa sängyssä mutta otan herkästi viereen nukkumaan jos nukkuu huonosti. Kotona kyllä on iloinen ja hymyileväinen virkeänä ollessaan, herkästi tosin säikkyy kovia ääniä. Rauhoittuminen tuntuu olevan hänelle vaikeaa: jos itku pääsee kovaksi niin rauhoittuu yleensä hitaasti, välillä tuntuu että itku jää vähän kuin päälle ja myös nukkumaan rauhoittuminen on vaikeaa.
Esikoinen on ihan toisenlainen, hän on sosiaalinen ja hyvin ulospäin suuntautunut ja rohkea. Vauvanakin suorastaan nautti siitä että kiersi sylistä syliin, hymyili ja jokelteli kaikille, mitä enemmän ympärillä oli ihmisiä, sitä enemmän nautti tilanteesta ja huomion keskipisteenä olosta. Oli hänelläkin toki vierastuskausi, mutta se kohdistui oikeastaan vain muutamiin ihmisiin ja meni äkkiä ohi. On myös aina ollut erittäin kiinnostunut muista lapsista, jos jossain on lapsia niin takuulla yrittää mennä tekemään tuttavuutta ja tykkää myös fyysisistä leikeistä kuten painimisesta ja halailee mielellään. Hoitoon meneminenkään ei hänelle ollut vaikeaa, oli ennemminkin riemuissaan päästessään muiden lasten kanssa touhuamaan. Saa nähdä miten tämän pikkusiskon saa ikinä jäämään hoitoon...
Näyttävät olevan sisko ja veli täysin erilaisia luonteeltaan..kieltämättä näen itseni enemmän tytössä, viihdyn ennemmin pienissä, tutuissa porukoissa ja isoissa vieraammissa porukoissa jään helposti hiljaiseksi seurailijaksi. Viihdyn kotona, ja minulla on vain muutamia läheisempiä ystäviä, olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Silloin kun poika oli pieni niin mietinkin usein että tämä poika on luonteeltaan ihan erilainen kuin minä. Meillä taitaa tulla tyttö äitiinsä ja poika enemmän isäänsä.
Meidän tyttö taitaa olla melko herkkä/varautunut luonteeltaan. Vierastaa jo nyt, 2, 5kk ikäisenä
käytiin isäni luona ja siellä ihan selvästi vierasti, oli tosi itkuinen ja rauhoittui minun syliin. Kummitätin sylissä huusi ihan kiljumalla ja alkoi itkeä kun minun isä katsoi ja jutteli tytölle..tuntui että pelkäsi vierasta paikkaakin. Rauhoittui lopulta kantoreppuun, onneksi oli mukana. Oli samanlainen neuvolassakin, huusi kiljumalla kun terveydenhoitaja otti tytön syliin ja huuto alkoi aina kun terkka rupesi puhumaan, tyttö rauhoittui vasta kun pakkasin kantoreppuun ja lähdettiin kotiin.Tyttö on aina ollut kovin sylinkaipuinen, nukkui aluksi vain minun vieressä, nykyään nukkuu kapaloituna yöt omassa sängyssä mutta otan herkästi viereen nukkumaan jos nukkuu huonosti. Kotona kyllä on iloinen ja hymyileväinen virkeänä ollessaan, herkästi tosin säikkyy kovia ääniä. Rauhoittuminen tuntuu olevan hänelle vaikeaa: jos itku pääsee kovaksi niin rauhoittuu yleensä hitaasti, välillä tuntuu että itku jää vähän kuin päälle ja myös nukkumaan rauhoittuminen on vaikeaa.
Esikoinen on ihan toisenlainen, hän on sosiaalinen ja hyvin ulospäin suuntautunut ja rohkea. Vauvanakin suorastaan nautti siitä että kiersi sylistä syliin, hymyili ja jokelteli kaikille, mitä enemmän ympärillä oli ihmisiä, sitä enemmän nautti tilanteesta ja huomion keskipisteenä olosta. Oli hänelläkin toki vierastuskausi, mutta se kohdistui oikeastaan vain muutamiin ihmisiin ja meni äkkiä ohi. On myös aina ollut erittäin kiinnostunut muista lapsista, jos jossain on lapsia niin takuulla yrittää mennä tekemään tuttavuutta ja tykkää myös fyysisistä leikeistä kuten painimisesta ja halailee mielellään. Hoitoon meneminenkään ei hänelle ollut vaikeaa, oli ennemminkin riemuissaan päästessään muiden lasten kanssa touhuamaan. Saa nähdä miten tämän pikkusiskon saa ikinä jäämään hoitoon...
Näyttävät olevan sisko ja veli täysin erilaisia luonteeltaan..kieltämättä näen itseni enemmän tytössä, viihdyn ennemmin pienissä, tutuissa porukoissa ja isoissa vieraammissa porukoissa jään helposti hiljaiseksi seurailijaksi. Viihdyn kotona, ja minulla on vain muutamia läheisempiä ystäviä, olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Silloin kun poika oli pieni niin mietinkin usein että tämä poika on luonteeltaan ihan erilainen kuin minä. Meillä taitaa tulla tyttö äitiinsä ja poika enemmän isäänsä.
