Vauvan sukupuoli?

H

Hansunen

Jostain jotain jo tietävä
Kun alkaa kohta olla rakenneultran aika kaikilla, niin gallupoidaanpa vähän. Kuinka moni haluaa ultrassa saada selvyyden lapsen sukupuolesta?

Joskus luin jonkun artikkelin, jonka mukaan jopa 70 % haluaa tietää sukupuolen etukäteen. Itse kauhistelin tuota lukua, kun olin itse kuvitellut täysin päinvastoin.

Minä olen niin vanhanaikainen, että haluan mieluusti pitää asian yllätyksenä synnytykseen saakka. Ekassa raskaudessa noudattivat vielä sairaalassa sitä linjaa, että eivät mielellään edes kerro. Toisen odotuksen aikana oli laitteet jo niin hyvät, että kertoivat, jos odottaja halusi tietää.
 
Esikoista odottaessa Kätilöospistolla eivät kertoneet sukupuolta. Se oli heillä silloin linjaus. Silloin oltiin muistaakseni ajateltukin, että pidetään asia yllätyksenä syntymään saakka. Toisen lapsen kohdalla oli periaate muuttunut, ja suostuivat halutessa kertomaan mahdollisen sukupuolen, jos se oli nähtävissä. Tällöin vei uteliaisuus voiton. Uskoisin, että jos tämän kanssa niin pitkälle päästään, niin haluamme tietää. :) Meillä kuitenkin on vielä rakenneultraan aikaa. Nt-ultra vasta huomenna. Tänään ompi menossa 12+5.
 
Mä kyllä haluan tietää, että saan mielenrauhan. Ite en kannata sukupuolineutraalia kasvatusta, että pukisin lapselle mitä sattuu. Kyllä mä tytön hukutan pinkkiin niin, että varmaan vihaa sitä aikuisena ja pojalle sitten söpöjä poikien vaatteita :D Pakkohan niitä on hankkia etukäteen, ei vauvaa alasti voi pitää :D Ja ku niitä vaatteita menee jopa se 10 vaatekertaa päivässä, ni niitä vaatteita on oltava. Ajattelen tän ehkä pinnallisesti, mutta sitähän se osittain on, pinnallista. Lapsi on ihan just yhtä ihana, tärkee ja rakas, oli kumpi vaan. Haluan vaan nää pakolliset jutut tehä helpommmaks ittelleni. Aion sen 4D ultran käydä, jos ei tuu selkeetä tulosta rakenneultrassa. Ja silleen saan enemmän sitä vauvan persoonaa miellettyä, kun ajattelee, että miten se liikkuu mahassa ja mistä se tykkää jne. Ja kun en osaa miettiä poikien nimiä. Mulla on niin vahva tyttöolo, että on vaikea varautua poikaan. En osaa katsoa poikien vaatteita, ei tunnu luonnolliselta. Niin olisin shokissa ja mulla ois pukea pojalle vaan niitä vaaleenpunasia bodyja ja laittaa rusettikuvioiset potkuhousut jne.

Mun on vaan pakko saada tietää, että onko se kaikkien - ja ennen kaikkea itseni - veikkaama tyttö vai onko siellä sittenkin pikkuinen poika :) Koska sitten tartten uuden asennoitumisen ja sitten tarttee tarkastella sen persoonaa poikana ja miettiä sopivaa nimeä. Ja sitten voi tehdä niitä hankintoja sen mukaan ja varustautua ja varautua, että nyt se lapsi on tulossa ja kaikki valmiina just häntä varten.

Tää on vaan mun näkemys ja varmaan moni kauhisteleeki tätä mun näkemystä, mut I don't care. Muilla omat syyt selvittää tai olla selvittämättä sukupuoli ja mun mielestä jokaisella saa olla se oma näkökulma ja omat syyt just sellaset ku on. :) Ihmisiä niin paljon, että ei millää voida kaikki ajatella samalla tavalla kaikesta :)
 
Täällä myös otetaan selville, jos toinen sellaiseen asentoon kääntyy, että on nähtävissä. Muille ei sitä kerrota, mutta miehen kanssa halutaan selvittää.. malttamattomia kun ollaan :) Silti suhtaudun siihen vähän varauksella ja minulle on ehdottomasti tärkeintä, että lapsi syntyy terveenä ja turvallisesti maailmaan. Muulla ei väliä :)
 
Mie en oo halunnu kahen edellisen aikkaan tietää, enkä halluu nytkään. Meillä on valmiina paljon vaatteita, joita voi käyttää molemmilla. Niitä voi sit yhisttää tyttömäisten tai poikamaisten vaatteijen kanssa.
Jotenkin miusta se on osa synnytyksen hienoutta, että saa vasta sit tiettää. Jokainen kuitenkin saa miun puolesta tehä oman päätöksensä. Ymmärrän hyvin miks toiset halluu tiettää etukätteen.
 
Haluan tietää kans ehdottomasti, jos näkyy. Jos ei näy niin no can do... :confused013
Mulla on kahden pojan ja yli-innokkaan mummin vuoksi öpaut pienen vaatehuoneen verran poikien vaatteita joten todellaki haluan tietää säästänkö kaiken... eli mulla on joko kaikki vaatteet valmiina tai sitten pääseen suuntaamaan katseeni pinkkiin :p ja annan poikien vaatteet eteenpäin.

aiemmilla kerroilla on selkeesti nähty kumpi tulee ja mielellään kertovat. Itse asiassa kysyivät ennenku alkoivat alaosaa ultraamaan että haluaako tietää koska se saattaapi siinä vilahtaa :)
 
Me halutaan mun miehen kanssa tietää :) sitä en tiiä kerrotaanko muille vai annetaanko värien puolesta sitte olettaa kumpi ois tulossa :wink :grin
 
Halutaan tietää :)
Mulla vähän samanlaisia ajatuksia kun Ocean:lla. Musta on kivaa kun saa tietää etukäteen, niin saa ostaa valmiiks joko tyttömäisiä/poikamaisia vaatteita ja tavaroita. Meillä myös kaksi poikaa, vaatetta löytyy paljon siis jos tulee kolmas poika. Jos taas tulee tyttö ni poikavaatetteet lähtee kiertoon. :)
Ennenkaikkea meille tärkeintä on lapsen terveys ja että hän kasvaa ja voi kohdussa hyvin. Mulla ei oo ns. sukupuolitoiveita, vaan vauvan terveys on kaikkein tärkein, vaikka haluan myös sen sukupuolen tietää. Alitajuntaisesti mulla on selkeesti "tyttötoive", koska huomaan välillä ajatukseni harhautuvan siihen, että ajattelen vauvaa tyttönä. Kumpi vaan, molemmat ovat yhtä rakkaita :Heartred
Kolme viikkoa vielä jännitystä :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Poikahan tämä on, mutta kyllä sen aion vielä varmistaa ultrassa kysymällä, jos kaikki muu on hyvin :) Meillähän on kaksi rakenneultraa, kun käydään ensin yksityisellä jo rv18. Haluan tietää et kaikki on hyvin, jos on. (sukupuolen varmistamiseksi menisin 4D-ultraan vasta kunnallisen rakenneultran jlk). Musta on melko turhaa tulla sukupuoliketjuun sanomaan terveyden olevan tärkeintä, eikö se ole meille kaikille niin? :) Toiveita ja uteliaisuutta sen ei silti tarvitse poissulkea :) Minulla on jo itselläni laitoshoitoa vaativa erityislapsi ja silti kehtaan sanoa ääneen toivovani jompaa kumpaa sukupuolta :) Terveyden merkitys on automaattisesti kuitenkin tärkeintä (kaikille).

Toivon tyttöä, mutta tiedän tämän olevan poika, ja se on ihan yhtä hyvä sekin :)

Ja vielä mä jatkan :D Sukupuolineutraali kasvatus on ääripää-ilmiö. Siinä kielletään sukupuolierot kokonaan. Pelottavaa minusta moinen. En kuitenkaan usko et jotkin värit tai lelut kuuluis vaan toiselle sukupuolelle, vaan annan lasteni käyttää kaikkia värejä sekä leikkiä millä tahansa leluilla haluavatkaan :) Se että mun vauvanvaatekasa pysyy samana tuli sitten tyttö tai poika, ei tarkota et kasvattaisin lapseni sukupuolineutraalisti, vaan et ne on semmosia vaatteita mistä tykkään enkä halua opettaa et vaaleenpunanen on tyttöjen ja sininen poikien väri :) Mekot kylläkin kuuluu minustakin vain tytöille, roolileikit poislukien :D




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mietin juuri, että minä olen 70-luvun lapsena käyttänyt hyvin paljon samoja vaatteita kuin isoveljeni. Kun katselee vanhoja valokuvia, ei yhdessäkään kuvassa näy vaaleanpunaista tai -sinistä. Meillä oli vihreitä, keltaisia, punaisia, sinisiä, oransseja ja ruskeita vaatteita aika paljon. Sitten vauva- ja taaperoajan jälkeen alkaa näkyä enemmän eroja meidän vaatetuksissa. Mulla mekkoja, hameita jne. Muistan hyvin lempimekkoni. Se oli keltainen, missä oli valkoisia pilkkuja.

Meillä vauvanvaatteista on melko suuri osa aika neutraaleja, mutta kyllä sieltä löytyy myös vaaleanpunaista hörselöä kuitenkin tytölle, joita ei toki pojalle olla puettu. Kummallakin lapsella on ollut jo aika pienestä pitäen aika selkeä oma vaatemaku, jota ollaan mahdollisuuksien mukaan toteutettu. Tyttö tykkäsi pienempänä hirmu paljon sinisestä. Sitten tuli pinkki prinsessahörselövaihe ja nyt hän käyttää väriskaalaa laidasta laitaan, mustia, harmaita, valkoisia, pinkkejä, liloja jne. Maku on kuitenkin aika yksinkertainen. Pojalla on paljon kirkkaan punaista, myös vihreää, sinistä, oranssia, harmaata ja ruskeaa.

Mäkään en usko sukupuolineutraaliin kasvatukseen, kuten en myöskään perinteisiin sukupuolirooleihin. Me ollaan myös annettu lasten leikkiä sellaisilla leluilla, mitkä heitä itseään kiinnostaa. Sama juttu vaatetuksen suhteen. On meidän poika pukeutunut tyttären keijuasuihin, mutta enemmän häntä kiinnostaa autot, junaradat, miekkailu ja Angry Birds. Tytttö on tykännyt leikkiä junaradalla, prinsessajuttuja jne. Ollan kyllä annettu vapaasti valita. Meidän poika solahtaa aika sujuvasti isosiskon ja häntä hieman vanhempien serkkutyttöjen leikkeihin (usein hän on kylläkin koira:wink), vastaavasti tytär käy mielellään skoottailemassa poikien kanssa - hänelle on se ja sama onko siellä hallilla poikia vai tyttöjä. Ja mun puolestani varmaan jos meidän poika haluaisi pukeutua hameeseen, sen kyllä hänelle soisin, mutta ei hän kyllä ole halunnut. :grin
 
Tytöstä täällä unia nähdään kovasti mutta ehkä kuitenkin poika olo.
Mutta molempia poikia oottaes oon ollu varma et tyttö tulee :D
Meil nyt ei o tyttöjä ihan lähisuvus et eiköhän tämäkin ole sääntö,eikä poikkeus :wink

Eiköhän kysytä et jos sen näkee,mut aiemmat tullu yllärinä :)
Toisaalta mietin et ois kiva ehkä vaan arvailla ja odotella :Heartred

Anoppi toivois molempia,mut jouduin toppuuttelemaan et yks olis nyt kuitenki tulos ja toivottavasti ei o sekä tyttö että poika :D

Sent from my HTC Desire using Vau Foorumi mobile app
 
Mä haluan tietää, niin mieskin :) mutta epäillään että poikahan se masussa kasvaa....:wink mutta jos tyttö siellä kuitenkin on olemme yhtä onnellisia siltikin asiasta :cool:
 
Täällä toivotaan tyttöä, ja aika varma oon että sellainen on tulossa. Halutaan tietää sukupuoli ultrassa jos hän suostuu sen näyttämään. :)
 
OceanSoul, en tarkottanu ihan siis sitä, että ne värit määrittäsi sen kasvatuksen :D Tarkotin viitata sillä siihen, että kun toiset pukee mahdollisimman unisex ja käyttää tyttöjen vaatteita pojilla ja poikien vaatteita tytöillä sekasin. Ite opetan lapselle, että hän edustaa omaa sukupuoltaan, mutta jos poika haluaa välttämättä kaupasta sen nuken, eikä rekka-autoa, niin hän saa sen nuken. En halua aiheuttaa hänelle mitään ahdistusta ja traumoja, että hänen leikkeihinsä puututaan ja mieltymyksiä arvostellaan. Sitten kun lapsi itse alkaa esittämään pukeutumis ja lelutoiveita, niin tottakai otan ne huomioon.
Mies on ehkä kovempi pala käsitellä tässä asiassa... Hän kun piti kauheana, että siskon poika leikki mummonsa luona nuken rattailla ollessaan 2,5v... Yritin selittää, että ei se ole väärin, mutta ehkä tuo kasvaa sitten isyyden myötä hyväksymään, että lapsen seksuaalisuus ei määrity ihan sen mukaan, mitä pienenä leikkii. Ja en nyt tarkoita, että haittaisi jos lapsi olisi homoseksuaali, ihan yksi lysti mulle. Mies yleensä kovin suvaitsevainen, mutta vaikuttaa jotenkin silti olevan hänelle tärkeää, että poika varsinkin leikkisi poikien juttuja ja kiinnostuisi tytöistä. Onnea hänelle vaan tässä nyky-yhteiskunnassa :D Voihan lapsi kokea edustavansa väärää sukupuolta ja jopa vaihtaa sen täysi-ikäisenä, kuka tietää? Oma lapsi se silti on, oli millainen hyvänsä.

Oli edellisessä viestissä niin paljon sanottavaa, etten ihan sit selkeesti itteeni ilmaissut. Ja nytkin pompin ihan asian vierestä taas. Ehkäpä hiljenen nyt
:rolleyes:
 
OceanSoul83 sanoi:
Ja vielä mä jatkan :D Sukupuolineutraali kasvatus on ääripää-ilmiö. Siinä kielletään sukupuolierot kokonaan. Pelottavaa minusta moinen. En kuitenkaan usko et jotkin värit tai lelut kuuluis vaan toiselle sukupuolelle, vaan annan lasteni käyttää kaikkia värejä sekä leikkiä millä tahansa leluilla haluavatkaan :) Se että mun vauvanvaatekasa pysyy samana tuli sitten tyttö tai poika, ei tarkota et kasvattaisin lapseni sukupuolineutraalisti, vaan et ne on semmosia vaatteita mistä tykkään enkä halua opettaa et vaaleenpunanen on tyttöjen ja sininen poikien väri :) Mekot kylläkin kuuluu minustakin vain tytöille, roolileikit poislukien :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Click to expand...

Meillä on kaksi poikaa, ja kolmannen sukupuolta en halua tietää ennen syntymää. Tästä syystä meidän pienet vauvan vaatteet ovat melko lailla sukupuolineutraaleja - toki pojille on tullut hankittua paljon "poikavaatteita", mutta kaikkein pienimmät vaatteet ovat kyllä hyvinkin molemmille sukupuolille sopivia. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että kannattaisin sukupuolineutraalia kasvatusta, vaan luonnollisesti vain siksi, että vaatteita pitää jo syntyessä enkä halua sukupuolta etukäteen tietää. Ja jos vauva on tyttö, niin aivan varmasti käytän ainakin joitain poikien vanhoja "poikavärisiä" vaatteita myös tytöllä.
 
Tähän sukupuolirooliasiaan ja lapsen mahdolliseen seksuaaliseen suuntautumiseen kommentoisin vielä vähän, vaikka ehkä meneekin vähän aihepiirin sivuun. Uskoisin, että moni vanhempi tavallaan toivoo, että oma lapsi kuuluisi mm. seksuaalisen suuntautumisen osalta ns. valtaväestöön. Ei sen vuoksi, ettei hyväksyisi erilaisuutta, mutta sen takia, että ei toivo lapsensa kohtaavan ennakkoluuloa ja syrjintää asian vuoksi. Vaikka periaatteessa eletäänkin aika suvaitsevaisesssa yhteiskunnassa, niin ennakkoluuloja kuitenkin on aina. Minulla on sellainen näppituntuma, että miehille poikalasten kohdalla asia on usein vähän vaikeampi kuin äideille. Toisaalta kiinnostukseen kohteilla ja pukeutumistyylillä ei välttämättä ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Kuulostaa aika itsestäänselvältä, mutta ei välttämättä kuitenkaan ole esimerkkinä juuri se isien huoli kun parivuotias poika haluaa kokeilla mekkoja tai laikkii nukeilla.

Minä olen teknisellä allalla, ja olen varsin vähän törmännyt ennakkoluuloihin, vaikka joskus huomaankin hämmästyksen ihmisten kasvoilla kun kerron mitä teen työkseni. Toisin on serkkuni laita, joka työskentelee kaivos- ja maanrakennusteollisuudessa, simpsakka nuori kaunis naisinsinööri. Hän kuulee aika paljonkin törkeyksiä ihan työssään. Työmaalla miehet voivat huudella hänelle "näytä tyttö tissit", vaikka serkkuni on siellä työnjohtajana. Häntä komennetaan kahvinkeittoon palavereissa jne.

Tykkäsin kovasti leikkiä veljeni ja hänen kavereittensa kanssa lapsena, mutta oli mulla tyttökavereitakin ja Barbeja. "Miehisen" ammatin valinta ei tarkoita, että en olisi naisellinen. Yksi iäkkäämpi naiskolleega kertoi joskus, että hän on hyvin katkera siitä, ettei lapsena saanut leikkiä autoilla, vaikka ne olisivat häntä hirveän paljon kiinnostaneet

Tyttärelläni on jo päiväkodista asti ollut yksi hyvä kaveri, joka on poika. Tämä poika on tykännyt pienestä pitäen vaaleanpunaisesta ja monista aika tyttömäisistä jutuista. Poika on ollut tyttäreni synttäreillä, ja ekoilla kerroilla olin hommannut poikamaisempia vaihtoehtoja mm. Helinä-Keiju-tiaroille ja vaaleanpunaisille ilmapalloille. Huomasin kuitenkin, että tämä poika halusi mieluummin käyttää tiaroja ja pujotella helmiä kuin leikkiä sotaleikkejä. Muistan mieheni silloin kommentoineen kun juteltiin joskus asiasta, että toivottavasti tämän pojan vanhemmat antavat hänen olla sellainen kuin on, eivätkä yritä vääntää häntä väkisin johonkin sellaiseen muottiin, mihin poika ei sovi. Silloin ajattelin, että hieno juttu! Nyt taas muistan miksi olen hänet aikanaan kumppaniekseni valinnut.

Tällainen pohdinta tänään. :)
 
Mua on jääny vähän painamaan kun mun sisko pakotettiin pienenä mekkoihin, vaikkei se olis missään nimes halunnut niitä käyttää. Kauheita raivareita ku äiti kisko sille mekkoa juhliin ja sisko repi sitä samaa aikaa pois. Tuota en omalleni ikinä tekis, mut onneks ei enää nykysin kovin moni muukaan :) Sisko sai olla oma poikamainen itsensä ilman äidin motkotusta oikeestaan vasta päälle parikymppisenä, ku vanhemmat vihdoin tajus et tää ei nyt sit ollukaan mikään vaihe. Tuo mulle tulee aina mieleen ku joku sanoo todellakin pukevansa tytön pinkkiin ja mekkoihin, mut ehkäpä sitä ei tosiaan väkisin (toivottavasti) kukaan enää nykysin tee ja useimmiten ne tytöt oppivat sitä pinkkiä rakastamaan ja haluamaan itsekin, kun ympäristö siihen suuntaan ohjaa viimeistään päiväkoti-iässä :) Ja tää ei tosiaan ollut kuittia kellekään, ihanan järkevästi täällä kaikki näihin suhtautuu :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
OceanSoul, toi on kyllä hyvin totta, että ainakin tietyssä iässä alkaa ympäristö vaikuttaa myös voimakkaasti lasten meiltymyksiin. Mua harmitti kun 4-vuotias veljenpoikani sai uuden hienon ja värikkään Monsteri-paidan, josta tykkäsi tosi paljon, siis siihen asti kun pani paidan ensimmäistä kertaa päiväkotiin, minkä jälkeen ei enää suostunut pukea paitaa päälleen, koska se oli kuulemma tyttöjen paita (siinä oli vaaleanpunaista). Niin hänelle oli päiväkodissa isommat pojat ilkkuneet. :sad001

Tyttären sininen kausi oli sellainen, että hän mm. maalatessaankin käytti vain sinistä väriä. Päiväkodin tädit olivat huolissaan, että onkohan tytöllä kaikki kotona kun pelkkää sinistä käyttää kaikessa. Mua lähinnä huvitti se. Ja menihän se sitten ohi. Tyttö nyt vain sattui pitämään sinisestä. :)
 
Me halutaan myös tietää :) neuvolan rakenneultra on siis 16.6 ja sen jälkeen varataan myös 4D ultra :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
OceanSoul, joo siis en tietenkään väkisin, kun alkaa ilmaisemaan omaa tahtoa. Mulle puettiin mekkoja juhliin ja otin ne kyllä kesken juhlan pois ja jatkoin konttailua ja vipellystä ilman mekkoa. Ite olisin tosin myöhemmin halunnut prinsessamekkoja, mutta sellasia ei mulla nähty. Äiti inhos vaaleenpunasta jne. joten mulla oli lähinnä tummansinisiä mekkoja ja joku ruman värinen ruutumekko. Ja tosiaan, ne oli lähinnä juhlakäyttöön. Oli sitte t-paitoja, ruudullisia kauluspaitoja ym. mitä en siedä nykyään enkä oikeen silloinkaa tykänny.

Nyt sitten edelleen tykkäisin niistä prinsessamekoista ja kaikesta tyttömäisestä, että jos en saa omaa pientä prinsessaa, niin voin sitten itse jatkaa uraani :wink:p
Äiti ihmettelee, että miten hänen kasvatuksella musta on tullut tämmönen, että saatan kesällä kävellä korkkarit jalassa ja viuhka kädessä niukassa vaatetuksessa, kun mua ei oo niin koskaan puettu. Pienenä ihailin napapaitoja ja napakoruja. 17v:nä otin sen korun ja nyt parikymppisenä oon ruvennu käyttää napapaitoja. Ei niitä niin helppo oo kitkeä, eikä saakaan kitkeä, kun meitä on moneen junaan ja niin sen kuuluu mennäkin!

Mut vauva-aika onkin sitten vanhempien (yleensä äitien) vallassa :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top