Vauvan nukuttamiseen liittyvä (vakava) ahdistuminen

[Jimi]

Olette varmaan kokeilleet perinteiset korvatulpat? Entä YouTuben syvänunen rentoutusmusiikit ym?

Tässä ketjussa on tullut ideoita, jotka ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Tulppien osalta meillä on niin, että käytössä on korvaan valetut Elacin Relax SleepFit -tulpat. Ne vaimentavat ilmeisesti suunnilleen 20–30 dB (korkeita taajuuksia enemmän kuin matalia). Käytännössä kuitenkin valitettavasti vaimennus jää liian vähäiseksi tähän tapaukseen, jossa äiti on äärimmäisen (erityis)herkkä pienimpienkin äänien suhteen. Meidän pitäisi myös muuttaa, koska esimerkiksi lumiaurat herättävät (tulppien kanssa, ja sitten uni ei enää tule). Meillä on myös markkinoiden eniten vaimentavat vastamelukuulokkeet (Sony WH-1000XM4), ja valetut tulpat + nuo kuulokkeet antavat kyllä hyvän tuloksen vaimennuksen suhteen. Mutta siinä taas on ongelmana se, että äiti ei pysty nukkumaan kuulokkeiden rajoittaessa kääntymistä. (Itse nukahdan niin helposti, että pystyn kikkailemaan eri tavoin noiden kuulokkeiden kanssa, ja käytän niitä mielellään sängyssäkin äänenvaimennukseen.) Rentoutusäänitteen osalta äiti käyttää joka päivä pitkään erästä äänitettä, jossa on puhetta ja musiikkia. Käytössä olevien keinojen listaan voi muuten lisätä myös osteopaatin ja eteeriset öljyt.

Toisella kaksosista oli refluksi ja hän huusi kaikki yöt läpeensä, eikä nukkunut edes päivisin. Toiselle puhkesi alle 2v iässä lastenreuma ja saattoi heräillä toistakymmentä kertaa yössä, sekä valvoa kivuissaan pitkiä aikoja..

Paljon erilaisia asioita tulee mieleen, mutta tähän voi ainakin sen todeta, että me emme olisi ns. selvinneet tällaisista haasteista. Jos siis olisi nykyisten moninaisten haasteiden lisäksi tällaisia asioita. Jo nykyisellään olemme olleet vakavien hermoromahdusten äärirajoilla. Vahvoja siis olette.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta todettakoon, että se on todella laaja käsite. Ainakin itselle oli vähän yllättävää, että siihen voi kuulua myös tilanne, jossa äidillä ei ole merkkiäkään sellaisesta masennuksesta, jossa hän ei jaksaisi nousta sängystä hoitamaan vauvaa. Meidän tapauksessa äiti priorisoi vauvan hyvinvoinnin koko ajan, vaikka olisi miten väsynyt ja kivuissa (vierestä katsoen usein tapahtui järjettömiä ylisuorituksia, kylläkin nyt vähenevässä määrin eli parempaan ollaan menossa). Meidän tapauksessa siis äidillä todettiin synnytyksen jälkeinen masennus aivan liian myöhään. Kyseinen tila ilmenee monella tavalla, mm. ärtyneisyytenä ja toleranssittomuutena.

Ystäväni joskus aikanaan kertoi, että vanhemmuus on riittämättömyyttä ja pelkoa.

Varma en ole, mutta luulen, että tämä riittämättömyys ja pelko koskee erityisesti äitiä. Koska hormonit tekevät erityisesti äidin varovaiseksi ja huolelliseksi, jotta lapsen selviytymismahdollisuudet maksimoituvat. On kai tyypillistä, että äiti tarkistelee vähän väliä, että vauva hengittää, vaikkei ole näköpiirissä syitä miksi ei hengittäisi.

Olisiko aivan mahdoton ajatus, että ottaisitte kumpikin välillä vapaata lapsen hoidosta yön yli?

Täytyy harkita tätä. Äidillä on sellainen erityisherkkyydestä tuleva ominaisuus, että hän ei pysty nukkumaan kunnolla muutamaan ensimmäiseen yöhön siirryttäessä toiseen osoitteeseen. Eli esimerkiksi yhden yön hotelliyöt on poissuljettu, koska äiti ei pystyisi lepäämään yöllä (omien sanojen mukaan lomamatkan täytyy olla minimissään n. 2 vk, koska ensimmäinen viikko on orientoitumista uuteen nukkumisympäristöön, koskien myös isovanhempien luo menemistä). Mutta kyllä teoriassa isovanhemmat voisivat hakea vauvan hoitoon yöksi, ainakin jonkun ikäisenä, jos ei ihan vielä.

Nyt muuten lapsen lääkärireissun takia meni unirytmi ihan sekaisin kuluneen päivän osalta, ja lapsi ei poikkeuksellisesti tahtonut millään käydä illalla nukkumaan (vaikka n. 1–2 kk verran oli mennyt varsin helposti nukkumaan). Yllätykseksi äiti tarjoutui nukuttamaan ja onnistui nukuttamisessa. Yleensä se on ollut toisin päin eli äidin viedessä lapsi on paljon hankalammin suostunut nukkumaan kuin isän viedessä. Kuluneessa päivässä on ollut paljon hyvää.

Monet asiat on kivasti sanottu, mitä olette täällä sanoneet (eli kirjoittaneet).

 

[Haukikanto]

Meidän tenava on nyt 1v ja aika kauan mulla meni ottaa rennosti vauvan nukuttaminen päikkäreille (poislukien pikkuvauva-aika kun toinen nukkui paljon). Aina se on nukahtanut (paitsi kerran). Hyvin olen selvinnyt. Mutta... Etukäteen olen stressannut paaaljon. Aivan liikaa. Ja huomaan huoahtavani helpotuksesta kun vauva nukahtaa päivällä päikkäreille, edelleen. Väsyneenä kaipaan hetken yksin olemista ja siksi odotan päikkäriaikaa usein. Onnistumiset on auttanut tuosta stressaamisesta.
Lisöksi olen mennyt sieltä missä aita on matalin ja tästä syystä tenava ei nuku edelleenkään pinniksessä ja iltaisin nukahtaa usein tissi suussa, joskus päikkäreilläkin... Usein päikkärit nukutaan vaunuissa/rattaissa, mieluiten ulkona mutta jos on kylmä niin nukahtaa ulkona ja sit tuodaan eteiseen jatkaan unia rattaissa. Vähän pelottaa tuleva muutos - menen töihin ja mies joutuu alkaan nukuttaan tenavaa, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä tulee eteen. Lapsi on fiksu ja ymmärtää hyvin puhetta jo. Huudattamisunikouluja kammoksun....

 

[Jimi]

Unikoulun osalta meillä äiti kärsi valtavasti lapsen sänkyyn (sopivaksi ajaksi) itkemään jättämisestä. Sängyssä lapsi itse opettelee käymään nukkumaan. Suuri vaikutus on sillä, että lapsi on sopivan väsynyt nukkumaan mennessä (ei liian virkeä eikä liian väsynyt), mutta osittain varmaan kyse myös siitä, että lapsi uskaltaa jäädä yksin ja huomata, että kaikki on kuitenkin hyvin. Välillä vietti seisomisen opetteluun ja muuhun aktiviteettiin on todella kova. Usein meillä on ollut niin, että lapsi menee jo alas mahalleen, meinaa käydä nukkumaan, mutta sitten ponnahtaakin takaisin ylös, kun aktiivisuusvietti kuitenkin voittaa. Mutta unikoulun huutovaiheeseen selvä peli oli, että isä hoitaa sen. Itselläni ei ongelmaa sen suhteen, kun en keskity siihen parkumiseen. Aamulla lapsi on tosi iloinen, kun herätään. Äidille turha rasite, joten äidille tulpat ja vastamelukuulokkeet ja kauimmaiseen huoneeseen siksi aikaa.

Meille unikoulu ei ollut sellainen, että se olisi muuttanut lapsen täydellisen konsisentiksi taikaiskunukahtajaksi. Mutta unikoulu näytti vanhemmille ja lapselle, että lapsi pystyy itse nukuttamaan itsensä. Ja nyt on enää poikkeus, että lapsi ei nukahtaisi itsekseen. Lähinnä ajoitushaaste syynä, jos ei nukahda – ja tämä on hieman epäeksakti juttu, kun edeltäneiden unien pituus ym. vaikuttaa. Suurimman osan ajasta nukahtaa sekä päikkäreille että illalla pinnikseen itsenäisesti. Tosi söpö, kun laskeutuu makuulle ja odottaa, että peitellään.