Savonlinna on jo itessään aika luonnon helmassa mut kyl mie haluisin tästä kaupunkialueelta kuitenki jonneki mettän keskelle, ku itekin oon asunu koko ikäni 10 km keskustasta, lähimmälle bussipysäkille 2 km oli käveltävä hiekkatietä. Elämää helpotti vanhempien sitoutuneisuus kuskaamaan minuu ja siskoo, ja sit pienempänä koulun jälkeen pystyin aina menee isovanhemmillekiin ei tarvinnu ite huolehtii välipaloista ym kun mummo piti hyvässä ruuassa ja ukki autto matikanläksyissä :) Yläasteella menin suoraan kotiin bussilla.
Jotenki tietty joku omakotitaloalue kuulostaa lapsen sosiaalisten suhteiden kannalta kivalta, ja tsellekin helpommalta, mutta en koe että olisin jäänyt ite vaille leikkikavereita. Sisko oli iso osa sitä leikkikaveruutta ja sit päiväkodissa sai kavereita ja kouluaikaan sai joskus mennä koulun jälkeen kavereille tai kaverit tuli meille. Vanhemmat kuskas. Täällä kun ei muutenkaan pärjää pahemmin ilman autoo, kun paikallisliikenne ei kulje kovin kehuttavasti, niin sama se on asua sit oikeesti omassa rauhassa. Mie ainaki nautin siitä lapsena ja nauttisin edelleenkin, että lähimpään naapuriin on matkaa puolisen kilometriä. Ei pahemmin kukaan kyttäilly naapurin tekemisiä ja oli lääniä missä juosta pitkin metsiä.
Tääkin on niin yksilöllistä, kuka tykkää mistäkin. Itse asuin Tampereella Härmälässä ja Peltolammilla ja muutin sit Lempäälään keskelle peltoja. Siellä maalla viihdyin, mutta Tampereen joukkoliikennekin on ihan parhautta, etenki opiskelijalle, jolla ei ollut autoa. Tosin autollakin Tampereella on helppou liikkua. Joka tapauksessa kaipasin kotiin, pois kaupungista joka ei tuntunut kodilta ja pois huonosta suhteesta.
Kerrostalokaksiossa en pysty nukuttamaan lasta parvekkeella tupakoivien naapureiden takia, joten jos mielin ulkona nukuttaa niin se on suunnattava joka tapauksessa porukoille. Siellä voi huoletta jättää vaunut pihalle pelkäämättä että joku varastaa koko tenavan tai savustaa tupakalla.
Onnea valinnallenne.
