Vauvan kanssa kaupunkiin, maalle vai lähiöön?

Merivesiväri

Merivesiväri

Kommentoinnin ninja
Moi mammat!

Minkälaisia asuinjärjestelyitä ootte miettineet vauvan kanssa? Oon ite keskustatyttö through and through. Onhan täällä Tampereen keskustassa puistoja ja aktiviteetteja + kivoja kahviloita, jonne voi mennä vauvan kaa. Meillä vaan ei oo parveketta, eli vauva pitää aina nukuttaa vaunulenkillä. Tietty saasteiden määrä, meteli ym mietityttää myös. Onneksi Tampere nyt ei mikään suurkaupunki ole.
 
Mä olen syntyjään helsinkiläinen, ja niin kaupunkilainen kun vaan voi olla. Sitten menin rakastumaan "maalaispoikaan" ja se oli menoa. Nyt asutaan melkeen maalla (mun määritelmän mukaan). Elikkä Tuusulassa järven rannalla, kaupat/neuvola/tk/pankit ja kaikki mitä tarvitsee on tossa 1km päässä, mutta muutos on kyllä iso Helsinkiin verrattuna. Ostettiin tää talo mun km jälkeen, eikä kyllä ajateltu että näin nopeasti meidän perheeseen tulisi uusi tyyppi :) Mutta innolla odotan metsälenkkejä ja pihalle nukutusta.
 
Me asutaan lähiössä, tosi kiva ja rauhallinen omakotitalo/rivarialue. Sitten kun muutetaan isompaan nii etitään varmaan samalta alueelta uusikin kämppä. 1.5km Järvenpään keskustaan ja kivoja lenkkipolkuja koirille lähellä. Hiukan isompi piha ois toki kiva uuteen kämppään :)
 
Mä tykkään asua kaupungissa. Asuin joskus omakotitalossa jumalan selän takana enkä viihtynyt. Tampereella asuin Hervannassa, Peltsussa ja Multisillassa..hyvin viihdyin :) Kaipasin kuitenkin kotikaupunkiini Järvenpäähän ja täällä ollaan taas.. :) Tykkään että täällä on kaikki lähellä ja myös pääsee helposti Helsinkiin ja vaikka Tampereelle jos siellä haluaa käydä :)

Niin ja siis lapset on viihtyneet myös kaupungissa..Varsinkin tietenkin nää isommat kun on paljon enempi tekemistä kun siellä jumalan selän takana.
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon ite maalta Lohjalta kotosin, eli peltojen ja metsän keskellä kasvanut. Helsingissä oon asunut 13 vuotta (hui kun aika menee nopeesti). Jotenkin hirvittää kasvattaa lapsi kaupungissa, mutta toisaalta viihdyn täällä, täällä on kaikki kaverit ja paljon tekemistä. Meidän asuinaluekin on ihanan rauhallista pientaloaluetta, että en mä täältä mihinkään muuttais ja mieskin on tältä alueelta kotosin, joten se ei todellakaan suostu muuttamaan maalle :)

Tosiaan muutettiin vuosi sitten asumisoikeus paritaloon ja tää koti on niin ihana! Tilaa riittää, on oma piha ja sauna <3
 
Tällä hetkellä asutaan kaupungin laitamilla, mutta haaveissa olis muuttaa joskus maalle. Oon oman lapsuuden viettäny maalla ja maatilalla ja rakastin pienenä sitä ympäristöä. Vannoin kivenkovaa viel 18-vuotiaana, että minähän en kaupunkiin ainakaan pitkäks aikaa muuta. Mut nyt oon asunu jo 7 vuotta kaupungeissa.
Varmasti jokaisessa elinympäristössä selviää ja pärjää lapsen kanssa, joskus pitää vaan tehdä kompromisseja.
Asuttiin miehen kanssa tosi pitkään hissittömässä kerrostalossa, jossa majailtiin vielä puol vuotta ekan lapsen syntymisen jälkeenkin. Kierreportaat aiheutti tosi paljon päänvaivaa, kun taloyhtiössä ei ollu edes vaunuvarastoa, eikä vaunuja saanu jättää mihinkään muihinkaan taloyhtiön tiloihin. Parveke oli ja tlava, mut naapurit poltti parvekkeella. Siks ei tullu kertaakaan nukutettua pientä parvekkeella. Mut en mä silti koe, että asuminen siellä olis ollu mitenkään sietätöntä. Asiat on ongelmia, jos niihin suhtautuu ongelmina.
 
Me ollaan miehen kanssa ostamassa omakotitaloa n. 2 km Turun keskustasta. Kaupat ens viikolla ja pian muutetaan :). Iso muutos kerrostalokaksiosta, tilaa tulee lähes tuplaten! Keskustan läheltä taloa haettiin ajatuksena että on kiva säilyttää mahdollisuus spontaaneihin shoppailureissuihin/ ulkona syömiseen. Näin tuskin tulee kovin usein tapahtumaan lapsen synnyttyä, mutta tällä hetkellä saan tuosta ajatuksesta pientä mielenrauhaa. Naantalista ja Raisiostakin käytiin katsomassa paria kämppää, mutta muutos nykyiseen olisi tuntunut jo liian villiltä. Ehkä seuraavan kerran asuntoa vaihtaessa uskaltaa jo lähteä metsäisemmille seuduille kurkistelemaan. Nyt toistaiseksi ollaan vielä onnellisia kaupungissa :).
 
-pallokala- :Mekin asutaan Turussa, mut jonkun 7 kilsan päästä keskustaa. Tää oli meille aika ihanteellinen paikka, ku saadaan nyt asua keskellä mettää (eli melkein ku maalla), mut yhteydet keskustaan on tosi hvyät. Bussipysäkille on 150 m ja keskustaan pääsee bussilla 5 minuutin välein. Vielä ku kaupunkibusseilla pääsee matkustaa vaunuilla ilmaseks, kulkeminen lasten kanssa on aika helppoa ja edullista.
 
Me asutaan omakotitalossa aikalailla maalla, vajaa 30km on kaupunkiin ja meidän työpaikoille. Meillä on iso piha jossa on tilaa koirilla ja (tulevilla) lapsilla temmeltää ja alue on todella rauhallinen, minun kotiseutuni :) Emme osaisi kuvitella asuvamme kaupungissa, emme myöskään edes rivitalossa, tämä "maalaiselämä" on meidän juttu :D Toki täällä asuessa meillä on kaksi autoa ja joka paikkaan kuljetaan tosiaan autolla, eikä mitään ole lähellä.
 
Mä oon koko ikäni asunu helsingissä vajaan 10min säteellä keskustasta ja nyt marraskuussa muutin vantaalle. Vaikka meiltä onki helsingin keskustaan matkaa 15min autolla ni jotenki hirvittää kun oon niin kaukana kaikesta :D Tuntuu tosi oudolta et melkein pitäis oma auto hankkia et pääsee liikkumaan ku aikasemmin pärjänny julkisilla. Toisaalta lapselle hyvä ympäristö kasvaa mut ittee vaan hirvittää välimatkat..
 
Lapsuuden (ekat 7v.) oon asunu maalla ,sit muutto kaupunkiin.. ja asuinpaikat on vaihdellu sen jälkeen.
Nyt asun pienessä 2000 asukkaan kylässä, muutin tänne järvenpään keskustasta kun poika oli 4kk ikäinen.
Tämä tän hetkinen asuinpaikka on loistava ajatellen lapsia, koulut päiväkodit sun muut on ihan vieressä,tosin jos isoille
kaupoille halajaa tulee siitä vähintään se 20-25min automatka.
Kohta asunut täällä 3v ja sitä ennen hyvä jos pysyin 2v samassa asunnossa,että kyllä tää tuntuu ikuisuudelta :D
 
Olen itse lähtöisin lähiöomakotitalo alueelta... Eli suht maalta. Ajattelin aina, että haluaisin tarjota omalle lapselleni samanlaisenlapsuudeen kuin omani... Kirmailut naapuriin leikkimään, jonkinverran yhteisöllisyyttä, omaa pihaa touhuta ja leikkiä yms yms. Mutta niin se elämä vei isompaan kaupunkiin ja kerrostaloon. Ainakin toistaiseksi. Aluksi kriiseilin että tätäkö se on mutta nyt kun olen jo sopeutunut hyvin. Toki siihen on vaikuttanut myös se, että oman lapsen saaminen on ollut kivosempi tie, niin onni odotuksesta on mennyt muun edelle... Ja niinhän joku viisas on sanonut että Koti on siellä missä sydämesi on... Että varmaankin jokainen elämismuoto on ihan jees. ❤️ Ja ainahan se mieli voi muuttua.... Ja onhan se fakta että työpaikkakin määrää nykyään aikalailla.
 
Mä haluaisin että meidän lapsi oppis liikkumaan ja toimimaan metsässä, vesillä ja muualla luonnossa. Siksi vähän ahdistaa kun asutaan 5-6 km Helsingin keskustasta. Mutta tää on tämmönen vehreä ja idyllinen puutalokaupunginosa ja täältä onneksi löytyy lähiluontoa. Ajateltiin myös laittaa lapsi aikanaan metsäpäiväkotiin, ja ollaan suunniteltu että vaellukset ja muut retket jatkuvat myös vauvan synnyttyä, ne täytyy vaan muokata sitten vauvalle/lapselle sopiviksi. :)
Hyvä puoli täällä asumisessa on se, että isovanhemmat asuu lähellä, ja kaikki palvelut on helposti saavutettavissa.
 
eppula sanoi:
Mä haluaisin että meidän lapsi oppis liikkumaan ja toimimaan metsässä, vesillä ja muualla luonnossa. Siksi vähän ahdistaa kun asutaan 5-6 km Helsingin keskustasta. Mutta tää on tämmönen vehreä ja idyllinen puutalokaupunginosa ja täältä onneksi löytyy lähiluontoa. Ajateltiin myös laittaa lapsi aikanaan metsäpäiväkotiin, ja ollaan suunniteltu että vaellukset ja muut retket jatkuvat myös vauvan synnyttyä, ne täytyy vaan muokata sitten vauvalle/lapselle sopiviksi. :)
Hyvä puoli täällä asumisessa on se, että isovanhemmat asuu lähellä, ja kaikki palvelut on helposti saavutettavissa.
Click to expand...

Onhan täällä pääkaupunkiseudulla paljon luontopaikkoja.... Nuuksio, Pikku Koski, Keskuspuisto yms. Tietysti se vaatii aina erikseen lähtemisen... Ja isompana sitte partioon ni oppii erätaitoja. Tuo tukiverkosto on myös tärkeä asia, sitä einykyään monella ole.
 
Heh, voi ei! Joo, en mäkään aio lastani sinne väkisin pakottaa jos se inhoaa sitä, mutta täytyy toivoa että onnistumme miehen kanssa jotenkin saamaan hänet innostumaan kaikista ulkoilujutuista, me kun ite tykätään niin mennä tuolla metsissä ja erämaissa. Itselle lapsena innostumiseen riitti hyvät eväät joka retkellä. :)
 
Joo eväät kyllä auttaa! :) Mä en oo koskaan ollu ulkoliikkuja, talviliikuntaa suorastaan inhoon (johtunee myös rasitusastmasta - vaikee nauttia, ku ei saa happee). Ehkä lapsi kasvaa erilaiseksi :)
 
Oon Tampereella syntynyt ja kasvanut. Koskaan en maalle muuta -tyttö tapasi maalaispojan 18 vuotta sitten ja ... Nyt oon 17 vuotta asunut maalla, haja-asutusalueella. Kauppaan 15 km, koulut ja päiväkodit 20 km päässä. Alussa oli vaikeaa sopeutua, varsinkin talvella, kun ei edes katuvaloja ole. Tykkään olla nykyään ja onhan täällä lasten hyvä kasvaa tietyllä tavalla, mutta toisaalta joka paikkaan on matkaa, harrastukset kaukana (jos jotain urheilua,partioo tms. ajattelee). Toisaalta vaikka asutaan maalla ja naapuritkin 500m päässä niin kuitenkaan Tampereelle keskustaan ei ole kuin 30 km. Itse viihtyisin kaupungissa, pikku kaupungissa, lähiössä mutta mies ei voisi "elää ja hengittää" niissä paikoissa. Olen valinnut elää hänen kanssaan, joten maalla asun.
 
Ja
Toivounelma sanoi:
Oon Tampereella syntynyt ja kasvanut. Koskaan en maalle muuta -tyttö tapasi maalaispojan 18 vuotta sitten ja ... Nyt oon 17 vuotta asunut maalla, haja-asutusalueella. Kauppaan 15 km, koulut ja päiväkodit 20 km päässä. Alussa oli vaikeaa sopeutua, varsinkin talvella, kun ei edes katuvaloja ole. Tykkään olla nykyään ja onhan täällä lasten hyvä kasvaa tietyllä tavalla, mutta toisaalta joka paikkaan on matkaa, harrastukset kaukana (jos jotain urheilua,partioo tms. ajattelee). Toisaalta vaikka asutaan maalla ja naapuritkin 500m päässä niin kuitenkaan Tampereelle keskustaan ei ole kuin 30 km. Itse viihtyisin kaupungissa, pikku kaupungissa, lähiössä mutta mies ei voisi "elää ja hengittää" niissä paikoissa. Olen valinnut elää hänen kanssaan, joten maalla asun.
Click to expand...
Ja mie sanoin joskus että mie en koskaan muuta Hesaan... Ja täällä ollaan. Miehen perässä.❤️
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top