Hassua miten sitä mieli muuttuu asioissa. Ennen raskautta ajattelin, että totta kai vauva nukkuu omassa sängyssään, mutta nyt olen yhä enemmän alkanut ajatella, että jos aluksi kuitenkin nukuttaisiin suurin osa ajasta samassa sängyssä. Mies on vastustanut tätä ajatusta tosi paljon, koska on levoton nukkumaan eikä kyllä herää edes isompaan tönimiseen, mutta josko se kohta alkaisi siitä pehmetä. [:)] Pinnasänky meillä tulee ihan sänkyyn kiinni mun puolelle. Omaa huonetta tai nurkkausta ei siis vauvalle ole luvassa, hoitopöytä on työhuoneessa, kun ei mahdu vessaan.
Mutta palatakseni siihen perhepetiin, niin meille Haikaranpesän synnytysvalmennuksessakin suositeltiin perhepetiä alkuun, jopa siellä sairaalassa olon ajaksi! Kuulemma kukaan tuore (ja terve, ei lääkityksen tai huumausaineiden alainen) äiti ei käänny vauvan päälle. Vauvaa ei kuitenkaan kannata nukuttaa vanhempien välissä, koska silloin molemmat varoo vauvaa eikä kukaan (paitsi ehkä se vauva [:D]) nuku kunnolla. Parempi paikka vauvalle on sängyn laidalla äidin vieressä, kunhan ensin varmistetaan, ettei putoamisvaaraa ole.
Saivat kyllä hyvin aivopestyä tuosta läheisyyden ja ihokontaktin tärkeydestä. Kuulemma jopa vauvan verensokeriarvot pysyvät tasaisempana, jos vauva on äidin tai isän vieressä (mielellään ihokontaktissa). Ja jos sairaalassa vauvan ruumiinlämpö meinaa laskea, niin sitten laitetaan kenguruhoitoon, koska se on kuulemma paras tapa pitää vauva lämpöisenä. Ja lisäksi vieressä nukkuva vauva hengittää paremmin kuin yksin nukkuva. Että kyllä meillä ainakin kokeillaan perhepetiä, samoin kantoliinaa.