Vauvan ensimmäinen "kaveri"

[Mannavilja]

Jostain syystä musta oli omituista, ettei äippä-pakkauksessa tullut muuta vauvanlelua kuin se purukala. Unohdin koko asian viikoiksi, mutta nyt iski pakkomielle hankkia vauvaa varten se "eka oma lelu". Tähän vaikuttaa varmaan se, että lastentarhanopena työskennellessä monella taaperolla oli päiväkotiuraa aloittaessa mukana se turvallinen oma rakas pehmo, josta perheet kertoivat, että on saatu jo synnärillä viereen. Lapset tuntuivat rakastavan näitä pehmojaan ja ne kulkivat päiväkodin ensikuukausina mukana niin päiväunilla, ruokapöydässä kuin leikeissäkin tukena ja turvana.

Avaan ketjun ajatuksille (ja kuville!) näistä herkistä/hauskoista hankinnoista!

 

[Mannavilja]

Meille muutti eilen tämä pöllö. Toivon, ettei vauva opi pelkäämään pöllöjä, tuntuu, että kaikki vauvaa varten hankitut tekstiilit mukailee pöllö-teemaa :)

 

[Toinen♡]

Ainu pupu :)

 

[Dreamer86]

Mannavilja, aiiiivan ihana toi pöllö! Oon niihin ihan heikkona, yhet lakanat ja jotain pientä sisustuskamaa on tullu vauvalle ostettua kans pöllöinä, ne vaan on niin söpöjä :D

 

[MammaMaria]

Meillä on toi ainupupu(t) ihan maailman tärkein. Sitä halataan ja naama pupua vasten nukutaan. Seuraavalle ostettiin sellanen riepu leppäkerttu. Ainupupuja on esikoinen saanut lahjaksi 2, mut jos tää toka ei saa lahjaksi niin sit ite ostetaan.

 

[Yomanda]

Miullaki on ainupupu oottamas tuolla, isyyspakkaukseen tyrkkäsin sen suomilogolla olevan..

 

[Aubrey]

Ai vitsi Ainupupun pyydänkin äitiä tuomaan mukanaan! Samoin minun iiiiiikivanhan Titti-hiiren. Ihan siis hiiripehmo, jonka olen itse nimennyt pienenä Titiksi. Sillä on vauvakin, mutta en tiedä onko se enää tallessa.. Eli äitin vanha rakas lelu, siis :) Toivottavasti se lapselle kelpaa, heh.

 

[Anniina-]

Meiltä löytyy yllättäen myös ainupupu Toinen on sellainen unirätti tyylinen, jonka ostin ensimmäisenä, kun kaikki perinteiset ainupuput joita löysin olivat mielestäni ruman värisiä. Toinen on sitten samanlainen kuin Yomandalla, myöskin isyyspakkaukseen hankittu suomilogolla oleva. Olipas pieni yllätys, kun ei tullut ihan jokaista pientä pränttiä luettua sitä tilatessa, niin paketista tuli sitten semmonen vähän suurempi ainupupu

 

[Yomanda]

Haha, joo se on iso pupu :)

 

[Tanjamus]

Meilläkin esikoisella oli ainupupu, mutta se vaihtui lennosta hyljepehmoleluun :D ensin pupu oli tosi tärkeä ja kulki mukana hoitoon, mutta sitten yksi ilta poitsu halusi kaapin päällä olleen hyljepehmolelun ottaa ja nyt se on kaikkein tärkein, pupu unohtui samantien. Syytä äkilliseen mielenmuutokseen ei koskaan saatu, pupu edelleen sängyssä unikaverina mutta hylje on se jota halitaan :)

 

[Aubrey]

Ihana, laitoin äidille viestiä tuosta mun vanhasta hiirilelusta, niin hän on sitä jo koittanutkin etsiskellä :D

 

[Nereid]

Mul on nuorimmalla sellanen ikeasta ostettu karhu, jolla siniset lappuhaalarit. Kädet ja jalat taittuu niin että saa istumaan.
Muilla on ollu brion pehmomustekalaa, ainupupua unirättiä, nallea ja ikean pupua. 'Juu ja pehmokoira.
Tuo mun nuorin ei kauheesti tunnu välittävän siitä nallesta, mutta silti se on aina unilla mukana.

 

[Heihel]

Meillä on Nattoun soittorasiaa soiteltu joka ilta vauvalle. Toivottavasti tunnistaa tutun musiikin synnyttyään.

 

[owen']

Esikoinen sai veljeltäni (pojan kummisetä) sellaisen ihanan pehmeän ja lötkön pupun, joka on ihan siitä asti kulkenut mukana kaikissa käänteissä. Tutista luopumisen myötä on myös peitosta tullut pojalle tosi tärkeä noin unien kannalta.

 

[Naks]

Mä en oo osannut vauvalle mitään unilelua kaivata, kun ei itellänikään oo sellaisia pienenä ollut (vanhemmat kyllä tarjonneet, mutta en niistä välittänyt - oli vissiin turvallinen olo ilmankin). Työkavereilta kuitenkin tuli lahjaksi Ainupupu, katsotaan jos vauva tykästyisi sitten siihen. :)

 

[Aiarana]

Ostin aikoinaan veljenpojalle unirievun, sellaisen neliön jossa on yhdessä nurkassa pupun pää ja lopuissa tassut. Veljenpoika tykkää unirievusta todella paljon, saa naurut aikaan kun kantaa uniriepua "kuristaen" pupua; ottaa kunnon nyrkkiotteen pupun pään alta :D Jos poika tarvitsee käsiä leikkiin ja riepu on mukana, laittaa hän rievun pupun päästä suuhun ja leikkii sitten riepu suusta roikkuen. Uniriepu on siis ollut erittäin tärkeä pienelle pojalle ja onhan se jo melkein mustaksi sotkeutunut. Vaan ei sitä usein raaski pestä, ettei tuttu ja turvallinen haju häviä. Kerrankin meni jokin tämän tädin ostos nappiin! (: Omalle vauvalle olen samanlaisen hankkinut.