Vauvan ensiapu

Mariel

Mariel

Kommentoinnin ninja
Tammikuunmammat 2015
Ajattelin nyt luoda tällaisen ketjun kun tänään luin tarinaa, jossa pienen lapsen äiti kertoi kokemastaan kauhunhetkestä lapsen lakatessa hengittämästä. Varmasti moni on jo pelästynyt tai tulee pelästymään kuten itsekin jo kerran pahasti säikähdin kun vaunuissa oleva vauva ei reagoinutkaan mihinkään ja taustalla oli jo pieniä hengityskatkoksia. Tuolloin hätä oli turha ja helpotus suuri, mutta mikä on oikea tapa toimia tosipaikan tullen?

En tiedä miten yleistä on, mutta sellainen tieto on tullut vastaan, että jos vauva huutaa niin, että henki lakkaa kulkemasta ja alkaa sinertää niin kasvoihin puhaltaminen aloittaa hengityksen, tämän tietäminen ainakin omaa oloa helpottaa kun oma vauva saa hysteerisiä itku ja huutokohtauksia..

Tänne siis kertomuksia ja vinkkejä miten toimia, josko ne sitten olisivat paremmin mielessä jos jotakin sattuu (ja toivotaan tietysti ettei niitä ketään meistä tarvitse).
 
Itse asiassa, jos kasvoihin puhaltaa, vauva pidättää hengitystään. Tätä saatetaan käyttää joskus vauvauinnissa ennen sukellusta. En tiedä, toimiiko toisinpäinkin.
 
Muokattu viimeksi:
Se, mikä toimii esim. itkukohtauksissa, ellei tunnu saavan happea eli ei vedä henkeä välissä ja ääni jo loppuu niin kääntää lapsen väärinpäin ("sukelluttaa ilmassa"). Silloin säikähtää ja haukkaa ilmaa. :)

Joillakinhan on affektikohtauksia. Vauva/lapsi itkee niin, että henki salpautuu. Saattaa johtaa jopa tajuttomuuteen, jolloin tilanne viimeistään laukeaa. Näyttää ja kuulostaa hurjalta, mutta vaarattomia. Jostain luin, että lapsi saattaa jopa oppia käyttämään hyväksi kohtauksiaan, jos vanhemmat antavat periksi kohtauksen pelossa.
 
Tuon naamaan puhaltamisen kuulin ensimmäistä kertaa vanhemmilta, joiden lapsi oli pienenä saanut juuri noita affektikohtauksia, joten toiminee tuokin :)
 
Itse olen pelästynyt pari kertaa kun tissit ovat ehtineet liian täyteen, poika käy ahnaasti syömään ja hökäisee väärään henkeen maidot. Yskii ja pihisee hetken eikä meinaa saada henkeä, olen vain nostanut äkkiä pystyyn ja taputtanut varovasti selkään.
 
Torakka, saman olen joutunut pari kertaa tekeen saman syyn vuoksi.
 
Jossain vaiheessa puhaltelin pojan kasvoihin (yritin kai antaa jotain uutta/erilaista virikettä ja nähdä, miten reagoi), ja hetken päästä poika veti nenän kautta syvään henkeä. Tultiin miehen kanssa siihen lopputulokseen, että pidättää hengitystä ja kun puhallus loppuu, vetää nenän kautta syvään henkeä. Epäilin, että vastaa samaa refleksiä kuin kasvojen painaminen kylmään veteen, ja pohdittiin tätä sukellusaspektiakin.
 
Joo, minä käytin lyhyttä puhallusta joskus kylvettäessä, ku sukellutin eli vein suihkun pään yli. Tämä alussa, kun ei aina välttämättä hoksannu pidättää hengitystään, vaikka "valmistelin", kuten vauvauinnissa eli ykkösellä kaadetaan vettä selän päälle, kakkosella niskasn ja kolmosella sukellus. Onpa kiva mennä vauvauintiin taas. Pääsiäisen jälkeen aloitetaan. :)
 
Meillä noita pelästymisiä tulee kyllä ihan liian kanssa :sad001 Ensin oli ongelma maidon henkeen vetäminen melkein joka syötöllä ja joutui monta kertaakin syötön aikana kääntämään nopeasti vatsalleen kun yski ja vinkui.. Kun siitö sydän kurkussa syöttämisestä ollaan vähän päästy, tuli uusi ongelma.. Tyttö kuolaa niin, että meinaa yhtäkkiä tukehtua siihen eikä päästä ääntäkään vaan huitoo paniikissa :sad001 Tähän saakka kuviteltiin, että tapahtuu vain makuulla ja korotettiin sängynpäätyäkin kunnes tänä aamuna sama tapahtui sitterissä istuessa.. Ihan varoittamatta kun tyttö oli tyytyväisenä siinä niin ei saanutkaan henkeä.. :sad001 Kun nosti vatsalleen käden päälle niin kuolaa valui lattialle ja maitoa tuli nenästä vaikka ruokailusta oli 4 tuntia :eek:
 
Mariel minusta kuulostaa vähän että ois samanlaista takasivirtausta eli refluksia kun esikollamme oli. Tuli tuntienkin päästä maitoa ja mahahappoja suuhun. Ja jos oon oikein ymmärtänyt niin sehän lisää myös omalta osaltaan lisää syljen eritystä. Vaiva meillä korjaantu ajallaan mutta muistaakseni myös vauvoille on käytettävissä jotain lääkkeitä vaivaan.

Nuo maidon väärään kurkkuun menemiset kyllä säikäyttää inhottavasti. Mua on helpottanut lääkärin kertoma että pieneen määrään nestettä ei voi tukehtua. Kurkku saattaa krampata kyllä ja tajukin lähteä, sillon viimeistään kramppi laukeaa ja henki kulkee taas. Eri asia varmaankin on sitten isot määrät nestettä.
 
Refluksia itsekin vahvasti epäillään.. Se piti testata Tyksissä jo pari viikkoa sitten.. Tänään aamulla soitin, että josko sen voisi testata.. Ja täällä ollaan, ei kyllä puhettakaan refluksin testauksesta :sad001 Katsovat ja seuraavat vaan ja ongelmaksi tehtiin pulauttelu ja kuivuminen vaikka syö tosi hyvin, eikä pulauta mitenkään paljon.. Sitä ei ymmärretä että se ongelma on se, että näyttää kuin tyttö tukehtuisi.. :sad001 Toivottavasti nyt joku laittaisi testit kuvioon..

Refluksina itse ollaan hoidettu kun jossain luki, että sakeutettu maito auttaa -ja auttoi.. Sekä sängynpäädyn korotus.. Mutta tuntuu vain nyt pahenevan kun ei nekään enää täysin auta..
 
Noh.. Lääkäri myönsi, että todennäköisesti refluksia, mutta testata ei eikä lääkkeitä määrätä.. Takaisinvirtaukseen tarkoitettua maitoa kokeillaan, mutta jollei auta niin sitten kotiin jännäämään koska limat jää pahasti kurkkuun :sad001
 
Onhan teillä Mariel se nenä friida kotona? Nimittäin se on kyllä kultaakin kalliimpi jos vauva ei meinaa saada hengittettyä. Kun tyttö oli siinä rs-viruksessa niin monesti sain sillä nenän kautta ihan kurkusta asti limat ulos, monesti kun oli tosi tukossa tuo neito. Voisi olla hätävara apuna jos tulee tilanne et limaa äkisti liian paljon!
 
Varsinkin kun kääntää vauvan päätä taaksepäin että saa kunnolla hengitystiet auki niin meillä nousi välillä valtava määrä limaa sillä keinolla. Toki on vähäinen apu jos uhan tukehtua meinaa mutta itsestä ton flunssan jälkeen tuntu siltä että vois olla apuna tollasessakin tilanteessa!
 
Ei ole vielä sellaista.. on pitänyt kyllä ostaa muttei koskaan muista enää kaupassa/apteekissa.. Meillä on ollut se pienempi versio korvaamaton apu joka päivä monta kertaa päivässä kun maitoa ja limaa tulee nenästä ja sillä saa ne tosi hyvin, mutta pitää tosiaan muistaa ostaa se friida ennenkuin sitä todella tarvitsee..
 
MarinaMelina; Teillä ei vissiin ollut siihen esikoisen refluksiin lääkettä käytössä? Milloin se vaiva helpotti? Oliko myös tuollaista jatkuvaa kitinää ja huutoa sen maidon takaisinvirtauksen lisäksi?

Luin eilen jonkin 2 vuoden takaisen keskustelun, joka oli kuin suoraan meidän elämästä ja muut keskustelijat kirjoittivat, että aivan samanlaista kuin heillä ja on todettu refluksitauti ph mittauksella.. ja että tyks ei ole antanut lääkkeitä kun on ohimenevä vaiva mutta yksityinen on määrännyt lääkityksen ja on ollut kuin eri vauva.. Mietin vain kärsiikö tyttö turhaan kun lääkettäkin olisi, mutta tyksi ei vain anna ja meneekö meidän hermo turhaan aivan jatkuvaan huutoon ja meneekö vauva aika hukkaan kaikilta siinä, ettei tytön ole hyvä missään ja jos vauva vain voi etäinen olla niin meidän kyllä on kun ei pysty rentoutumaan sylissä muutakuin silloin kun nukahtaa eikä nauti läheisyydestä eikä kosketuksesta :sad001
 
Joo ei ollut lääkettä, itkuisuus ja kipuilu alkoi helpottaa 2kk iässä. Esikolla todettiin refluksin johtuvan ruokstorven läpän epäkypsyydestä/pehmeydestä jonka ennustivat menevän suht nopeasti ohi. Ja niinhän se menikin, näin jälkikäteen ajateltuna. Sillon se ei siltä tuntunut, tyttö nimittäin tosiaan oli itkuinen suurimman osan hereillä olo ajastaan, oksenteli isoja laattoja niin että otettiin matot pois ja sänky aina lainehti öisin :sad001 kurlutti nukkuessaan kun maito nousi ylös ym. Sillon luin paljon aiheesta ja päätin että lääkitään vasta jos tuntuu että refluksi onkin pitempi aikaista sorttia, ei onneksi ollut. Niin kun joillakin voi myös refluksi kestää niin kauan kun nousee enemmän pystyasentoon, työkaverin muksulla helpotti vasta kun lähti kävelemään. Riippuu niin tilanteesta tuo lääkityskin. Meinaako ne lääkärit että seurais vielä hetken vai ovat kokonaan lääkitystä vastaan? Mä itse ehkä katsoisin sen 3kk rajapyykin ja sitten jos edelleen jatkuu niin vaatisin tarkempia tutkimuksia ja lääkityksen. Olen muistaakseni jostain lukenut että vauvan suoliston kehityksessä se 3kk tienoo on joku rajapyykki, liekö myös tässä asiassa. Meillä se itkuisuus helpotti silloin 2kk paikkeilla, pukliminen ja kurlatus ym. 3kk-4kk tienoilla.
 
Pelkäsin itsekin sitä itkun vaikutusta sosiaaliseen kehitykseen ja muutenkin positiivisiin kokemuksiin meillä yhdessä perheenä ja että tätäkö tosiaan tää nyt on eikä tyttö koskaan ole tyytyväisen ja onnellisen oloinen...mutta kun itku loppui niin siitä lähtien tyttö on ollut yhtä hymyä ja hellyyttä ♡ kehittynyt muita jopa edelle kaikissa touhuissaan vaikka pelkäsin että kun kannettiin ekat 2-3kk sylissä ettei oppisi sitten ikänsä tasoisesti lattialla mutta oli kääntymisissään ym. hyvinkin ajoissa kaikesta huolimatta! Tsemppiä ♥
 
Ajattelin itse katsoa sen 3 kkn rajan nyt kun jo niin lähellä ollaan.. Ravitsemusterapeutti meille sitä sanoi, että voi olla vielä ruokatorven läpän kehittymättömyyttä.. Lääkäri ei asiasta sanonut kuin, ettei lääkettä anneta kun on ohimenevä vaiva ja mittaus näyttäisi jokatapauksessa tulosta (?!). Käsitin kyllä eilisestä keskustelustakin, että tuloksesta näkisi paljonko vauvaa korventaa vai onko normaalin rajoissa kehitysvaiheeseen nähden..
Samalla kun siellä turhaan pari vuorokautta oltiin ja josta joudutaan maksamaankin (ja vielä pitkän ajan käynnit kaikki kerralla!!!) niin olisivat voineet samaan rahaan tehdä mittauksen..

Tyttö kyllä on kehittynyt onneksi tosi hyvin ja aikaisin vaivoista huolimatta, kannatti päätään jo tosi ajoissa ja sylissä se on nytkin aina tosi pystyssä.. Välillä vatsallaan ollessaan kannattelee koko yläkroppaa käsien varassa ja katselee mutta sitten on taas monta päivää kun ei nosta nenää lattiasta, eikä jostain syystä ole koskaan kääntänyt vatsallaan ollessaan päätään niin, että poski olisi lattiassa ja olisi rentona.. Sylissäkin olen koittanut saada ohjattua rentoon asentoon, mutta ei.. Pitää päätä väkisin pystyssä ja kun ei jaksa niin alkaa kitistä.. Se vatsallaan makuun vaikeuskin oli niissä refluksioireissa..

Kääntyäkin osaa jo jotenkuten kumpaankin suuntaan, mutta sekin treeni jää vähiin kun niitä hyviä päiviä on vähän.. Leluista osaa tarttua hienosti ja välillä ne matkaa käsissä mukanakin, mutta niidenkin kanssa menee kiukuttelu huitomiseksi sitterissä usein kun huutoitku alkaa kuin tyhjästä.. :sad001

Että kehitystä ei onneksi niin kovin paljon hidasta ja on hyvä pohja mistä lähteä kun vaan vaivat helpottaisi.. Tuo läheisyyden puute vaan harmittaa kun haluaisi pitää toista sylissä ja vierellä niin, että olisi turvallinen ja hyvä olla, mutta kun rentoutuu vain silloin kun saa laitettua itkun ja huudon kanssa nukkumaan :sad001 Hyvänä päivänä seurustelee kyllä onneksi paljon ja juttelee kun pitää selällään vaikka sängyllä.. Toivottavasti lakkaa omia aikojaan vaivat kohtapuolin.. Nukahtaminen on jo selvästi onneksi helpottunut..
 
Niin se kai yleensä on muutamassa kuukaudessa ohi menevä vaiva mutta myös mahdollista jatkua sinne kävelemiseen asti, sillon varmaan lääkäritkin ovat suopeita määräämään lääkityksen ja pakkohan se onkin..eihän pikkusella varmasti hyvä olo ole :sad001 harmi etteivät voineet nyt samalla asiaa testata, ihan vaikka vaan asian varmistamiseksi.

Epäilen kyllä että läheisyytenne on pienelle korvaamatonta ja todistetusti helpottaa vauvan kipua, vaikkei siltä tietenkään tunnu kun toinen itkee kipuaan..väkisinkin tulee riittämätön olo :sad001 Varmasti lähellä on turvallinen olo kipuilusta huolimatta. Muistan miettineeni samoja asioita aikanaan ja tunsin syyllisyyttä siitä että itku väsytti minua vaikka toinen itki ihan "oikeutetusti". Meillä neidistä kuitenkin kehkeytyi erittäin seurallinen, aurinkoinen sekä puhelias. Kaikesta huolimatta myös isin ja äidin kainalokananen, läheisyys on hänelle erittäin tärkeää :) eli ei huolta, olette vaan lähellä vain niin ei voi mennä pieleen! Toivottavasti tosiaan menee ohi nyt nopeasti! Huoli on aina niin inhottava kumppani.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top