Tuo on kyllä haastava tilanne, jos ajatukset lasten ikäerosta eivät kohtaa. Minä ymmärrän kyllä miestäsi, koska itse olen suunnitellut myöskin 3-4 vuoden ikäeroa lapsille. Minulla on riittävästi vauvaa vielä tässä yhdessä pian 1 v lapsessa, joka olikin aika haastava tapaus. Nyt on vasta alkanut hieman helpottaa ja haluan pari hieman helpompaa vuotta tähän väliin, että jaksan taas vauva-ajan haasteet. Saan myös sopivasti suoritettua tutkintoni loppuun parissa vuodessa. Minä toivon myös, että isommasta lapsesta on enemmän apua, kun toinen pieni tulee, hän ymmärtää jo, että pienenpää voi sattua ja ehkä jo itse toivookin pikkusisarusta. Jossain tapauksissa pienellä ikäerolla olevat lapset eivät aina olekaan ne ylimmät ystävykset vaan jonkun tutkimuksen mukaan isommalla ikäerolla olevat lapset tulevatkin paremmin juttuun keskenään. Kyllähän se toisen lapsen tulo muuttaa asioita siinäkin mielessä, että yhden lapsen kanssa liikkuminen, hoitoon antaminen yms. on vielä helpompaa kuin kahden pienen. Ehkä miehesi pelkää kuitenkin toisesta lapsesta syntyvää vastuuta. No ajattelin vaan valottaa omia ajatuksiani ikäerosta :) ehkä saat jostain näistä ajatuksesta jotain.
Minun mielestä pitääkin olla vauvakuumetta ilmassa, jos rupeaa lasta tekemään :) piti vielä kommentoida tuohon kuume asiaan.
