Vauvakuume ja pelko mahdollisesta lapsettomuudesta

Unelmana

Oman äänensä löytänyt
Olen 27-vuotias nainen. Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja nyt vauvakuumeeni on kovempi kuin koskaan. Minua kuitenkin pelottaa kovasti ajatus mahdollisesta lapsettomuudesta. Siskoni kävi viime syksynä hedelmällisyystutkimuksessa yksityisellä ja hän sai melko karun tuomion. Hänellä todettiin todella matala AMH-arvo ikäisekseen ja lääkäri sanoi, että nuoresta iästään huolimatta siskoni ei voi viivyttää vauvan yrittämistä ollenkaan. Siskollani oli kuitenkin niin onnellinen tilanne, että hänellä oli puoliso ja sellainen elämäntilanne, että he pystyivät alkaa yrittämään vauvaa heti. Siskoni tuli raskaaksi ja nyt hänen vauvansa syntyy kesällä. Lääkäri oli kuitenkin sanonut siskolleni, että minunkin pitäisi ehdottomasti selvittää oma tilanteeni, koska siskoni tilanne voi olla perinnöllinen.

Mietin tällä hetkellä kovasti omaa elämäntilannettani. Minulla ei ole ensinnäkään parisuhdetta, enkä tiedä, että tulenko koskaan edes löytämään sellaista. Minulla on opiskelupaikka yliopistossa, mutta valmistumiseen menee vielä aikaa. Tällä hetkellä olen mielenterveysongelmien takia kuntoutustuella ja minulla on säännöllinen lääkitys. Minua pelottaa ihan kamalasti, jos saan yhtä huonoja uutisia kuin siskoni ja saan "tuomion", että vauvaa pitäisi alkaa yrittää heti, mikäli lapsia haluan. Varasin ajan lääkäriin kahden viikon päähän ja siellä hedelmällisyyteni selvitetään. Tämä tuleva kaksi viikkoa tuntuu kuitenkin ihan kidutukselta odottaa.

En tiedä, että mitä teen sillä tiedolla, mikäli saan huonoja uutisia. Olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä, mutta minua pelottaa, että en saa elämääni tasapainoon tarpeeksi ajoissa. Oma lapsi on ollut haaveeni ihan pikkuisesta asti ja nyt minua itkettää koko ajan ihan kamalasti pelkkä ajatus siitä, että en tulisi lapsia koskaan saamaan. Toki voi olla myös niin, että minun tilanteeni on aivan erilainen kuin siskollani, mutta olen jo henkisesti valmistunut yhtä huonoihin uutisiin.

Olisiko täällä mahdollisesti ketään, kuka olisi paininut samanlaisen elämäntilanteen tai ajatusten kanssa? Olisi aivan ihanaa saada vertaistukea.
 
Hei @Unelmana! Haastava tilanne. Hyvä, että olet jo menossa lääkäriin, se varmasti selvittää ajatuksia. Voihan tosiaan olla, että tilanteesi on erilainen kuin siskollasi.

Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, mutta lähipiirissä on itsellisiksi äideiksi pyrkiviä ja olen sivusta seurannut, että sekin prosessi voi olla aika pitkä. Siinä ajassa voi tapahtua paljon, eli on aikaa samalla hoitaa elämää tasapainoon. Sitten taas yliopisto-opinnot ovat onneksi joustavia ja järjesteltävissä, monet suorittavat niitä äitiyden ohessa. Mielenterveysasiat sinulla tuntuvat olevan hoidon piirissä, eikä sen minusta pitäisi olla este lastenhankinnalle. Olen kyllä kuullut, että itsellisten haastatteluprosessissa syynätään sitäkin historiaa aika tarkkaan. Mutta pääasia on, että hoidat itseäsi.

Oma mielipiteeni on, että jos lapsi on se, mitä elämääsi haluat, go for it! Kaikki muu on järjesteltävissä. Tsemppiä!
 
Takaisin
Top