Olen 27-vuotias nainen. Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja nyt vauvakuumeeni on kovempi kuin koskaan. Minua kuitenkin pelottaa kovasti ajatus mahdollisesta lapsettomuudesta. Siskoni kävi viime syksynä hedelmällisyystutkimuksessa yksityisellä ja hän sai melko karun tuomion. Hänellä todettiin todella matala AMH-arvo ikäisekseen ja lääkäri sanoi, että nuoresta iästään huolimatta siskoni ei voi viivyttää vauvan yrittämistä ollenkaan. Siskollani oli kuitenkin niin onnellinen tilanne, että hänellä oli puoliso ja sellainen elämäntilanne, että he pystyivät alkaa yrittämään vauvaa heti. Siskoni tuli raskaaksi ja nyt hänen vauvansa syntyy kesällä. Lääkäri oli kuitenkin sanonut siskolleni, että minunkin pitäisi ehdottomasti selvittää oma tilanteeni, koska siskoni tilanne voi olla perinnöllinen.
Mietin tällä hetkellä kovasti omaa elämäntilannettani. Minulla ei ole ensinnäkään parisuhdetta, enkä tiedä, että tulenko koskaan edes löytämään sellaista. Minulla on opiskelupaikka yliopistossa, mutta valmistumiseen menee vielä aikaa. Tällä hetkellä olen mielenterveysongelmien takia kuntoutustuella ja minulla on säännöllinen lääkitys. Minua pelottaa ihan kamalasti, jos saan yhtä huonoja uutisia kuin siskoni ja saan "tuomion", että vauvaa pitäisi alkaa yrittää heti, mikäli lapsia haluan. Varasin ajan lääkäriin kahden viikon päähän ja siellä hedelmällisyyteni selvitetään. Tämä tuleva kaksi viikkoa tuntuu kuitenkin ihan kidutukselta odottaa.
En tiedä, että mitä teen sillä tiedolla, mikäli saan huonoja uutisia. Olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä, mutta minua pelottaa, että en saa elämääni tasapainoon tarpeeksi ajoissa. Oma lapsi on ollut haaveeni ihan pikkuisesta asti ja nyt minua itkettää koko ajan ihan kamalasti pelkkä ajatus siitä, että en tulisi lapsia koskaan saamaan. Toki voi olla myös niin, että minun tilanteeni on aivan erilainen kuin siskollani, mutta olen jo henkisesti valmistunut yhtä huonoihin uutisiin.
Olisiko täällä mahdollisesti ketään, kuka olisi paininut samanlaisen elämäntilanteen tai ajatusten kanssa? Olisi aivan ihanaa saada vertaistukea.
Mietin tällä hetkellä kovasti omaa elämäntilannettani. Minulla ei ole ensinnäkään parisuhdetta, enkä tiedä, että tulenko koskaan edes löytämään sellaista. Minulla on opiskelupaikka yliopistossa, mutta valmistumiseen menee vielä aikaa. Tällä hetkellä olen mielenterveysongelmien takia kuntoutustuella ja minulla on säännöllinen lääkitys. Minua pelottaa ihan kamalasti, jos saan yhtä huonoja uutisia kuin siskoni ja saan "tuomion", että vauvaa pitäisi alkaa yrittää heti, mikäli lapsia haluan. Varasin ajan lääkäriin kahden viikon päähän ja siellä hedelmällisyyteni selvitetään. Tämä tuleva kaksi viikkoa tuntuu kuitenkin ihan kidutukselta odottaa.
En tiedä, että mitä teen sillä tiedolla, mikäli saan huonoja uutisia. Olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä, mutta minua pelottaa, että en saa elämääni tasapainoon tarpeeksi ajoissa. Oma lapsi on ollut haaveeni ihan pikkuisesta asti ja nyt minua itkettää koko ajan ihan kamalasti pelkkä ajatus siitä, että en tulisi lapsia koskaan saamaan. Toki voi olla myös niin, että minun tilanteeni on aivan erilainen kuin siskollani, mutta olen jo henkisesti valmistunut yhtä huonoihin uutisiin.
Olisiko täällä mahdollisesti ketään, kuka olisi paininut samanlaisen elämäntilanteen tai ajatusten kanssa? Olisi aivan ihanaa saada vertaistukea.