Vauva tulossa, ei hysteeristä "vauvakuumetta"...?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja squiik
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

squiik

Satasella mukana keskusteluissa
Pohdin tässä, kun on toukokuussa vauva tulossa ja toki hänestä olen hyvin onnellinen, kuten myös mieheni, mutta pitäisikö tässä olla jotenkin ylitsevuotavan "vauvakuumeinen", kun kerran vauvaa odotan? En jaksa hirveästi jutella omista kolotuksistani ja voinnista, vaikka eilenkin miehen sukulaiset kovasti olivat kiinnostuneita ja tietenkin onnellisia puolestamme. En pidä suurinta osaa vauvoista mitenkään hirveän söpöinä, enkä ole erityisen lapsirakas. Tuntuu vain hassulta, kun muut tuntemani tulevat äidit hössöttävät vauvoista ja varusteista ja ties mistä, enkä minä osaa. Outoa?
 
Sama täällä :)

Tosin mielenkiinto on kyllä vähän lisääntynyt raskaana ollessa, etenkin muiden raskauskokemuksiin, kun koitan itse ymmärtää näitä muutoksia omassa kehossani...

Eli luotan siihen että kun se vauva syntyy, niin sitten "kummasti" sekin alkaa kiinnostaa ihan hirmusti [:D][:D][:D]
Ja nyt odotan että alkaisi potkut tuntua ja asia tulisi jotenkin todemmaksi ja läheisemmäksi...

Mulla on onneksi myös sellaisia kavereita jotka sanoo suoraan että ei pidä erityisesti vauvoista, paitsi omistaan. Eli en koe olevani ihan erilainen. [:)][:)]
Eräs ystäväni on sitä mieltä että ammatti vaikuttaa aika paljon käyttäytymiseen. Eli hoitoalalla olevat on luonnostaan enemmän yleislapsirakkaita ja päinvastoin. En tiiä onko totta, mutta täytyy myöntää että aika usein noin se tuntuu menevän.
 
Juu, kyllähän sitä jonkin verran on kiinnostusta muiden raskauskokemuksia kohtaan, mutta ei niitäkään ihan hirveästi jaksa kuunnella. Toki lueskelin tuossa keskustelupalstoja ja kokemuksia, kun sain hetkisen aikaa jännittää lapsivesitutkimusten tuloksia, mutta nyt, kun kaikki pitäisi olla kunnossa, ei oikein enää jaksa pohtia liikaa.
 
Vauvalle en ole ostanut vielä kuin yhden asun heti tuon lapsivesitutkimuksen tuloksen saatuani, mutta muuten on vielä kaikki ostamatta. Jotenkin on sellainen olo, että tässä kyllä vähitellen ehtii hoitaa juttuja.
 
Ehkä sitä sitten jossain vaiheessa innostuu aiheesta enemmän...lisäksi tietenkin käytännön neuvot esim. äitiysloma- jne. asioissa on tarpeen ja sinänsä kiinnostaa etsiä tietoja.
 
Ihanaa, mä en oo ainoo. Suurin osa vauvoista on mun mielestä rumia, ja pienet lapset ärsyttäviä. "Miltä susta tuntuu"-kyselijöitä ei onneks vielä ainkaan oo, tosin vastaus ois liki koko ajan "yrjöttää".

Mä vähän epäilen että jos joku tuntematon hyökkää kadulla taputtelemaan mun mahaa mä saatan katkasta siltä käden. Tai jos ei muuta niin vaan väännän sen käden. Sattuupahan ainakin. Saas nähä saatteko lukee lehdestä kuinka joku paksuna oleva eukko pahoinpitelee utelijoita ja lääppijöitä... o_O

En tiä, voihan se vielä muuttua ja musta tulee hössöttäjä-lässyttäjä.
 
Voi NIIN tuttua! Olin pitkään sitä mieltä etten lapsia halua tehdä. Tuntui että olisin ehkä voinut lapsen halutakin, mutta ilman sitä vauva-aikaa tai raskautta. 
Mieheni  sai minut huomaamaan että haluankin syväällä sisimmässäni oman lapsen ja sen kieltäminen on ollut vain tuntemattoman pelkoa!

Lapset ovat minulle olleet aina vain ok, en ole inhonnut kuitenkaan. Vauvat taas eivät kiinnosta yhtään... Ystävien ja siskon lapsia olen kyllä lahjoin muistanut.
En osannut kysellä siskoni tai miehen siskon raskauskuulumisia (toivottavasti en heitä loukannut!!) enkä omasta voinnistani kerro kuin kysyttäessä.
Vauvan vaatteita olen ostanut, mutta se oli osa sitä henkistä valmistautumista raskauteen. Itsensä psyykkaamista "tämä on kivakin juttu".
 
Mulla on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta muiden lapsista en pidä. Tai no, on ehkä väärin sanoa, että en pidä, mutta en tosiaan ole mikään lapsirakas. Välillä ajattelen, että haluanko tätä lasta ollenkaan, kun en pysty tunteilemaan ja hössöttämään. Mutta sitten muistan, että samanlainen olin edellistenkin kanssa ja heti olen heitä rakastanut, kun on syntyneet.

En myöskään jaksa äitejä, jotka puhuvat lapsistaan jatkuvasti, siitä , miten paljon ne kakkaa ym. Voitte olla varmoja, että mua ei äitipiireistä löydä.

Tai sitten sitä, että esitellään ultrakuvia.. Hmm.. Ne on kaikki samannäköisiä!!

Ja sitä olen miettinyt, että pitääkö JOKA asiaa stressata!!?? Se on ihan sama kuinka paljon keskenmenoa pelkää, se ei pelkäämällä tule tai ole tulematta. Tässä maailmassa on aika moni muukin ollut raskaana ennen meitä ja joskus käy huonosti. Se, että ravaa varhaisultrissa ei vähennä keskenmenon mahdollisuutta.

Onnellinen? Olen todellakin! Ja iloinen ja odotan lapseni syntymää. Mutta teen sen rauhallisin mielin [:)]
 
Minä YRITÄN työntää hysteerisen vauvakuumeen syrjään ja suhtautua mahdollisimman neutraalisti. Raskaus on niin alussa että en oikein uskalla riemuita koko ajan, jos jotain tapahtuukin. Sitten omassa LA-ketjussa tulee höpsöteltyä [:D] Välillä en edes muista olevani raskaana. Tuleva mummi ja isotäti tekivät minulle listaa mitä kaikkea täytyy hankkia ja muistaa. Jotain rajaa sentään?
 
Hyvin samanlaisia ajatuksia sitä itsekin tulee käytyä läpi mitä täällä on ollut.. Olin vielä vähän päälle parikymppisenä sitä mieltä, etten ikinä halua lapsia, tai jos haluankin niin mahdollisimman vähällä hysterialla tai intoilulla. Mie tiedän, että omaa lastani tulen sitten rakastamaan yli kaiken ja että hän on minulle tärkeä, mutta tiedän myös ettei kaikkien mielestä se oma kultamuruseni ole niin suloinen, että jokainen röyhtäys, kakan väri tai "hauska" sutjautus pitäisi joka kerta raportoida muille. Joskus olen ihmetellen vierestä seurannut, kun sukujuhlilla mummot ja tädit ovat innoissaan lääppineet ja paaponeet jotain sukulaislasta, miusta se olis ahdistavaa! En siis jaksa intoilla muiden jälkikasvusta, enkä suinkaan sitten oleta oman prinssini tai prinsessani olevan se maailman ihanin ja söpöin taapero. [&:]
Ja noista "hauskoista" sanonnoista mistä puhuin aikaisemmin.. En tiedä onko se vain miun mielipide, mutta miussa siinä ei ole mitään hauskaa mitä joku penska on laukonut suustaan. [8|] Otetaan esimerkkinä vaikka Apu-lehden Lasten suusta-osio.. Suurin osa niistä on miusta kaikkea muuta kuin hauskoja, voin kuvitella kyllä miten äidin, isin tai isovanhempien mielestä ne ovat olleet niiiin mainioita. Ja joskus olen myös törmännyt siihen, että vanhoja muista lehdistä (esimerkiksi Valituista paloista) löytyneitä vitsejä on ihan oikeasti lähetetty Lasten suusta-osioon jonkun penskan sanomana! Ovatko vanhemmat todella niin epätoivoisia tuomaan omaa jälkikasvuaan esille, että näin läpinäkyvästi pitää toimia? [:-]
 
Arwen, osuit niin naulan kantaan noissa "lasten suusta"-jutuissa!! Ei naurata, ei yhtään! Omien lasten jutut jaksaa naurattaa, mutta en todellakaan lähettäisi niitä mihinkään lehteen! Ketä muuta ne kiinnostaisi!!?? Ja miksi edes haluaisin kertoa omien muksujeni juttuja muille!!??
 
joo, en makaan mitaan vauvakuumetta koe, vaikka on se valilla hauska miettia, miten se tuolla masussa kasvaa. tosiaankaan en aio ostaa pinkkeja ja punaisia vaatteita, jos vauva onkin tytto. ihan samoja vareja se voi pitaa kuin aikuinenkin.

eika muiden lapsissa ole mitaan vikaa. ihan mukavia ja toiset taas raastaa hermot paasta. ja mita niihin sutkautuksiin tulee, niin se hauskuus riippuu ihan siita, mita sielta suusta tulee. esim. seuraava juttu on jaanyt mieleeni: vuonna yks ja kaks KissFM:lla vanhempi soitti radioon ja kertoi ollessaan kavelylla lapsensa kanssa. yhdessa tien kohtaa lapsi naki muurahaisia ja osoitti niita sanoen isalleen: "kato, mulkkuja!" samalla pariskunta tuli heita vastaan ja heita pyrki hymyilyttamaan. en kylla ollenkaan ihmettele, etta hymyilytti. itseani nauratti kauan aikaa kyseinen sattuma kuin mika tahansa muu kommellus [:D] lapsien suusta tulee monia hauskoja juttuja, olivatpa ne mukulat omia tai ei.
 
Tälläisen kommentin vain heitän ilmaan... Itse kyllä odotan tosi innolla vauvan tuloa ja taidan olla jossain suhteissa hysteerinenkin, mutta ne mahat. Omaa vauvamassuani rakastan, joskin välillä ahdistun siihenkin, mutta en voi tajuta sitä, että mitä ihanaa ja söpöä niissä mahoissa on? [:-] Sitä en ole ikinä oppinut ymmärtämään. No okei, myönnän, että olen kiinnostunut näkemään muiden mahoja siinä mielessä, että saa vertailla vähän omaansa, mutta en voi sanoa, että pitäisin raskausmahoja SÖPÖINÄ ja IHANINA ja KAUNIINA... Yksi kaverikin sanoi heti, kun kuuli raskaudestani, että "voi että, sitten sinullekin tulee söpö vauvamaha" Mä olin siinä vaiheessa lähinnä itse, että "joo, "tosi kiva"........" [8|][:'(][:D]
 
Toinen asiakin tuli mieleen vielä. Nimittäin äitiyspakkaus. Siitäkään en jaksa oikein innostua. Toki olin innoissani, kun se tuli todella nopeasti ja sai taas jotain mikä todistaa, että se vauva sieltä on ihan oikeasti tulossa. Mutta en jaksa innostua niistä kaikista tavaroista mitä siellä on. Lähinnä olin iloinen, että siellä on makuupussi, täkki ja sideharsoja. That's it. Ei tarvitse niitäkään ostaa. Miehen veljen kihlattukin sitä jo halusi olla hypistelemässä meillä kyläilessään, itse en ollut aikeissakaan ehdottaa, että haluaako hän sen nähdä. Kaverini taas pisti viestiä, että millainen se äitiyspakkaus nyt oli ja saanko tulla sitä katsomaan. En tiennyt siihenkään, että mitä vastata. "Tuu vaan, ei se mitenkään erikoinen ollut"-tyylillä. Toki minulla se johtuu varmaan siitäkin, että siskoni on vasta 7 kuukauden, toiseksi nuorin siskoni 2 vuoden eli tiedän ja muistan tasan tarkkaan, että mitä sieltä on tulossa eli mikään pakkauksen osa ei tuonut sellaista iloista yllätystä. ("Voi että, onko täällä tälläinenkin!") Äitille olin ihan itse sitä kyllä näyttämässä, koska hän jo etukäteen sanoi, että haluaa tulla sitä sitten katsomaan...
 
Sohera: Mulla vähän sama juttu, en jaksa innostuu toisten lapsista olleskaan..Itelleni kolmas tulossa ja oon aina tiennyt että kolme lasta haluan. Niitä rakastan yli kaiken ja voisin kyllä (valitettavasti) puhua niistä kooooko ajan. Raskaudesta nautin kauheesti ja voisin siitäkin lätistä loputtomiin..vauva mahassa tuntuu jo nyt omalta pikku pallerolta..:D niiku edellisetkin.

Oon pidellyt toisten ihania palleroita sylissä ja hoitanutkin monia, mutta ne toisten vauvat ei saa mussa mtn tunteita hereille ja kun hoidan toisten lapsia niin se on sellasta "ammattilista" hoitamista, ilman suurempia tunteita..
 
Undulaatti, samaa mietitty täälläkin tai lähinnä ihmetelty kaikkien tuttavien ja tuntemattomienkin kommentteja, kuten "voi kuinka ihana/söpö maha".. Kyllä itse pidän mahastani ja odotan vauvaa todella paljon,, mutta en ikinä ole ajatellut raskausmahoja mitenkään todella söpöinä ja ihanina. Täälläkin yksi kaveri, joka ei edes mahaani ole nähnyt, laittoi raskaudesta kuultuaan viestiä onnittellen ja sanoi mahaani söpöksi.. Mutta kaipa tähän on vain totuttava.. Raskaus tietenkin itsessään on ihana asia, että ehkä siitä johtuu jotenkin tuo mahojenkin ihastelu[8|][:)] Tuntuu muutenkin oudolta, kun tuiki tuntemattomat ihmiset, esim. asiakkaat töissä, rupeavat kyselemään laskettua aikaani ja arvuuttelemaan tuleeko tyttö vai poika ja kyselevät millainen vointini on ollut ym ym...  Vielä ei sentään mahantaputtelijoita ole tullut montaakaan vastaan! [8|]
 
Tätä vatsaintoilua en minäkään ymmärrä. Eräs entinen luokkakaverini esitteli innoissaan monin kuvin tynnyrin kokoista vatsaansa luokkamme keskustelupalstalla, mikä oli mielestäni hiukan outoa, kun emme muutenkaan ole nähneet vuosiin. Ei siinä mahassa mielestäni mitään kummallista ole - toki se kasvaa ja onhan se jännää, kun en ole itsekään moista koskaan kokenut, mutta eipä sitä viitsi kaikille esitellä. Miehen kanssa on sitten välillä ihan omat jutut mun "läskeistä" [8D], mutta se on ihan positiivista, että mies osallistuu odotukseen.
 
Mun osalta odotus sujuu rauhallisesti ilman sen kummempaa stressiä. Jouluna kävin kaivelemassa vanhempien vintiltä omia vanhoja vauvanvaatteita, joita olikin todella paljon - meille tulee sitten varsinainen retrovauva, kun saa käyttää aitoja 70-luvun potkareita jne. Edelleenkään en ole ostanut vauvalle kuin yhden uuden asusteen "palkinnoksi", kun saimme lapsivesitutkimuksesta puhtaat paperit. Kaipa sitä kohta pitäisi alkaa etsiä vaunuja ja muuta tavaraa, mutta ehtiihän tässä [:)]
 
 
 
Samat tunnot täällä, vaikka itselläni neljäs lapsi jo tulossa, niin en millään koe kuuluvani "vauvakerholaisiin" ja kulkevani lastenvaunut rivissä pitkin raittia. Enkä todellakaan jaksa olla raportoimassa jokaisesta raskauskolotuksestani muille, mutta onneksi ei kyselijöitä ole kuin muutama töissä.

Tunnustaa tosi täytyy, että varsinkin vauvojen sukkia ja kenkiä pidän ultrasöpöinä. Mutta pidän söpöinä monia muitakin asioita, mutten välttämättä sitä vauvamasua. Hieman näin miesvaltaisella alalla työskennellessäni ihmetyttää miesten kommentit, joiden mukaan raskaana olevat naiset ovat hämmentävän kauniita ja seksikkäitä. Voitte uskoa, ettei olo ainakaan tunnu siltä.

Itse pidän muidenkin lapsista / vauvoista kuin omistani, mutta lähinnä se muksun persoona vaikuttaa siihen pidänkö vai en. Esim. Siskoni 6-vuotias on mielestäni ihan kamala kakara kun taas samaisen siskon 10 ja 5-vuotiaat ovat todella ihania IHMISIÄ.
 
Alkuraskauden aikana olin ihan onnesta soikeana et oon raskaana ja sit ku alkko puoliväli häämöttää ni kummasti on sellanen et ei vaa jaksa hössöttää joka asiasta... Välillä näil keskustelupalstoilla sitte kertoo murheita ku mies ei niitä oo kuuntelemassa ku on päivät pitkät töissä. Ei mun mieskää mitenkää hehkuta et on vauva tulossa ja vauvan vaatteita oon ostanu vasta muutaman ja yhdistelmä vaunut ostettiin ku oli hyvät vaunut ja alennuksessa vielä... Välil kyl ittelle iskee sisustus hinku mut ei se kauaa kestäkkää... Oon samaa mieltä ku Minttumaaria noista muitten lapsista heidän persoonansa vaikuttaa aika paljon siihen pidänkö heistä vai en suurin osa lapsista on silleen että pidän heistä todella paljon mutta koko elämäni aikana olen tavannut vain yhden lapsen jota en voi sietää ollenkaan ja on muutama muukin ketä ei voi häntä sietää, on niin pilalle lellitty lapsi ku olla ja voi, mutta eipä me sille mitään voida minkälaisen persoonan lapset saa....
 
Ihanaa, täällä on tällainenkin ketju.

En ole ikinä oikein pitänyt lapsista, paitsi sitten, kun ne täyttää 15. Ikääkin jo on ja aina viime kesään asti kuvittelin eläväni lapsettomana loppuelämäni. Kunnes.. tadaa.. raskaustesti näytti positiivista. Ei siinä vaiheessa tullut mieleenkään muita vaihtoehtoja, kun pitää vauva. Ja tässä ollaan. Nyt totutellaan ajatukseen, että lapsi on tulossa [:)]

Nyt sitten ärsyttää ylimääräiset utelut ja "mä haluan nähdä sitten sun mahan" -kommentit. Lähimmiltä ihmisiltä sitä kestää, mutta ei muuten. Mahan kasvuasiakin vaatii totuttelua, koska olen aina ollut hoikka ja traumaattinen kehostani. Nyt yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa mun maha yms. asiat joita en todellakaan ole ennenkään muille kertonut/näyttänyt. Toivon todella ettei tuntemattomat tule kadulla neuvomaan, lääppimään mahaa yms. koska en ole välttämättä mitenkään ihana..

Että pitkä taival on edessä [:D]
 
Mulla kans vähän sama fiilis. Tai innoissaan tottakai ja kauhea rakkaus on lasta kohtaan jo nyt mutta en jaksa siitä koko ajan esim puhua. Et esim töissä yritän kavereitten kanssa jutella jostain ihan muusta niin jotenkin kaikki kääntää sen sit takaisin vauvaan. Että kyllä mulle ja mun kanssa voi muustakin puhua kuin lapsista. Varsinkin kun on työ missä on nuoria/opiskelijoita ja ei monellekkaan kauhean ajankohtainen aihe tämä lapsen teko. Muutenkin kuntokin on ollut äärettömän "normaali" koko raskauden ajan että jaksan tehdä kaikkea mitä ennenkin niin kaikki sit hössöttää että älä sinä tuommosta tee.. Alkaa vaan ärsyttää kun aina ollut haluun ite tehä tyyppi niin nyt pitää seistä tumput suorina..plah. Ärsyttää myös sitten nämä äidit jotka esim facebookissa joka ikistä räkälento juttua jaksaa mainostaa ja olla innoissaan.. Eikö se fb profiilikin ole oma eikä sen vauvan?

Vaatteet on ihania ja plapla mutta en mä nyt niistäkään jaksa tasa jalkaa pomppia koko päivää ja vaunutkin kirpparilta haetaan hyvät käytettyinä ei tarvii olla mittään uusinta uhkeinta kuosia vaan perus hyvät vaunut. Haluaisin kovasti säilyttää "oman minuuteni" vaikka vauva tuleekin mutta tuntuu että se on vähän vaikeaa kun kaikki muut kohtelevat jo nyt "vaan äitinä".

Luulin jo että oon huono ihminen tai huono äiti kun näin ajattelen mutta onneksi täällä tuntuu olevan muitakin saman ajatuksen omaavia. [:)] Riemuitkaamme tästä tulevasta rakkaudesta sillä tavalla kun se itsestä tuntuu parhaalta. Jos ei halua laulaa tai runoilla pallo mahalle niin ei kai se pakko ole [:D]
 
Takaisin
Top